Fragile Dreams: Farewell Ruins of the Moon / Arvostelut / pelaaja.fi

Fragile Dreams: Farewell Ruins of the Moon

7.05.2010 // Kirjoittanut: Janne Pyykkönen
3

Olen vuosien varrella huomannut yhä useammin, että olen valmis antamaan pelien ongelmia anteeksi, jos loistoa on tarpeeksi toisella osa-alueella. Hieno tarina voi peittää kauhean grafiikan ja omaperäiset ideat eivät kaadu aina kankeaan pelattavuuteen. Surumielinen Wii-seikkailu Fragile Dreams koettelee näitä anteeksiannon rajoja. Se on toisaalta älyttömän kiinnostava ja kaunis, mutta pelisuunnittelun ongelmat nostattavat aitoa raivoa.

Eternal Sonata- ja Baten Kaitos -tekijöiden Fragile Dreams on unenomainen matka maailmanlopun jälkeisessä Japanissa, eikä sitä ole helppo tyrkätä minkään lajityypin karsinaan. Onko se selviytymiskauhua? No, onhan siinä pelottavia vihollisia ja aseiden vähyyttä, mutta pelottelu on sivuosassa. Onko se Japanilainen roolipeli? No, onhan siinä kehittyviä numeroarvoja, mutta ei niihin tarvitse kiinnittää huomiota.

Pääosassa on 15-vuotias Seto-poika (jota luulin ensin tytöksi, koska iso takki näytti mekolta), joka vaeltaa läpi autioituneen ja raunioituneen Japanin kohdaten muutamia kummallisia ihmisiä sekä aaveita ja muistoja. Innostus on jo aluksi kova, sillä ääniraita ja grafiikka ovat A-luokan tavaraa.

Liioittelematta voi sanoa, että pelin tunnelma on huikean hieno ja salaperäinen. Matka käy kohti Eiffel-tornilta näyttävää punaista rakennelmaa, jonka valot paistavat taivaanrannassa, mutta aluksi pelaaja ei tiedä mitään pelimaailmasta. Katastrofin taustalla ei ole ydinsota tai Godzilla, vaan jotain oudompaa. Tarinan taustoja avataan esineillä, jotka paljastavat sankarin telepaattisten kykyjen kautta surullisia muistoja tuhon ajalta. En halua sanoa yhtään enempää, sillä tarina on pelin tärkein vahvuus ulkoisen tyylin ohella. Todeta voi tosin, että vihdoin peleihin on saatu kauppias, joka on kummallisempi kuin Resident Evil 4:n kauppamies.

Vastaus: painajainen

Sankarin tärkeimpiä apuvälineitä on lamppu, jota heilutellaan ympäriinsä aika sujuvasti Wii-ohjaimen avulla. Sen valokiila paljastaa raunioiden pimeydestä vihollisten lisäksi kiinnostavia graffiteja ja muuta kiinnostavaa. Liikeohjainta hyödynnetään muutenkin kiinnostavasti, sillä sen kaiuttimesta kuuluvien äänien avulla voi etsiä pelimaailmasta kiinnostavia paikkoja.

Valitettavasti nämä olivatkin pelimekaniikan ainoat kivat puolet. Pelaaja kohtaa matkallaan villieläimiä, surrealistisia aaveita ja vihamielisiä koneita. Niitä huidotaan ja tökitään erilaisilla aseilla, ja tappelu on yhden napin rytmikästä naputtelua, joka on kuin Phantasy Star Onlinen halpisversiosta. Viholliset eivät ole erityisen vaarallisia, mutta niiden kikkailu tekee rähinästä rasittavan pitkitettyä.

Vieläkin ärsyttävämpää on se, että aseet hajoavat kauhealla vauhdilla. Pelihahmo voi kantaa käsissään vain pienen määrän tavaroita, ja vara-aseet voi kaivaa esille ainoastaan tallennuspisteinä toimivien nuotioiden ääressä tönkköjen valikoiden kautta. Lisäksi lisäaseita myyvä kauppias ilmestyy täysin satunnaisesti. Onko tämä jokin sairas psykologinen testi, jolla koetellaan ihmisten hermoja?

Pelaaminen ei muutenkaan ole mitään herkkua, sillä tarjolla on juoksemista pitkissä tyhjissä käytävissä, äkkikuolema-ansoja, ja palailua jo nähtyihin maisemiin. Eteenpäin tekee silti mieli mennä, sillä kohtahan voi olla taas luvassa kiinnostava juonenkäänne tai uusi surumielinen muisto menneestä maailmasta. Tuskaisen hitaasti etenevä tarina on herkkuporkkana, mutta pelattavuuden piikikäs keppi hakkaa koko ajan kylkiin.

Olisin kovasti halunnut pitää enemmän Fragile Dreamsista, sillä sen näkemys maailmanlopun jälkeisestä maailmasta on niin omanlaisensa. Pelaaminen on vain niin turhauttavaa, että miellyttävämpää olisi ollut katsoa jonkinlainen videokooste pelin kohokohdista. Antamani arvosana ei siis kerro keskinkertaisuudesta, vaan loistavuuden ja kökköyden räjähtävästä kohtaamisesta.

Hai, kielen voi valita

Fragile Dreamsin draamasta nauttimista helpottaa se, että pelaaja voi valita puhekieleksi englannin lisäksi alkuperäisen japanin. Englanninkieliset ääninäyttelijät eivät oikeastaan ole hassumpia, mutta kyllä pelistä saa enemmän irti alkukielellä. Ehkä se johtuu siitä, että ajoittain todella melodramaattiset horinat kuulostavat paremmalta, kun niiden kirjaimellinen merkitys jää hämärän peittoon.

5/10

Kommentit

Käyttäjän Garomasta kuva
Garomasta

Tarinan ja tunnelman puolesta 9, pelattavuudesta 6

Käyttäjän Gentsugi kuva
Gentsugi

Erinomainen tarina kaunis maailma vievät mukanaan

Käyttäjän Gillian kuva
Gillian

Aliarvostettu, tyylikäs ja mielenkiintoinen.