Taskusodan huumaa
Suuremman luokan yksinoikeuspelit alkavat olla PlayStation Vitalla nykyään erittäin harvinaisia ilmestyksiä, mutta onneksi sentään täydestä sukupuutosta ei voi vielä puhua. Nyt syksyn myötä länteenkin asti saatu Freedom Wars ei kenties tule kääntämään Sonyn käsikonsolin myyntiä jyrkkään nousuun, mutta se on silti laitteen tarjonnassa sellainen valopilkku, että moni varmasti löytää siitä lämpöä loppuvuotta varten.
Freedom Warsin peruskonsepti uhkuu hauskuutta. Pelin ydintoiminta nojaa sekä kepeään räiskimiseen että lähiaseilla mäiskimiseen, ja antaapa peli myös runsaalla varustetarjonnallaan hyvät mahdollisuudet tasapainotella näiden osa-alueiden välillä sen mukaan, kummasta sattuu pitämään enemmän. Liikkumavapaus areenamaisissa kentissä on lisäksi suuri, kiitos hahmoilta löytyvän tarttumaköyden, joka mahdollistaa niin ympäristöissä kuin vihollisissakin kiipeilyn. Pelin uhkaavimpia jättivihollisia vastaan on myös hauska taistella sekä yksin että yhteistyönä, sillä monilta vihollisilta voi leikata irti ruumiinosia taistelujen helpottamiseksi ja resurssivaraston kartuttamiseksi.
Freedom Warsin suurimmaksi ongelmaksi muodostuvatkin lopulta Vitan rajoitteet. Peli kyllä pyörii konsolilla mainiosti, mutta esimerkiksi kenttä- ja tehtäväsuunnittelu jää tylsän simppeliksi Vitan tehoja mukaillessaan. Myös nopeatempoinen pelaaminen itsessään voi tuntua käsikonsolilla välillä kömpelöltä. Sentään Freedom Wars tukee DualShock-ohjaimia hyödyntävää PlayStation TV -minikonsolia, mikäli sellainen kotoa löytyy.
