Ilottelua kesäleirillä
Friday the 13th -pelissä pelihahmoista kuolee keskimäärin kolme neljästä. Sen luulisi lannistavan. Miksi vaivautua Crystal Laken kesäleirille, kun armoton selviytymistaistelu päättyy useimmiten rakkaudella animoituun henkirikokseen?
Kun yleisin kuolinsyy on Jason Vorhees eli yksi kauhuleffojen ikonisimmista murhaajista, kuolema kuuluu kuitenkin asiaan. Jos minut ripustetaan takkaan tai naulataan seinään, olen tietysti vain yksi niistä hölmöistä teineistä, jotka kokivat saman kohtalon leffoissa. Ehkä selviän ensi kerralla. Eihän tarvitse olla vahvempi kuin Jason, vaan pelkästään nopeampi ja hiljaisempi kuin viereisen mökin jonne.
F13 on monen joukkorahoitetun projektin tapaan peli faneilta faneille. Pienikokoisen pelistudion epäsymmetrinen juoksentelu- ja hiiviskelypeli on kankea ja teknisesti karkea tapaus. Ongelmat kuitenkin unohtaa taitavan fanipalvelun ja ihmeen toimivan pelaajayhteisön ansiosta. Hypitkö innosta, jos kuulet, että Jason voi suorittaa muun muassa klassisen Jason X -makuupussimurhan? Silloin tämä on peli sinulle.
Yhden pelitilan peli toimii lähes aina seuraavasti. Onnekas pelaaja arvotaan Jasoniksi, joka pystyy kaukosiirtymään ympäri karttaa ja haistaa selviytyjät yliluonnollisella tutkavaistollaan. Muut seitsemän ottavat kesäleirillä juhlivien teinien roolin ja yrittävät selviytyä 20-minuuttisen matsin loppuun. Se onnistuu ajamalla pois autolla tai veneellä tai soittamalla paikalle poliisit, jotka luovat evakuointivyöhykkeen.
Yksittäiset hetket matsissa seuraavat nekin kaavaa. Jason saapuu mökille, sammuttaa sähköt, rikkoo ikkunat ja puskee sisään oven läpi. Silloin täytyy loikata ikkunasta, hölkätä naapurimökkiin, yrittää hidastaa tappajaa pesismailoilla ja haulikoilla sekä toivoa, että Jason lähtee jonkun toisen perään. Teoriassa maskipäisen murhaajan voi tappaa, mutta se onnistuu oikeasti vain koordinoiduilta ryhmiltä, joilla on vastassaan nyyppä-Jaska. Todennäköisemmin koko kööri saa nauttia murha-animaatioista, joiden takana on Jasonin kulttinäyttelijä Kane Hodder.
Jason on pelihahmoksi hämmästyttävän epäreilu. Hänellä on arsenaalissaan tappoja, joilla paraskin selviytyjä kuolee sekunnissa yhteen virheeseen. Taistelu on vääjäämättömän lykkäämistä. Pakeneminen ja piiloutuminen toimivat vain tiettyyn pisteeseen asti. Jason on jopa niin epäreilu, että monien selviytyjähahmojen taidot ovat peliteknisesti aivan turhia. Ruumiiden näkeminen ja Jasonin riehunta saavat pelihahmot muuttumaan hermoraunioiksi, jotka kompastelevat ja liikkuvat etanavauhdilla leuka väpättäen. Miksi tämä ei saa pelaajiaan raivon valtaan? Koska F13 ei ole vakavaa kilpapelihenkistä vääntöä vaan kauhukomediaa.
Taika on ääniviestinnässä, jonka avulla pelaajat puhuvat lähellä tai radiopuhelimen päässä roikkuville kavereilleen. Jason kuulee puheet ja voi vastata niihin. Siksi parhaat matsit ovat hysteerisiä hölmöilyjä, joissa kiljutaan ”kauhusta”, kerrotaan vitsejä ja kuunnellaan koomikko-Jasonien huhuilua. On vaikea masentua palvelinongelmista, matsien kaavamaisuudesta, ohjauksen kankeudesta tai bugeista, kun suupielet lähentelevät korvia. Todella monta kertaa peli tarjoaa myös yllätyksiä, kuten yllättäviä pakoja tai naurettavan hölmöjä vahinkokuolemia kaverien käsissä. Ja aina juuri sinut arvotaan humalluttavalle voimatripille Jasonina, joka hallitsee pelikenttää kuin hurmeinen puolijumala.
Friday the 13th toimii lähes maagisesti samalla tavalla kuin halvat kauhuleffat. Ei siksi, että se olisi tekninen tai taiteellinen mestariteos, vaan koska se onnistuu viihdyttämään ja naurattamaan yhä uudestaan ja uudestaan kaikkine ryppyineen. Ehkä Jasonin taikaa voi todella siirtää valkokankaalta videopeliin.