Kun katsoo Codemastersin Fuelia, mieleen tulee väistämättä MotorStorm ja Pure. Se ei ole väärä mielikuva, sillä idea muistuttaa näitä kiiteltyjä kilpailijoita. Fuelista tekee ainutlaatuisen sen ällistyttävä pelialue, joka 14 400 neliökilometrin laajuudessaan on päässyt jopa Guinnessin ennätysten kirjaan. Onko siis kyseessä vain taidokas ennätystehdas vai onko sen takana oikea peli?

Tyhjästä on paha nyhjäistä

Ennakkokäsitys valtavasta pelialueesta osoittautuu oikeaksi – määrä ei korvaa laatua. Saharan autiomaakin on valtava paikka, mutta ei sielläkään ole muuta tunnettua kisaa kuin Dakar-ralli. Fuelin maasto tuo elävästi mieleen Mad Maxin. Mel-paran tapaan siellä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä.

Pelaaja voi etsiä hienoja maisemia tai hylättyjä ajoneuvoja, joista saa uusia maalipintoja omiin kieseihin, mutta yksinäisen ajamisen vaivaan nähden se tuntuu turhauttavalta. Kukaan ei halua käyttää tällaiseen kallisarvoista aikaansa.

Alueen lataaminen kestää yllättävän kauan, mutta toisaalta sen jälkeen hurjastelu on vapaa tauoista. Maisemat ovat kauniita ja vaihtelevia lumisesta vuorenhuipusta aina kuumaan hiekka-aavikkoon. Päivä ja yö tosin vaihtuvat niin nopeasti, että se ei tunnu luonnolliselta. Kauempana olevat tekstuurit ovat myös niin suttuisia, että kisatessa on joskus vaikeaa nähdä, mitä laakson pohjalla on.

Vailla mielenkiintoa

Ainoa todellinen hupi on ajaa huonosti toimivaa tekoälyä vastaan, jonka vaikeustaso heittelee surkeasta huijaavan ylivoimaiseen. Joissakin kisoissa se tarkoittaa sitä, että pelaaja ajaa yksin kärjessä muiden jäädessä pahasti jälkeen, toisissa upeinkaan taidonnäyte ei riitä palkintopallille. Joskus vastustaja kiilaa alussa ensimmäiseksi tuhatta ja sataa, mutta lopussa vauhti hyytyy ja pelaajan tehtäväksi jää vain poimia vastustaja kypsänä. Tarpeeksi usean kisan jälkeen tätä typerää suunnitteluvirhettä osaa hyödyntää, mikä saa osan kisoista tuntumaan huijaukselta.

Kaahaaminen tuntuu realistisen ja arcademaisen ajotavan epäonnistuneelta yhdistelmältä. Moottoripyörillä, mönkijöillä, rekoilla, monsteriautoilla ynnä muilla ajaminen toimii kohtuullisesti, mutta mutkissa ajoneuvo liukuu enemmän kuin olisi suotavaa. Fysiikka on myös toteutettu kummallisesti. Tuntuu kuin ajoneuvot leijuisivat aina hieman maanpinnasta, sen verran huonosti ne reagoivat korkeuden vaihteluun tai esteisiin.

Kisaaminen ei myöskään tunnu jännittävältä tai vauhdikkaalta, mikä on Fuelin kanssa kilpailevien pelien selkeä valttikortti. Syynä siihen on epätasainen ruudunpäivitys ja efektien kuten vauhtisokeuden puute. Tunnelmaa voi leikata veitsellä vain silloin, kun vettä sataa kaatamalla tai taivalta joutuu tekemään hiekkamyrskyssä.

Apu on lähellä

Fuelissa ei koskaan eksy, sillä ruudulla on koko ajan paikanninjärjestelmä, joka näyttää, mihin suunnata. Joskus se tosin ohjaisi pelaajan ajamaan jorpakkoon tai kielekkeeltä alas, joten se taitaa scifi-tarinoiden koneiden tapaan vihata ihmisiä. Kartalla voi asettaa haluamansa määränpään, mutta hölmösti tärkeitä paikkoja ei voi etsiä suoraan, vaan etapin saa korkeintaan niiden viereen.

Oikotiet ovat avain voittoon, mutta niiden kanssa on paras olla varovainen. Fuelissa ei ole tarkoitus päästä vain maaliviivalle, vaan sitä ennen on ohitettava jokainen väliaikapiste. Yksikin virhe, ja peli on menetetty. Jos autosi on siis tarkoitettu asvaltille, pysy sillä.

Teköälykuskit eivät käytä oikoteitä, vaan ajavat muutamaa samaa unettavaa ajolinjaa koko kisan ajan. Pelaaja ei saa pistettyä tekoälylle kunnolla kampoihin, sillä töniminen ei sitä hetkauta. Mahdollisuus vastustajan sabotointiin olisi tehnyt Fuelille terää, mutta ainoa asia, mitä pelaaja saa, on kuskin pienet automaattiset temput ilmalentojen aikana. Eivätkä ne edes ole hienoja.

Öljykriisi

Vapaan ajamisen ja tavallisten kisojen lisäksi Fuelissa voi suorittaa haasteita, jotka valitettavasti eivät sitä liiemmin tarjoa. Helikopterin seuraaminen sekä kissa ja hiiri leikki vastustajan kanssa ovat yllättävän helppoa kauraa, jossa ei kauaa nokka tuhise.

Kaiken kukkuraksi amerikkalaisen kulttuurin mukaisesti pelissä etenee vain, jos sijoittuu kisassa ensimmäiseksi. Muista sijoituksista ei saa palkinnoksi yhtään mitään, vaikka rällästämisen tarkoituksena on ansaita öljyä. Sillä hankitaan uusia löpöä kuluttavia ajoneuvoja. Luulisi, että kannattaisi säästellä polttoainetta, eikä pyöriä jatkuvassa noidankehässä kisasta toiseen.

Fuelin suurin ongelma on sen persoonattomuus. Voitoilla ei ole muuta merkitystä kuin niistä saatu palkinto. Viholliset ovat kasvottomia ja maailma vailla päämäärää. Tämä toimisi, jos se olisi tekijöiden tarkoituksellista yhteiskuntakritiikkiä, mutta se tuskin on vaihtoehto. Moninpeli ei korvaa menetyksiä, vaikka odotustilana toimiikin hauskasti pelin valtava alue.

En ole yllättynyt siitä, että Fuel ei pysty lunastamaan lupauksiaan. Kuin paraskin politiikan populisti, se yksinkertaisesti lupaa liikaa ilman, että sillä on paukkuja toteuttaa niitä. Valtava pelialue on hieno asia, mutta se sopii vain harvaan autopeliin. Loppujen lopuksi se onkin Fuelin vähiten kiinnostava asia. Perinteinen kisaaminen on sen hauskinta antia.

Mikäli vapautta kuitenkin kaipaa, Burnout Paradise on ehdottomasti paras vaihtoehto. Burnout on sitä paitsi uusiutuva luonnonvara, öljy ei.

Musta kulta

Fuelin tulevaisuudenkuvaus maailmasta, jossa öljy on kilpailemisen arvoinen luonnonvara, on jo käytännössä todellisuutta. Yhdysvaltain läsnäolo öljyrikkaassa Lähi-idässä on ollut maan politiikan tärkeimpiä painopisteitä. Maan luomat suhteet maihin kuten Israel, Egypti ja Saudi-Arabia eivät perustu hyviin väleihin, vaan yhteisiin intresseihin alueella.

Yhdysvaltain suurimpia tehtäviä ovat olleet sodat Irakissa ja Afganistanissa, mutta kulissien takana suurvalta pelaa armotonta peliä aikaa vastaan. On raportoitu, että öljy säilyisi varteenotettavana polttoaineena vain 40 vuotta, ja tuotannon huippu saavutetaan jo tällä vuosikymmenellä. Pakkaa sekoittaa nouseva talousmahti Kiina, joka kilpailee samoilla markkinoilla ja tarvitsee suuret määrät energiaa maan pyörittämiseen.

Toisaalta tulevaisuus on kenties parempi kuin voisi luulla. Bensiinin voi korvata etanoli-bensiiniseoksella ja dieselin biodieselillä, jota Porvoossa jalostaa Neste Oil. Puhdasta etanolia voidaan pienillä muutoksilla käyttää esimerkiksi lentobensiinin korvikkeena.

Talousihmiset uskovat myös, että markkinamekanismi saa yritykset ja ihmiset siirtymään muihin energiamuotoihin, kun nämä tulevat öljyä edullisemmiksi. Varmaa kuitenkin on, että musta kulta saa ihmiset hulluiksi vielä ainakin vuosikymmenien ajan.

Vaihtopelaaja

Kirjoittanut [pelaaja_author:914]

Kuten Simon omassa arvostelussaan jo hyvin toteaakin, määrä ei todellakaan ole mikään laadun mittari. Codemastersin uusin kaahailupeli Fuel kolisee auttamattomasti tyhjyyttään heti kun sen virtaviivaista ja mukiinmenevää pintaa rapsuttaa. Älyttömän kokoinen ja vapaasti erilaisilla kilpureilla kynnettävä lääni, maailmanlopun maisemat ja metsäpalot, hökkelikylät ja hiekkakummut ovat kaikki yhtä tyhjän kanssa, koska itse kilpaa ajaminen on turhauttavaa, itseään toistavaa ja ensimmäisellä pelikerralla nopeasti nähty.

Codemastersin kaltaiselle autopelien ammattilaiselle pitäisi olla täysin itsestään selvää, että hyvää kaahailu- ja rallipeliä ei rakenneta pelkästään avoimen ympäristön varaan. Fuelin ajotuntuma on sanalla sanottuna huono, sen tekoälykuskit polkevat omilla rakkineillaan aina ennalta määrättyjä ja samoja reittejä eivätkä maalipinnat tai kuskin komeammat releet riitä motivoimaan 14 400 neliökilometrin kokoisen alueen tutkimista. Mielenkiinto kilpailemiseen on sekin koetuksella kaikkinaisen sekavuuden ja epäreilun toteutuksen vuoksi. Pelistä toki löytyy paikannin- ja karttajärjestelmä, mutta sitä on useimmiten kovan vauhdin ja jatkuvien esteiden vuoksi täysin mahdotonta seurata.

Fuelista ei voi oikein pitää edes hyvän yrityksen vuoksi, koska ainakin allekirjoittaneen on vaikea ymmärtää, miksi yksikään pelaaja kokisi yli kymmenentuhannen neliökilometrin kokoisen viimeisen korpimaan mielenkiintoisena. Harva on tiettävästi valmis pelkästä tyhjästä tilasta mitään maksamaan?

3/10
Lisää luettavaa