Sunnuntaipilotin painajainen
Amerikkalainen indiestudio 17-BIT ei ole turhia jäänyt laakereilleen lepäämään. Vasta reilut kaksi vuotta sitten debyyttipelinsä Skulls of the Shogunin julkaissut studio on siunannut maailmaa nyt Galak-Z:lla, joka ei juuri jaa perimää edeltäjänsä kanssa. Siinä missä Skulls of the Shogun haastoi pelaajansa vuoropohjaiseen taktikointiin feodaaliajan Japanin hengessä, laukaisee Galak-Z meidät keskelle reaaliaikaista avaruustoimintaa, joka on ottanut inspiraatiota 80-luvun japanilaisista mechapiirretyistä.
Peruspelattavuutensa osalta Galak-Z:n juuret ovat jäljiteltävissä Asteroidsin ja Spacewarin tapaisiin klassikoihin. Peli on kaksiulotteinen toimintakokemus, jossa pelaajien ohjastama avaruusalus ei lennä yksi yhteen peliohjaimella tehtävien tattiliikkeiden mukaan. Sen sijaan liikkuminen pelissä tapahtuu manipuloimalla aluksen liikevoimaa sen asentoa sekä kaasutusta hallinnoimalla. Nykypäivään ohjaustyyli on sovitettu tekemällä pelistä vauhdikas tutkiskelua ja taistelemista yhdistävä yksinpeliseikkailu, jossa pelaajan käytössä olevat kyvyt vaihtuvat jatkuvalla syötöllä tämän keräämien aluspäivitysten mukaan.
”Galak-Z:n pelattavuus vaatii totuttelua, mutta kun sen saloista pääsee jyvälle, muodostuu pelistä tavattoman tyydyttävältä tuntuva kokemus.”
Galak-Z:n pelattavuus vaatii jonkin verran totuttelua, mutta kun sen saloista pääsee jyvälle, muodostuu pelistä tavattoman tyydyttävältä tuntuva kokemus. Pelaajan tarkkaa huomiota vaativa lentelymalli saa jokaisen pelin yhteenoton tuntumaan merkittävältä, ja tätä tunnetta usein vielä voimistetaan panemalla pelaaja taistelemaan selvää vihollisylivoimaa vastaan. Loppua kohden Galak-Z:ssa hengissä säilymisen edellytys onkin oppia hyödyntämään oman aseistuksen lisäksi myös pelin ympäristöjä, jotka tarjoavat mahdollisuuden sekä hämätä vihollisia että myös piiloutua näiltä tarpeen vaatiessa. Vihollisten usuttaminen toisiaan vastaan on sekin usein pätevä selviytymisstrategia, sillä pelaajan lisäksi Galak-Z:n eri pahisryhmät haluavat saada myös toisensa hengiltä.
Suorituspaineita Galak-Z luo toimintaansa hieman roguelike-henkisellä rakenteellaan. Peli on jaettu neljään viidestä satunnaisesti rakentuvasta tehtävästä koostuvaan osaan, joissa kuoleminen tarkoittaa usein paluuta viimeisimmän tehtäväryppään alkuun. Pelin kuluessa hankitut aluspäivitykset eivät nekään pysy pelaajien matkassa koko pelin ajan, vaan ne riisutaan aina pois joko uuteen tehtäväryppääseen siirryttäessä tai sitten kuoleman sattuessa. Vihollisia tuhoamalla pelaajien on kyllä mahdollista hankkia itselleen esimerkiksi kuolemia kumoavia lisäelämiä, mutta niitä jaetaan sen verran niukasti, että epäonnistuminen Galak-Z:ssa on käytännössä aina kivulias kokemus.
Galak-Z:n viihdyttävyys onkin lopulta suuresti kiinni siitä, miten altis sen pelaaja on turhautumiselle. Jo alkuosionsa jälkeen peli ei suuremmin armoa jakele, vaan selviytyäkseen pelaajan on tosissaan kiinnitettävä huomiota pelin mekaniikkojen yksityiskohtiin. Jos höykytyksen kestää, muovautuu pelaajasta ajan myötä näyttäviin ja näin ollen myös todella tyydyttäviltä tuntuviin selviytymistaisteluihin kykenevä sankaripilotti. Ilman taistelunhalua into Galak-Z:n peluuseen voi sen sijaan lopahtaa nopeasti, sillä pelkkä ympäristö- ja tehtävätyyppitarjonta ei sellaisenaan juuri hurmaa vaihtelevuudellaan.
8/10
Nostalgiaväritteinen avaruusseikkailu pursuaa nautinnollista toimintaa, jota on ensin opittava vain hallitsemaan.
Panu Saarenoja