Pitkäaikainen keskustelu pelien negatiivisesta vaikutuksesta pelaajien käyttäytymiseen sai uuden näkökulman, kun Gangs of Londonin betaversio levisi luvatta nettiin Itse pelissä kuitenkin pelaaja tutustuu rikolliselämään englantilaisten gangsterielokuvien sekä saman kehittäjän PS2-pelien Getawayn ja Black Mondayn viitoittamalla polulla. Gangs of London ei ole kehittäjän aiempien pelien tiivistetty käännös PSP:lle, vaan monipuolinen ja lajityyppiin uusia ideoita tuova pelikokemus Sonyn käsikonsolilla.
Gangs of London sisältää neljä erilaista pelimuotoa. Tarinatilassa valitaan oma ryhmä viidestä englantilaisen alamaailman stereotyyppisestä edustajasta. Tehtävät koostuvat pääosin lahtaus- ja kaahausosioista, mutta mukana on myös pelinautintoa latistavia hiiviskelyosioita. Vapaatilassa voi esimerkiksi heittäytyä Lontooseen turistina, taltuttaa mellakoita poliisina tai testata kaupungin katutietämystä taksikuskina. Jengisotatilassa koetellaan lautapelimäisesti pelaajan strategista osaamista. Pubitilassa voi nimensä veroisesti nauttia kapakkapeleistä ilman savua tai baarin örisevää kantaseuruetta.
Runsas sisältö on verottanut teknistä toteutusta, ja polygonipuppua on eksynyt peliin. Sarjakuvatyyliset tarinatilan alustukset ovat namia silmille ja suurkaupungin kaduilla on elämää, mutta hahmot ovat äärimmäisen pelkistettyjä. Autot hajoavat, ja ne on mallinnettu mainiosti. Tällä on kuitenkin hintansa, kun ajo-osuuksien verkkainen ruudunpäivitys lamauttaa vauhtivimmaiset pelaajat horrokseen.
Ohjaus on useissa pelin tilanteissa pelaajan hyppysissä, mutta välillä kohtalo ottaa vallan kamerakulmista. Valikoista löytyy helpotusta ajamiseen ja ammuskeluun erilaisten aputoimintojen muodossa. Audiototeutus ansaitsee kiitosta erityisesti ääninäyttelyn osalta, eivätkä korvat kärsi muistakaan Gangs of Londonin äänipuolen ratkaisuista.
Gangs of London on kiinnostava lisä PSP:n valikoimaan, ja vaikka joukkoon on eksynyt pelillistä puutaheinää, se ei todellakaan osoittaudu vesiperäksi.