Tekijä: Epic Games
Julkaisija: Microsoft
Myynnissä: nyt
Pelikoneet: Xbox 360
Moninpeli: Kyllä
Samalla koneella: 2
Verkossa: 2–10
Halon ohella Gears of War on yksi Xbox 360:tä pelikoneena määrittelevä pelisarja ja myös yksin tärkeimpiä konsolin omia tosipelaajien pelejä. Epic Games nosti riman todella korkealle alkuperäisen Gears of Warin jatko-osalla, mutta kaikki merkit ovat viitanneet siihen, että rima ylittyy kolmannen osan myötä. Epicin suunnittelujohtaja Cliff Bleszinski on todennut, etteivät he halua pelaajien vain seurustelevan heidän peliensä kanssa, vaan menevänsä niiden kanssa naimisiin – viitaten siihen, että he haluavat niitä pelattavan pitkään julkaisun jälkeenkin. Lupaako Gears of War 3 vakavaa suhdetta, vai sittenkin vain hetken hupia?
Hauska tappaa uusi tuttu
Gears 3 lukeutuu jatko-osien sarjaan, joka parantaa ja laajentaa edellisestä osasta jokaisella osa-alueella, muttei pyri sen suurempiin uudistuksiin – ja miksi toimivaa menestyskaavaa pitäisi edes yrittää rikkoa turhilla uudistuksilla vain uudistusten vuoksi?
Peli pyörii edelleen tiukkojen tulitaisteluiden ympärillä. Delta-ryhmän karjut ja tällä kertaa myös karjuttaret räiskivät suojasta toiseen liikkuen päälle vyöryviä vihollisia, jotka osaavat itsekin halata suojaa ärsyttävän tehokkaasti. Viholliset myös tajuavat tarvittaessa koukata tai rynnätä suoraan iholle, jolloin Lancer-kiväärin moottorisahalle tulee töitä. Räiskintä on todella hiottua, ampumisessa sekä aseissa on erinomainen tuntuma ja kiisselimäistä verta roiskuu edelleen ämpärikaupalla. Vain ihotuntumalla saattaa tulla ajoittain pientä sekoilua kuvakulman vuoksi, mikä ärsyttää enemmän moninpelissä.
Aiempaan nähden toiminnassa on huikeasti enemmän vaihtelua, kiitos laajennetun asearsenaalin ja monipuolisempien vihollisten. Vanhat tutut, eli ärsyttävän kestävät locustit, ovat myös saaneet riveihinsä uudenlaisia joukkoja, mutta kuollessaan räjähtävät lambentit ovat nyt liikkeellä koko armeijan voimin. Siitä löytyy jos jonkinlaista vastustajaa jättiläistuhatjalkaisesta aina kaukaa pommittaviin gunkereihin ja todella sitkeään lambent berserkeriin asti. Vihollisissa on lisäksi todella paljon vaihtelua kokonsa ja määränsä puolesta, ja peli onnistuu edetessään tarjoamaan myös useita yllätyksiä niiden suhteen.
Apua uusien vihollisten kaatamiseen saa uusista aseista, joista osaan on jo voinut tutustua pelin moninpelibetassa. Uusiin leluihin lukeutuu muun muassa Retro Lancer, joka on tehokkaampi, mutta myös epätarkempi vaihtoehto perus-Lancerille. Siinä on sahan sijaan pistin, jolla voi tehdä huvittavia mutta myös brutaaleja pistinsyöksyjä. Tehokkaampiin lisäaseisiin kuuluu puolestaan Oneshot, joka on käytännössä minitykki tarkkuuskiväärin muodossa. Sitä on hidas ja hankala käyttää, mutta yksikin osuma lähettää vihollisen kuin vihollisen autuaammille metsästysmaille. Erityisherkkua on luvassa Silverback-mechapuvun muodossa, jota pääsee käyttämään useammassakin kentässä.
Kaikkiaan erilaisia vihollisia ja aseita on nyt niin paljon, että räiskintä pysyy vaihtelevana ja mielekkäänä alusta loppuun saakka. Ja kun pelattavuus itsessään on loppuun asti hiottua, ei mikään estä pelinautintoa.
Yhdessä loppuun saakka
Vaihtelevien vihollisten lisäksi myös maisemat vaihtuvat kiitettävään tahtiin. Pelin edetessä nähdään monenlaista ympäristöä, josta valtaosa sijoittuu enemmän tai vähemmän kirkkaaseen ulkoilmaan. Tuntuu kuin tekijät olisivat aiemman pelinsä Bulletstormin myötä ihastuneet kirkkaisiin väreihin ja hylänneet Gearsille ominaiset harmaan ja ruskean sävyt melkein kokonaan – mutta vain melkein. Pelin kauniit ympäristöt ovat myös täynnä huikeita yksityiskohtia, ja tekijöiden niiden luomiseen panemaa työmäärää on vain pakko ihailla. Ulkoasu ylipäänsä on kokonaisuutensa aiempaa vieläkin komeampaa, mikä jo itsessään on melkoinen saavutus.
Sama koskee myös hahmokaartia, jossa vilisee vanhoja tuttuja mutta myös uusia tuttavuuksia. Muita Delta-ryhmän hahmoja nostetaan aiempaa enemmän esille, eivätkä Marcus ja Dom ole enää ainoita päähenkilöitä. Ryhmässä on jatkuvasti neljä hahmoa henkilöiden vuorotellessa tasaiseen tahtiin tarinan ja juonen edessä, sillä yhteispeli onnistuu nyt neljän pelaajan voimin. Hahmojen välillä lentää läppää jatkuvasti niin taistelussa kuin välianimaatioissakin. Hahmoihin onnistutaan jopa saamaan yllättävää syvyyttä ja persoonallisuutta muutamalla hiljaisella hetkellä räiskinnän keskellä, ja etenkin normaalisti yliampuvan koomisen Colen yllättävä vakavoituminen eräässä alkupään kohtauksessa on varsin pysäyttävä hetki.
Nykystandardeilla tarinakampanja on yllättävän pitkä, reilut 12 tuntia vaikeusasteesta riippuen. Delta-ryhmä taistelee lambentien ja locustien lisäksi myös aikaa vastaan yrittäessään päästä tavoitteeseensa, joka ratkaisee ihmisten ja koko planeetan kohtalon. Matkalla vastaan tulee luonnollisesti monenlaisia mutkia ja yllätyksiä, eikä peli missään vaiheessa tunnu tahallisesti pitkitetyltä. Muutamat pakolliset ajoneuvo-osuudetkin ovat sopivan lyhyitä ja vähän erilaisia, ja etenkin yksi loppupuolella sijaitseva on yllättävän ympäristönsä vuoksi erityisen mieleenpainuva.
Jos juonessa jostain pitää valittaa, niin kaikkiin aiempien pelien tapahtumiin ei vieläkään saada selvää vastausta, vaikka moni asia vaikuttaakin ratkeavan. Kärryiltä pudonneita varten alkuvalikosta löytyy onneksi aiempien pelien tapahtumat tiivistävät video, jonka kautta voi verestää – tai selventää – muistojaan
Onko tässä se Oikea?
Gears of War 3 on kuitenkin paljon enemmän kuin pelkkä tarinakampanja – pelattavaa ja kerättävää löytyy eri muodoissa aivan tolkuttomasti. Yksinpeliä voi pelata myös erillisessä Arcade-tilassa ja yhteispeliä harrastaa erinomaisessa ja uudistetussa Horde-tilassa sekä tällä kertaa myös hieman samantyyppisessä Beast-tilassa locusteina. Varsinaisia vastakkain pelattavia moninpelimuotoja on myös uusittu, ja kaikkiaan moninpelikokonaisuus on paljon viihdyttävämpää kuin aiemmin.
Hyvää on myös se, että kaikista tekemisistä missä tahansa pelimuodossa kertyy kokemusta, arvomerkkejä ja mitaleita. Ne avaavat muun muassa uusia moninpelihahmoja sekä titteleitä, joilla retostella matsien aikana. Suoritettavaa ja kerättävää siis riittää. Pelattava ei taatusti lopu kesken, ja jokainen löytää helposti itselleen mieluiset pelitilat ja -muodot. Moninpelikarttoja on tarpeeksi erilaisia ja erikokoisia, eikä niihin ainakaan toistaiseksi ole ehtinyt kyllästyä. Itse karttasuunnittelu on yhtä hiottua kuin muukin peli.
Gear of War 3 on sisällöllisesti ja laadullisesti huikea peli. Se on kevyesti yksi tämän konesukupolven parhaimpia tosipelaajien toimintapelejä ja loppuun asti hiottu kokonaisuus. Epic aikoo luonnollisesti tukea peliä runsaan lisäsisällön muodossa, joten tällaisen paketin edessä pelaajan ei pitäisi olla vaikeaa todeta alttarilla eli pelikaupan kassalla, että ”tahdon”.