Gears of War -pelit ovat todellisia raskaansarjan sotaräiskintöjä niin tuotantoarvoiltaan kuin tunnelmaltaankin. Kolmasosa oli niin raskasta viihdettä, että en ollut lainkaan varma, riittääkö minulla virtaa jälleen uuteen Gears of War -peliin näin pian sen jälkeen. Onneksi Judgment osoittautuu emosarjaa kevyemmäksi kokonaisuudeksi. Siinä ei keskitytä puuduttavan raskaaseen tarinankerrontaan, aseiden ja varusteiden kanssa räpeltelyyn tai muuhun turhaan, vaan siihen itseensä – vauhdikkaaseen ja suoraviivaiseen räiskintään.
Toiminnalle kehykset antava tarina sijoittuu aikaan 14 vuotta ennen emopelin tapahtumia. Pelin alussa Damon Bairdin johtama nelihenkinen Kilo-ryhmä joutuu kenttäoikeuden eteen samalla, kun locust-armeija kolistelee oven takana. Mitä ihmettä Baird ryhmineen on oikein tehnyt tähän joutuakseen? Se selviää, kun pelaa läpi neljään osaan jaetun kampanjan, jossa joka osassa ohjataan yhtä Kilo-ryhmän sotilasta. Bairdin lisäksi siihen kuuluvat niin ikään aiemmista peleistä tuttu Augustus Cole sekä uudet tuttavuudet Sofia Hendrik ja Garron Paduk. Tarina ei tietenkään kirjallisuuden Nobeleita voita, eikä sen tarkoituksena olekaan muu kuin pitää räiskintä liikkeellä.
Räiskintä itsessään on suoraviivaisempaa kuin sarjassa on aiemmin totuttu näkemään. Kentät on jaettu lyhyisiin, noin 10–15 minuutin mittaisiin osioihin, joissa tarkoituksena on saada mahdollisimman hyvä pistesaalis. Pisteet kartuttavat tähtiä, joilla ei lisäkampanjan avaamisen lisäksi ole mitään muuta tarkoitusta kuin voittaa kavereiden omat ennätykset, joita peli listaa koko ajan lennossa ruudulle. Joka kentässä on myös niin sanottu salattu Declassified-tila, joka vaikeuttaa tavalla tai toisella osion pelaamista. Joskus se saattaa rajoittaa käytössä olevia aseita tai näkyvyyttä tai sitten asettaa osiolle aikarajan, jonka sisällä se on läpäistävä.
Pisterallia tuetaan aiempaa vauhdikkaammilla tulitaisteluilla. Vihollisia on nyt enemmän, ja ne kykkivät vähemmän suojassa ja kestävät pykälän vähemmän osumaa kuin ennen – ja sama pätee myös omaan pelihahmoon. Suojasta tulee räiskittyä aiempaa vähemmän, kun etenemistahti on nopeampaa. Nopeampaan tempoon vaikuttavat myös pikku muutokset, kuten kranaattien nopeampi käyttö tai aseen vaihtaminen yhdellä napin painalluksella.
Suoraviivaisuudesta huolimatta räiskintä on edelleen yhtä hauskaa kuin sarjassa aiemminkin, ja huolimatta hieman nopeammasta tahdista ei toiminta silti eroa liikaa totutusta. Tutut aseet saavat ehkä rinnalleen muutaman uuden, mutta latausminipeli, kameran heilunta suojasta suojaan syöksyttäessä ja kiisselimäiset veriroiskeet ovat kaikki ennallaan.
Arvaamattomuutta sotaan tuo vastustajien sijainnin ja koostumuksen muuttuminen joka pelikerta. Niinpä esimerkiksi kuolemanjälkeisen välitallennuspisteen jälkeen vastaantulevat viholliset eivät olekaan samoja, jotka tappoivat pelaajan viimeksi. Uusittu järjestelmä pitää pelin kiinnostavana useamman pelikerran ajan ja tukee sen piste-ennätysten tavoittelua yhä parempaa tulosta jahdattaessa ilman, että se alkaa toistaa itseään liikaa. Sarjan tulitaistelut kun ovat aina omia pieniä kokonaisuuksiaan, joiden kulku riippuu juuri vihollisten koostumuksesta ja sijainnista.
Judgmentin varsinaisen kampanjan lisäksi mukana on myös Gears of War 3:n loppupuolelle sijoittuva lyhyempi minikampanja. Siinä seurataan Bairdin ja Colen edesottamuksia ennen pelin loppuratkaisua, ja se on tunnelmaltaan hieman lähempänä emosarjaa kuin Judgment itse. Siinä ei kerätä tähtiä hyvillä suorituksilla, vaan synkistellään ja tunnelmoidaan hieman enemmän. Kentät ovat pidempiä, vaihtoehtoisiakin reittejä tarjoavia kokonaisuuksia.
Myös moninpelin puolella tarjotaan jotain uutta. Sarjan lanseeraamaa Horde-pelitilaa ei löydy lainkaan, sillä sen paikan ottaa uusi, tavoitepohjainen Survival-pelimuoto ja sen kilpailullinen OverRun-versio. Survivalissa viiden hengen pelaajajoukkue pyrkii puolustamaan kolmea kohtaa vaihe vaiheelta locust-aaltoja vastaan. Viimeisen kohdan menetys lopettaa pelin, mutta jos pelaajat pitävät pintansa kymmenen vihollisaallon ajan, voittavat he pelin. OverRunissa idea on sama, mutta tekoälyn ohjaamien vihollisaaltojen sijaan vastassa on ihmispelaajien ohjaama locust-joukkue.
Homma pidetään mielenkiintoisena hahmoluokilla, joista jokaisella on omat erikoisuutensa: sotilas jakaa ammuksia, joita ei muuten saa lisää mistään, lääkintämiehellä on parannuskranaatti, tarkka-ampuja pääsee paikkoihin, joihin muut hahmot eivät, ja pioneeri voi korjata linnoitteita sekä pysyttää tykkitorneja. Menestys on kiinni pelaajien ja hahmoluokkien yhteispelistä – tai sen puutteesta.
Survival ja OverRun ovat selkeästi Judgmentin moninpelin vetonauloja, mutta vaihtelua saa myös uudesta Domination-tilasta, jossa taistellaan kolmen valtauspisteen hallinnasta, sekä yksinäisille susille soveltuvasta Free-for-All-pelitilasta. Perinteisempää verkkopeliä etsiville tarjolla on myös tuttu ja turvallinen tiimitappomatsi. Yksinpelin tavoin räiskinnän tempo on myös moninpelissä aiempaa nopeampaa, vaikka se muutoin tuntuukin tutulta. Joitakin voi häiritä moninpelimuotojen ja -karttojen vähyys, mutta kumpiakin on luvattu lisää pian julkaisun jälkeen – ja myös ilmaiseksi.
Gears of War: Judgment on yllättäen varsin virkistävä tapaus. Sen kevyempi ja vauhdikkaampi ote jaksaa innostaa emopelien raskaampaan menoon väsähtäneitäkin. Loppupeleissä sitä ei voi sanoa aivan yhtä runsaaksi kokonaisuudeksi kuin sarjan muita pelejä, mutta näin se kykenee tarjoamaan juuri sitä mitä se haluaa eli puhdasta videopeliräiskintää, jota nykypäivänä on yllättävän vaikeaa löytää.