Gears of War

Nettiarvostelussa vuoden kovin Xbox 360 -nimi!

14.9.2011 21:35

Jokaiselle pelillä on alkuaineensa. Mariot on tehty karkista ja herkkusienistä, Metal Gear Solidit länsimaisista agenttielokuvista ja japanilaisuudesta, mutta Gears of War on kasa hikeä, rapaa ja verta. Tätä likaisempaa, arkkimiehistä ja pumpatumpaa toimintapeliä en ole koskaan pelannut.

Se kaikki tiivistyy tietysti moottorisahaan. Kaksi kertaa pelin läpi pelattuani ymmärrän, miksi Cliff Bleszinski haluaa aina, että häneltä kysytään sahasta. Kun se kourassa ryntää vihollisen kimppuun, pureudutaan Gears of Warin ytimeen. Sekä Marcus-sankari että örkki karjuvat, mutta saha ulvoo vielä sotaakin lujempaa ja repii ja roiskii ruudun täyteen verta. Gears of Warissa taisteleminen ei ole kaunista, vaan kovaäänistä ja kovien karjujen hommaa.

Pelaaja imaistaan mukaan peliin pienillä ideoilla. Kamera roikkuu sankarin mukana kuin CNN:n kuvaajan kantamana: se heiluu ja pomppii, eikä eksy kuten liian monessa muussa räiskinnässä. Pelihahmon näkökulman sijaan toimintaa seurataan olan takaa, hieman Resident Evil 4:n tapaan. Kun sankari näkyy koko ajan ruudulla, peli pystyy helposti näyttämään onko pelaaja suojautunut kunnolla. Samalla liikkumisesta tulee uskottavan raskasta: painavan näköisiin varusteisiin sonnustautuneet sotilaat paiskaavat itsensä seiniä vasten ja tömähtävät matalan muurin taakse, kuin hitusen kiitollisina sekunnin hengähdystauosta.

gears1.jpg
Tulta! Gears of Warissa oppii nopeasti ampumaan suojasta ja liikkumaan asemista toiseen. Ryntäilijältä lähtee henki.

Kun yritän pelata toista Xbox 360:n toimintapeliä, tuntuu kuin ohjaisin leijailevaa kameraa, enkä pelihahmoa. Gears of War vie räiskintäpelien pelattavuutta pitkän harppauksen eteenpäin.

Toinen harppaus tapahtuu kuvasuunnittelussa. Kenttien likaisuus on vaikuttavaa. Esimerkiksi PlayStation 3:n Resistance: Fall of Manin rauniokaupungit näyttävät ärsyttävän kiiltäviltä ja silotelluilta Gears of Warin maisemiin verrattuna.

SUOJAAN!

Ennakkojutuissa on puitu paljon sitä, että Gears of Warissa ei juosta ympyrää vihollisten ympärillä, vaan räiskitään suojasta ja edetään pätkä kerrallaan. Se pitää paikkansa jo helpoimmalla vaikeusasteella, jossa hölmöilystä seuraa nopeasti kuolema. Terveysmittaria ei pelissä ole, vaan henki lähtee aina useammasta osumasta tai räjähdykseen joutumisesta. Vain yksittäistä vihollista vastaan saattaa siis uskaltaa tehdä saharynnäkön. Perusvaikeustasolla pää täytyykin sitten osata pitää alhaalla.

Samaan tapaan kuin Halo, myös Gears of War perustuu taistelujen tutun kaavan hienovaraiseen muunteluun. Eri tilanteissa rynnäköidään ylöspäin pitkiä rappusia, puolustetaan omia asemia, torjutaan joka puolelta maan alta nousevia Locust-joukkoja tai putsataan katuja talo kerrallaan. Ainoa harmistus on, että ympäristöissä aidosti tuhoutuvaa tavaraa on vain vähän. Esimerkiksi suurin osa suojista ja esteistä kestää luoteja ja kranaatteja loputtomiin – vain sohvat ja kaapit hajoavat. Peliin olisi tullut lisää meininkiä, mikäli turvapaikat voisivat tuhoutua.

Kuten Halo, tämäkin on putkijouksu, mutta samaan tapaan sekä niin hyvin suunniteltujen taisteluiden että niin vahvan perusmekaniikan tukema, ettei vastaavaa ole nähty.

Tuttua Halosta on myös se, että aseita on vähän, mutta jokaisella on omat käyttötarkoituksensa. On hyvä oivaltaa, ettei pelaaja tarvitse montaa samanlaista työkalua, vaan mielummin vain muutaman, fiksusti suunnitellun tykin.

gears2.jpg
Boomer! Ilkeä örkki sanoo aina ”Boom!” ja ampuu perään kranaatinheittimellä. Lippaita otukseen saa tyhjentää monta.

Cliffy B pitää myös lupauksensa, että tarina liikkuu maisemista toiseen. Raunioituneiden, kauniiden kaupunkien keskeltä jatketaan sateiseen metsään, synkkään tehtaaseen ja niin edelleen. Hitusen jää harmittamaan vain se, että esimerkiksi aurinkoisessa luonnossa katsellaan vain välianimaatiota, eikä taistella itse. Siitä olisi syntynyt näyttävä vastakohta pääosin hämärille tai ainakin likaisille ympäristöille. Nyt kauneinta on lyhyessä kasvihuonepätkässä – tiedätte kun näette.

Maisemilla on vaikutusta myös pelaamiseen. Auringon laskiessa taivaalle nousevat krilleinä tunnetut siivekkäät, jotka kiitävät ilmassa kuin valtavat kalaparvet meressä. Henki lähtee, mikäli sankarit erehtyvät astumaan ulos valojen piiristä.

TARINAKO?

Gears of Warin tarina sen sijaan ei lunasta odotuksia, vaan pikemminkin alleviivaa videopelien tyypillisiä ongelmia. Päähenkilön taustatarina jää täysin hämärän peittoon, vaikka läpi pelin vihjaillaankin syistä, miksi Marcus aloittaa pelin vankilasta. Mikä petturuus? Oikeudenkäynti? Miksi sankarin perheellä on kotinsa kellarissa valtava salainen laboratorio?

gears4.jpg
Hurja joukko. Vasemmalta katsottuna Baird, ”Cole Train”, Marcus ja Dom pelastavat planeetan, ainakin tällä erää. Loppu lupaa tietysti jatko-osaa.

Pelaajan joulukuun lehdessä julkaistavaa arvostelua kirjoittava pelitutkija Aki Järvinen arvioi, että syynä ovat pelisuunnitteluun tyypillisesti liittyvät kiireet: alkuun kunnianhimoisista tavoitteista on karsittava tuotannon varrella.

Totta onkin, että jo nyt toimintaa pätkitään välianimaatioilla juuri siinä määrin, ettei tunnelma olisi välttämättä kestänyt enempää niitä. Samalla Gears of War muistuttaa, että lopulta pelin käsikirjoitettu tarina on täysin toissijaista toiminnan sujuvuuteen ja hyviin ympäristöihin verrattuna. Tärkeämpi tarina on se kokemus, jonka pelaaja itselleen pelin tapahtumista luo.

Yleensä pelin tyylille ja tunnelmalle keskeisimpiä vertailukohtia elokuvien maailmasta ovat Aliens ja ehkä yllättävästi Sormusten herra -trilogia. Ruudulle pukkaa örkkiä, joka voisi hyvin olla Sarumanin palveluksessa, ja muutamassa välianimaatiossa taustalla puhuu kovin cateblanchettmainen eteerinen naisäänikin.

Yhdessä pelin parhaista osuuksista taistellaan ja lähinnä pakoillaan puolestaan hirviöltä, jossa on sävyjä Morian luolapeikoista.

TOIMIVA PAKETTI

Gears of Warin läpipelaaminen helpoimmalla tasolla vie yksin pelatessa noin kymmenen tuntia. Kaverin kanssa taistelu sujuu nopeammin, koska kaksi ihmistä saa aikaan paljon enemmän vahinkoa. Yksinpelissä rinnalla kulkee tekoälyn ohjaama sotilas tai sotilaita, jotka eivät kuitenkaan uhkaa varastaa toiminnan pääosaa.

gears5.jpg
Helppoa liikettä. A-näppäin toimii niin suojaan menemiseen kuin suojasta poistumiseenkin. Selkärankaan iskostuu hetkessä, miten suojasta loikataan esiin tai kierähdetään sivuun. Muistimmeko muuten mainita koko arvostelussa, että Gears of War on uuden sukupolven näyttävin peli?

Todennäköisesti yksinpeliin saa uppoamaan reilusti enemmän aikaa hardcore- tai insane-vaikeustasoilla. Gamerscoren kasvattamiseksi pelin kentistä voi myös etsiä tunnistuslaattoja. Niiden kätköpaikoista tarjotaan vinkkinä seinään maalattuja gears-pääkallotunnuksia.

Moninpeliin palaamme tarkemmin seuraavassa, joulukuun Pelaaja-lehdessä, kun pääsemme toden teolla mukaan Live-sotiin. Yksinpelistä tuttu suojautuminen ja hidas tempo ovat todennäköisesti ihmisten välisessä taistelussa entistä keskeisemmässä osassa. Kaksintaistelut jäävät junnaamaan paikoilleen, joten selvästi mukaan tarvitaan joukkuetovereiden apua.

Gears of Warin kymmenen tuntia on erityisesti alusta loppuun eheä kokemus. Hieman kuten ensimmäinen Halo, tarina ei missään vaiheessa jätä pelaajaa kyydistä, vaan kertoo tiiviisti yhden vuorokauden mittaisen tapahtumaketjun. Raiteilla mennään läpi vuoden kovin tarina, jonka jälkeen itsellekin jää fiilis, että suihkuun on päästävä. Niin paljon pelissä roiskuu sitä hikeä, rapaa ja verta.

Lisää pelistä joulukuun Pelaaja-lehdessä!

Haluatko testaamaan Gears of Waria?

Lähetä sähköpostia osoitteeseen toimitus ÄT pelaajalehti.com keskiviikkoon 8. marraskuuta klo 16 mennessä ja kerro miksi juuri sinun ja kaverisi pitää päästä mukaan torstaina 9. marraskuuta klo 18-20 Helsingissä Gears of War -ratikkaan pelaamaan, virvokkeiden kera. Reissu on tietysti K18, kuten pelikin.

9/10
Lisää luettavaa