Tämä arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden marraskuun numerossa 239. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Valo vasten pimeää
Talven kylmässä syleilyssä uinuvaan Tinglevin tanskalaiskylään sijoittuva Gerda: A Flame in Winter on valinnut synkeän taustalakanan tarinalleen. Toisen maailmansodan viimeiseen taitteeseen sijoittuvan kertomuksen keskiössä ovat sodan runteleman kyläyhteisön jaetut mutta yksilölliset koettelemukset. Kaikki yrittävät vain selvitä päivästä seuraavaan, mutta jokaisen on määriteltävä itselleen selviytymisen ehdot ja oikeutus.
Draaman valokeila keskittyy pelin nimikkohahmoon Gerdaan, joka elää kirjaimellisesti kahden tulen välissä. Saksalais-tanskalainen nainen työskentelee sairaanhoitajana ja tasapainoilee ääriaatteiden tulehduttamassa maailmassa parhaansa mukaan. Eettisen nuorallatanssin vastakkaisina paalupuina seisovat kapinamielinen, natseja inhoava aviomies sekä saksalaismiehittäjien apukätenä toimiva isä.
Gerda: A Flame in Winter on raa’asti karrikoiden sosiaalinen roolipeli, jonka mekaanisen ytimen muodostavat pelaajan tekemät valinnat ja niiden ympärille rakentuva ihmissuhteiden hämähäkinverkko. Gerdan eli pelaajan tunneäly joutuu jatkuvalle koetukselle, sillä runsaan dialogin ja moraalirajoja koettelevien valintojen varaan rakentuva pelimekaniikka pisteyttää lähes jokaisen pelaajan tekemän ratkaisun osaksi kiperää ihmissuhteiden matriisiaan.
Taustamiljöönä toimiva Tinglev on suhdepelin keskeisin tekijä. Jokainen Gerdan tekemä valinta vaikuttaa tavalla tai toisella sankarittaren suhteeseen kylän eri asukkaisiin, päällisiin ja pinnanalaisiin ryhmittymiin sekä tietysti kattotason poliittiseen ilmapiiriin. Tämä vuorostaan vaikuttaa sekä kyläläisten suhtautumiseen Gerdaan että siihen, mitä vaihtoehtoja ja etenemisen reittejä pelaajalle avautuu tilanteesta seuraavaan. Siinä missä yksi ratkaisu saattaa pintapuolisesti palvella yleistä hyvää, se on silti parempi yhdelle ja huonompi toiselle.
Kunkin päivän päätteeksi Gerda merkitsee keskeiset tapahtumat päiväkirjaansa, mutta kokemuksen loppukaneetin päättää pelaaja. Keskeisin vaikutus valinnalla on siinä, mitä henkisiä ominaisuuksia Gerdalla on käytössä tulevina päivinä. Ne toimivat samaan tapaan kuin kertakäyttöiset erikoiskyvyt, eli henkisiä voimavaroja hyödynnetään eräänlaisina sosiaalisina täsmäiskuina tilanteen salliessa. Roolipelihenkisen maustekirjon lisänä osa valintojen lopputuloksista heitetään virtuaalinopalla ja osa on puolestaan sidottu aikarajoihin.
Gerda on täynnä pieniä suuria oivalluksia, jotka ovat samanaikaisesti pelimekaanisesti merkittäviä ja kerronnallisesti syventäviä. Pelaajan jokainen valinta rikastuttaa ja köyhdyttää jotain sosiaalista mittaria sekä saattelee pelaajaa hiljalleen tämän peilikuvaa tarkemmin tapailevan sankarittaren nahkoihin. Ratkaisu tarjoaa helposti omaksuttavan pelillisen ytimen mutta samalla myös vaikeita valintoja pursuavan kattauksen inhimillisiä kohtaamisia.
Elementtien yhteensovitus on suurelta osin tehty hienosti, mutta hienovaraisempi alateksti on osittain jätetty huomiotta. Pelin tarjoamat vaihtoehdot ja niiden seuraukset ovat toisinaan hyvin binäärisiä, mikä sotii tarinan nyanssirikasta luonnetta vastaan. Mainittakoon esimerkkinä vaikkapa tilanne, jossa Gerdan suhde vastarintaliikkeeseen rapistuu myötämielisillä vastauksilla gestapon kuulustelussa, vaikka sankarittaren perimmäisenä tarkoituksena on pysyä hyvissä väleissä saksalaisten kanssa aviomiehensä hengen pelastamiseksi.
Vaikka osa sosiaalisesta roolipelaamisesta taantuu liian mustavalkoiseksi numerotangoksi, Gerda: A Flame in Winter on virkistävän omalaatuinen pelikokemus. Roolipelielementit kerronnan työkaluksi valjastavan teoksen ytimessä on vaikeiden moraalisten kysymysten labyrintti, jonka sokkelot eivät vie helppojen ratkaisujen äärelle. Sinne eksynyt pelaaja joutuu toistuvasti kohtaamaan ennen kaikkea itsensä, mikä on yhtäaikaisesti sekä ahdistavaa että kiehtovaa.