Ghost Rider

Toisin kuin Kratos tai Dante, Aaveajaja on tylsä tappelija.

14.9.2011 21:44

Elokuvateattereihin parahultaisesti ehättänyt Ghost Rider ei ole kritiikin perusteella järin laadukas sarjakuvafilmatisointi, eikä siihen perustuva lisenssitoimintapeli tunnu alkuinnostuksen hiivuttua olevan kovin laadukas sekään.

Marvelin antisankarin syntytarinaa tai jatkumon juonikuvioita on turha luetella tässä yhteydessä. Riittää kun tietää, että Aaveajaja on eräänlainen kostonhenki, joka rankaisee pahoja. Kaiken kaikkiaan tämä entinen stunttipyöräilijä ja nykyinen riivattu kostaja on varmasti yksi kaikkien aikojen typerimmistä Marvel-hahmoista. Se on myös yksi kaikkien aikojen keskenkasvuisimmista konsepteista, mikäli on uskominen tarinaa siitä, miten Aaveajajan hahmo luotiin. Ei järjellä tai tyylillä, vaan teinin innolla!

Ketjut kovilla

Aaveajaja on pahoille paha. Pelissä taistellaan Sonyn God of War -hitin ja Capcomin Devil May Cry -sarjan tapaan, kiivaasti ja ketjuttaen. Ghost Rider kopioi näitä kahta surutta ja anteeksipyytelemättä. Tulos ei paras mahdollinen, mutta se menettelee.

Aaveajajan aseita ovat ketjut sekä erilaiset erikoisaseet ja -tekniikat, kuten helvetintulta syöksevä haulikko ja Katumuskatse. Jälkimmäinen on muuten sarjakuvassa ainoastaan kakkos-Aaveajaja Danny Ketchin taito eikä ensimmäisen Aaveajajan, Johnny Blazen, kyky.

Erilaisista haasteista ansaitaan pelimerkkejä, joilla kenttien välissä lisätään hyökkäysten tehoa, opetellaan uusia taistelutekniikoita ja ostetaan erilaisia ekstroja, kuten haastatteluja, making of -pätkiä ja sarjakuvia. Pelimerkkejä ei saa kerättyä helpoimmalla vaikeustasolla, joten mikäli haluaa nähdä Aaveajajan kykyjen karttuvan, pitää pelata hieman haastavammalla tasolla.

Avainsana tappelemisessa on liikkeiden ja kombojen yhdistäminen ja rumputuli. Jatkuva painostus tuottaa toki tulosta jo pelkästään iskujen määrän ansiosta, mutta peli myös arvottaa Aaveajajan touhut tyylin ja aggression perusteella. Joidenkin vihollisten teilaaminen onnistuu ainoastaan, mikäli pelaaja riehuu riittävän raivopäisenä. Tällöin toiminnan arvosana ratkaisee ja kokonaisvahinko on toissijainen seikka.

Taisteleminen on teknisesti sujuvaa, mutta alkaa toistaa itseään. Toisin kuin Kratos tai Dante, Aaveajaja on tylsä tappelija. Alku jaksaa vielä innostaa, mutta meno muuttuu vihollisten ja liikkeiden osalta monotoniseksi. Mekaaninen takominen menee pienissä erissä, vaan pitkiin pelisessioihin se ei inspiroi. Mielipahaa aiheuttavat myös suuret viholliset, jotka muuttuvat läpinäkyviksi, mikäli ne joutuvat Aaveajajan ja kameran väliin.

Moottoripyörä ja keskinkertaisuuden zen

Aaveajajan tavaramerkki on liekehtivän pääkallon ohella moottoripyörä helvetistä. Rakkine on mukana myös pelissä, mutta moottoripyöräosioissa ei ole juuri mitään hyvää. Kankean moottoripyörän ohjaaminen läpi geneerisen helvetillisten maisemien ei ole nautinto, vaan pakkopullaa.

Pelin kehittäjää ei näytä moottoripyöräkaahailu juuri kiinnostaneen, vaikka Climaxin ansioluettelosta löytyvät muun muassa MotoGP-ratamoottoripyöräsimulaatiot. Vähän tietotaitoa olisi luullut tihkuneen myös Ghost Riderin kehittämiseen. Ainakin sitä olisi tarvittu, sillä peli olisi parempi ilman näitä osioita.

Pelin audiovisuaalinen toteutus on grafiikan osalta kelvollinen. Musiikkia jaksoi kuunnella parin ensimmäisen kentän verran. Sen jälkeen tyytyy äänitehosteisiin. Valikoiden taustoissa on sentään tyyliä – vain niistä saa vihiä, että pelin taustalla on suuren budjetin elokuva.

Ghost Rider tuntuu ensimmäisten hetkien ajan hauskalta toimintapeliltä. Itseään toistava ja lyhytkestoinen peli menettää kuitenkin pian otteensa ja jää toivottavasti kauppojen hyllyille lepäämään. God of War II julkaistaan kuitenkin pian.

Ghost Rider -elokuva

Ghost Riderin elokuvaversio oli kaksi ikuisuutta tuotantolimbossa. Esituotantovaiheen aikana niin käsikirjoitus kuin kuvausten alkamisajankohtakin vaihtuivat useampaan otteeseen. Alkuperäinen suunnitelma oli aloittaa elokuvan kuvaukset vuonna 2001, ja pääosaan kaavailtiin tuolloin Johnny Deppiä. Vuotta myöhemmin elokuvan oikeudet siirtyivät Columbia-tuotantoyhtiölle, joka kiinnostui Ghost Riderista ensimmäisen Spider-Man-hitin myötä.

Elokuvan käsikirjoitus oli alun perin David S. Goyerin heiniä, mutta viimeinen versio on ohjaaja Mark Steven Johnsonin (Daredevil) käsialaa. Näiden herrojen välissä myös Shane Salerno (Armageddon, Shaft, Alien vs. Predator) ehti rustata version käsikirjoituksesta.

Ennen kuin kuvaukset saatiin aloitettua, aikaa kului vielä suuren Ghost Rider -fani Nicolas Cagen (Cagella on Ghost Rider -tatuointi, joka piti peittää elokuvassa) muiden sitoumusten takia. Kuvaukset aloitettiin viimein vuoden 2005 helmikuussa Australiassa. Viimeiset osuudet kuvattiin Kanadan Vancouverissa huhtikuussa 2006.

Vaikkei elokuva ole saanut kummoisia arvosanoja, se on tuottanut tätä kirjoitettaessa maailmanlaajuisesti jo liki sata miljoonaa dollaria. Jatko-osan tuotanto on jo käynnissä.

4/10
Lisää luettavaa