Ghostbusters: The Video Gamen DS-versio on täysin oma pallopelinsä aavejahdin muihin seikkailuihin nähden. Se seuraa karsitusti isoveljiensä tapahtumia, mistä huomattavin osoitus on kotikonsolien versioita tähdittävän uuden Haamujengi-jäsenen puuttuminen.
Kontrolloitavana on koko alkuperäinen kööri Venkmanista Zeddemoreen ylhäältäpäin kuvatussa räiskeessä, jossa kummituksia jahdataan lähestulkoon kuin hirviöitä toimintaroolipeleissä. Lisäksi tarjolla on ajelua Ecto-1:llä sekä puolipakollisia sivutehtäviä.
Ohjaus tapahtuu ristiohjaimella ja ammuskelu osoittamalla ruudulla kuhisevia mörköjä, mikä toimii näppärästi. Ongelmia vastaavasti syntyy muun muassa tiimijäsenten vaihtamisessa ja komentamisessa, mikä tapahtuu epätarkasti kosketusnäytön reunassa olevilla ikoneilla.
Myös kuvakulma on liian lähellä sankareita, jotta ympärillä pyörivistä vihollisista kykenisi saamaan selkeän kuvan. Kummitukset vieläpä sylkevät ektoplasman ohella ties mitä kohti jengiläisiä, mikä lamaannuttaa hahmot useiksi sekunneiksi. Tällä välin möröt tapaavat vahingoittaa hahmoja, tai vielä pahempaa, lamaannuttavat heidät uudelleen. Hahmot voivat toisin sanoen kuolla jäämällä jumiin hyökkäyksiin.
Ikävä kyllä myös Ecto-1:llä ajelu on turhanpäiväistä harhailua tyhjässä kaupungissa kehnoin kontrollein ja aikarajoin höystettynä, vaikka Ray Parker Jr. laulaakin taustalla kitarisat kipeänä klassista teemamusiikkia.
Erilaisuuteen pyrkivä taskujengi kärsii liian monista kömmähdyksistä ja suunnitteluvirheistä, minkä takia peli tuntuu puolitiehen jääneeltä keskinkertaisuudelta.