Kaupunginrakentelupelit ovat rentouttavaa puuhailua vailla stressaavia tavoitteita.
Aina välillä vastaan tulee peli, joka tuntuu aloittelevan tekijätiimin työnäytteeltä. Yleensä se on teknisesti toimiva, mutta sisällöltään hengetön. Glory of the Roman Empire on juuri tällainen. Pelin haasteena on luoda toimiva kaupunkirakennelma, jossa asukkailla on mitä he haluavat ja kaupunki tuottaa vielä ylimääräistä, esimerkiksi monumenttien rakenteluun. Kaupunginrakentelu alkaa talojen pystyttämisellä. Kun asumuksiin muuttaa ihmisiä, heitä voi käyttää työvoimana erilaisia resursseja tai hyödykkeitä valmistavissa rakennuksissa, kunhan ne ovat niin lähellä, että ihmiset vaivautuvat töihin. Gloryn Roomassa taloissa asuu aina pariskunta, mutta useimmat työt ovat joko miesten tai naisten töitä, mikä kannattaakin ottaa huomioon työpaikkoja sijoitellessa. Asukkailla on myös tarpeita, kuten leipä ja sirkushuvit. Osaa tarpeista tyydytetään palvelurakennuksilla, esimerkiksi temppeleillä, jotka ulottavat vaikutuksensa tietylle alueelle. Kun ihmisten tarpeet tulevat tyydytetyiksi, heistä tulee ylempisäätyisiä ja heidän tarpeensa monipuolistuvat – samalla he ovat kuitenkin myös tuottavampia. Tavaroiden siirtely on orjien harteilla, ja niitä onkin syytä ostaa lisää kaupungin kasvaessa.
Tulipalot, rutto, tylsistyminen
Aivan ongelmatonta ei rakentelu kuitenkaan ole. Aina välillä jokin taloista lehahtaa tuleen tai rutto puhkeaa kaupungissa. Naapurikylän barbaarit saattavat myös tulla kyläilemään ja polttaa koko paikan. Välillä makkaran puutteesta vihastuneet asukkaat pistävät rähinän pystyyn. Entisaikojen ihmiset eivät selvästi tienneet, kuinka mitättömiä tällaiset vaivat olivat – muuten yksikään sivilisaatio ei olisi tuhoutunut. Pystyttämällä pari rakennusta kaikki ongelmat pysyvät hyvin kurissa ja ovat korkeintaan lieväksi häiriöksi, jota ei jaksa edes seurata. Sama leppoisa linja leimaa Glorya muutenkin. Rakentelu ei ole tiukkaa, koska rakennusten vaikutusalueet ovat anteliaita. Kaukana toisistaan olevia alueita yhdistää Rooman salainen ase, resursseja teleporttaava varastorakennus. Pelaaja ei saa virastaan kenkää ennen kuin koko kaupunki palaa maan tasalle, mikä sattuu vain jos barbaarit tulevat käymään liian aikaisin.
Anna käsi
Glory on siis todella aloittelijaystävällinen. 30 tehtävän kampanjakin tuntuu lähinnä ylipitkältä opetusohjelmalta. Kampanjan tehtävissä pompitaan parin kaupungin välillä. Nämä kaupungit ovat siinä kunnossa mihin pelaaja ne viimeksi jätti, joten kampanjassa on sentään jatkuvuuden tunnetta. Pelistä löytyy myös tila vapaata rakentelua varten, vaaroilla tai ilman. Eniten kiinnostusta herättävät neljän haastetehtävän putket, joissa satunnaisesti annetaan tavoite ja jokin hidaste, vaikkapa ahneet asukkaat. Muita pelimuotoja ei ole. Teknisesti peli on keskitasoa. Äänimaailma on tavanomaista taustamusiikkia ja ponnettomia tehosteita. Hilpeänä yksityiskohtana puheosuudet voi vaihtaa latinaksi. Valitettavasti hommaan on hankittu italialainen ääninäyttelijä, jolloin lopputulos kuulostaa aneemiselta italialta eikä jylhältä keisarien kieleltä. Kaupungin tilanteen seuraaminen on hoidettu hyvin. Tilastot kertovat yleistilanteen ja kaikki yksittäiset tiedot ovat klikattavissa, jos vaikka haluaa käydä läpi alueen vapaat työpaikat. Harmittavasti peli ei suoranaisesti kerro vaikkapa kuinka monelle farmi tuottaa syötävää, vaan tällaiset asiat on itse pääteltävä näppituntumalta. Gloryn maasto on nättiä, mutta 3d-mallit eivät loista näyttävyydellään ja rakennuksissa on toistoa. Asukkaat puuhaavat omiaan, mutta vaikka heidän animointiinsa on panostettu, kaupungin hyörinää tulee seurattua lähinnä pakosta.
Katoavainen kunnia
Rakennellessa ei nimittäin ole kiire, päinvastoin. Usein pelaaja vain odottaa jonkin pytingin valmistumista tai resurssin kertymistä. Tätä tilannetta vielä pahentaa rakentelupelien vakiohaitta, jossa tarpeellinen resurssi vain seisoo jossain paikassa. Pelaajalla ei ole mitään tapaa käskeä paria jullia hakemaan viiniä, kun puoli kaupunkia jo seisoo nyrkit pystyssä juotavaa vaatimassa. Joskus taas kylän ainoa puunhakkaaja lakkoilee kankaan puutteen vuoksi ymmärtämättä, että se räätälinpaja olisi ihan paria tukkia vaille valmis. Viimeinen naula Gloryn ristiin on resurssimallin keveys. Kerättäviä resursseja on vain tusinan verran, eikä niiden jatkokäsittelyyn uhrata yhtä vaihetta enempää. Glory of the Roman Empire toistaa uskollisesti kaikki rakentelupelien perusjutut, mutta ei tuo soppaan mitään uutta. Sitä myöten pelistä puuttuu koukku, eikä sen pelaamisessa ole imua. Halpispelinä tämä ehkä puolustaisi paikkaansa tutustumistapana rakentelupeleihin, mutta täysihintaiseksi peliksi rahkeet eivät riitä.
Rakenna Rooma päivässä
Periaatteessa Glory osuu hyvään saumaan. Vaikka erilaisia näpertelypelejä tehdään jatkuvasti, on viimeisimmästä Roomapelistä, Caesar III:sta, jo jonkin aikaa. Vaara vaaniikin edessä. Tätä lukiessa kaupoissa pitäisi jo olla Firaxiksen (Civ IV) ja Firefly Studiosin (Strongholdit) yhteistyössä työstämä CivCity: Rome, joka lupaa tuoda kaupunginrakenteluun teknisen kehityspuun. Todella menestyksekkäät kaupungit pääsevät kokeilemaan myös maailmanihmeiden rakentamista. Myöhemmin syksyllä areenalle palaa Caesar IV, joka aikoo piestä muut paitsi grafiikan näyttävyydessä, myös tavallista laajemmassa sotimisosuudessa.
Ubi sunt romani?
Roomalaisista kertovaksi peliksi Gloryssa on hämmentävän vähän roomalaisuutta. Toki rakennukset näyttävät roomalaisilta ja listalta löytyvät niin Colosseum kuin prefektitkin, minkä lisäksi taloutta pyörittävät orjat kuten oikeasti. Silti roomalaisuus on vain pintasilausta. Kunnon versiossa voisi esimerkiksi olla roomalainen kalenteri juhlapäivineen. Historiallisesti riemukaaret pystytettiin sotilaallisen voiton kunniaksi, joten voisi sellaisen pystyttämistä juhlistaa vaikka pienellä paraatilla. Toisaalta, eipä pelissä päästä mellastamaan Rooman sotilasmahdillakaan. Ja ennen kaikkea: orgiat puuttuvat.
Alkuperäinen pistemäärä: 75/100