Bää kolmantena jalkana
Olen aina pitänyt peleistä, jotka uskaltavat olla rohkeasti omanlaisiaan. Alkuperäinen Goat Simulator on kieltämättä omaleimainen, mutta pelin yksinkertaisen pelimekaniikan takana oli käytännössä vain langanohut vitsi. En silti sano, ettenkö olisi pitänyt Goat Simulatorista. Päinvastoin, ihastuin peliin täysin ja pelasin sen aikoinaan läpi jopa platinapyttyä myöten.
En olisi kuitenkaan ikinä osannut odottaa jatkoa yksinkertaisen konseptin ympärillä pyörivälle hupipaketille, joka vain irvaili suurjulkaisijoiden isoille pelisarjoille sekä niiden bugisuudelle ja keräilytavoitteille. Toisin kävi. Suoraa jatkoa sarjan ensimmäiselle ja ainoalle pelille oleva Goat Simulator 3 julkaistiin viime vuoden lopulla. Ja niin hupaisalta kuin tämä kuulostaakin, se nousi minulle viime vuoden kärkipeleihin.
Peli asettaa tunnelmansa korkealle jo aivan alkumetreiltään lähtien. Se käynnistyy hämmentävän tutusta asetelmasta. Pelattava hahmo, joka on tässä tapauksessa tosiaan vuohi, herää kärryn perältä ja kuulee kauniin ”Hei, sinä. Olet vihdoin hereillä” -säkeen. Ah, déjà-vu.
Tällä kertaa kärry on kuitenkin traktorin peräkärry, ja sitä kuskaa farmari, josta ei alkuintron jälkeen kuulla yhtään sen enempää. Eikä kuulla mistään muustakaan tarinankerrontaan viittaavasta, sillä kyseessä on lopulta vain peli, jossa sekoillaan vuohella.
Vitsin ystäville sekoilu on nyt huomattavasti mielekkäämpää puuhaa, sillä pelistä löytyy tällä kertaa kaikki selkeämmän pelikokemuksen kannalta oleelliset herkut aina merkkailtavasta kartasta sivutehtäviin. Toki mukana on myös synkronoitavia torneja ja aivan törkeä määrä kerättävää supervoimia tarjoavista vaatekappaleista alkuperäisestä pelistä tuttuihin kultaisiin vuohiin.
Sivutehtävät ovat pääosin nopeita naputeltavia, jotka palkitsevat pelaajia kulttipisteillä, joilla pääsee päivittämään omaa tukikohtaansa. Sääntöön on kuitenkin muutamia poikkeuksia, kuten eräs jopa raivostuttavan ison osan peliaikaa ahmaiseva muuttotehtävä. Sen puitteissa kannettavana on aivan tuhoton määrä muuttokuormaa, joka saattaa hetkenä minä hyvänsä joutua tornadon imaisemaksi.
Peliin uutuutena tuodut tornadot saattavat häiritä pelaajaa myös muuttotehtävän ulkopuolella, sillä niitä ei tunnu koskaan huomaavan ennen kuin olet jo ilmassa matkalla kohti jotakin kartan syvintä peränurkkaa. Siinä ei määkiminen paljoa auta, sillä vuohi on koko matkan lötkönä räsynukkena, jonka ohjattavuus on tasoa ”talvi yllätti autoilijat”.
Pelin takana häärivä Coffee Stain on maininnut useaan otteeseen, että pelistä löytyvät bugit ovat osa kokonaisuutta. Onkin annettava hieman kunniaa vitsipelin kehittäjille, jotka ovat liiskanneet pelin toiminnan estävät bugit mallikkaasti, mutta jättäneet jälkeensä aivan hervottoman määrän hihittelyä aiheuttavia kartan läpi putoamisia ja esineiden sisään jumittumisia. Näillä eväillä kaaos on enemmän kuin taattua.
Goat Simulator 3 on hämmentävän hilpeä paketti jo pelkkänä yksinpelinä, mutta sen todellinen hupi piilee moninpelitilassa. Kaverin kanssa voi tehdä paikoitellen jopa enemmän kuin yksin, sillä ympäri karttaa lymyilevät minipelit on lukittu moninpelitilan taakse. Hauskuutta kuitenkin verottaa se, että pelikaverin kanssa saavutettu edistyminen tallentuu vain pelituokion aloittaneen pelaajan kartalle.
Kyseiseen pettymykseen voi hakea lohtua vaikkapa ajelemalla autolla kaverin kanssa ympäri pelin suurehkoa karttaa. Ajoneuvoja on runsaasti ja niiden ohjaaminen on yllättävän sulavaa. Mikään Forza Horizon tämä ei kuitenkaan ole, eli pahoittelut ajopelifanit – sekä pelit ylipäätään turhan vakavasti ottavat pelaajat. Mikäli vitsi ei iske, joudutte ehkä kääntämään katseenne muualle. Vai sanoisinko jopa bää-alle?