God of War 2 / Arvostelut / pelaaja.fi

God of War 2

5.04.2007 // Kirjoittanut: Miika Huttunen
75

Pelien jatko-osat voi jakaa karkeasti ottaen kahteen ryhmään: niihin, jotka selvästi kehittävät ja laajentavat ykkösen ideaa tai pelillisiä ulottuvuuksia, ja niihin, jotka tarjoavat lisää sitä samaa joillakin pienillä lisukkeilla ja uudistuksilla varusteltuna. God of War 2 kuuluu näistä jälkimmäiseen. Erittäin hyvien pelien – kuten God of War – kohdalla tämä ei kuitenkaan yleensä ole mikään rikos, ainakaan vielä ensimmäisessä jatko-osassa. Ensimmäinen God of War oli äärimmäisen toimiva, väkivaltainen ja viihdyttävä antiikin myyttiseen Kreikkaan sijoittuva toimintaseikkailu, jossa pelaaja tutustui Kratos-nimiseen synkkään spartalaiseen soturiin. Kratos kävi pelissä herraansa sodanjumala Aresta vastaan ja hurmeisen kostoretken päätteeksi nousi itse Areksen paikalle Olympoksen sodanjumalaksi. Loppu hyvin, kaikki hyvin? Itseäni arvelutti eniten juuri se, kuinka mielekkäästi ykkösosan tarinaa saataisiin jatkettua, sillä sen verran tyhjentävästi se loppui. Epäilyt osoittautuvat onneksi turhiksi, sillä God of War 2 alkaa ykkösosan tavoin näyttävästi käymällä suoraan itse asiaan ja vie pelaajan mennessään aina loppuun saakka.

Vihanhallintaa, osa 2

Kakkososan Kratos on edelleen hyvin vihainen mies. Edes jumaluus ei ole tuonut unohdusta tai helpotusta menneisyyden rikoksista, joten mies tekee sitä minkä parhaiten taitaa – sotii. Muut Olympoksen jumalat eivät kuitenkaan katso hyvällä, kun Kratos johtaa spartalaisia sotureitaan valloittamaan Kreikkaa kaupunki kerrallaan. He päättävät puuttua asiaan. Mutta edes ykkösosassa Kratosta auttanut Pallas Athene ei saa soturijumalan päätä kääntymään. Koska Kratos ei välitä muiden jumalten pyynnöistä ja käytännössä haistattaa niille pitkät, jää olymposlaisille jäljelle vain kreikkalaisten myyttien perusratkaisu: petos. Rhodokselle kaupungin valloitusta viimeistelemään saapuva Kratos-jumala joutuu vastakkain henkiin herätettyä kolossia vastaan ja menettää suurimman osan voimistaan. Suurin petos kuitenkin vielä odottaa, ja lopulta Kratos huomaa olevansa taas pelkkä kuolevainen – ja kostettavahan moinen vääryys on! Tällä kertaa tosin koko Olympokselle ja etenkin Zeukselle, liittolaisina nyt titaanit.

Äijien äijä

Kakkosen tarina noudattaa siis ykkösen kaavaa. Aluksi kuolevainen Kratos alkaa pikku hiljaa saada erilaisia taikavoimia ja muita kykyjä edetessään kohti salaperäistä Luomisen saarta, jossa Kohtalottaret asuvat. Kratos aikoo heidän avullaan – tai ilman – muuttaa menneisyyttään vain päästäkseen ottamaan senkan Zeuksen nenästä. Kratos ei todellakaan ole mikään unelmien vävypoika tai perinteinen sankari muutenkaan, mutta hänessä on sen verran karismaa, että miehen tinkimättömyyttä ei voi kuin ihailla. Kratosta ei pysäytä mikään tai kukaan hänen matkallaan muuttamaan kohtaloaan, paitsi ehkä pelaajan ajoittaiset kämmäilyt. Pelin isä David Jaffe lähti ykköstä tehdessään liikkeelle niinkin yksinkertaisesta lähtökohdasta, että hän halusi pelaajien pääsevän pelaamaan kaikkien aikojen kovimmalla ja häijyimmällä äijällä. Kakkosessa tämä korostuu entisestään. Kaikki antiikin Kreikan myyttiset olennot ja hahmot, jotka ovat peliin eksyneet, saavat pikaisen ja verisen lopun Kratoksen julmassa käsittelyssä. God of War 2 on väkivaltaisten voimafantasioiden ylistyslaulu ja siksi äärimmäisen vapauttava pelikokemus. Jumalat voivat armahtaa, Kratos ei…

Monipuolista pahoinpitelyä

Ykkösosaa pelanneet ovat toiminnan suhteen välittömästi kuin kotonaan. Kaikki toimii kuten ennenkin, sillä taistelusysteemi ei muutoksia ole juuri kokenut. Käsiinsä pitkillä ketjuilla kiinnitetyillä terillä Kratos veistää ja viipaloi kaiken vastaan tulevan kevyiden ja voimakkaiden hyökkäysten sarjoilla. Lisäksi hän kykenee nappaamaan heikentyneistä tai muuten vaan vähäpätöisemmistä vihulaisista kiinni ja tekemään äärimmäisen verisiä ilkeyksiä. Taistelusysteemin nerokkuus perustuu edelleen kovempien vastustajien ja etenkin pomojen lopettamiseen reaktiopohjaisilla minipeleillä. Siinä missä rivivastustajia lahtaa perushyökkäyksillä nappia hakkaamalla, pitää vaarallisempia vihollisia heikentää ensin tiettyyn pisteeseen, minkä jälkeen niihin voi käydä käsiksi. Sen jälkeen oikea-aikaisilla napin painalluksilla ja ohjaintikun liikkeillä vihollisen saa tapettua näyttävästi ja tyydyttävästi. Tämä on tärkeää myös siksi, että silloin viholliset vapauttavat enemmän sieluenergiaa. Energia palauttaa Kratoksen kuntoa ja taikavoimaa, ja sillä voi parannella aseiden ja voimien tehoa kokemuspisteiden tavoin. Jollain ilveellä kakkososan taistelu onnistuu olemaan ykköstäkin brutaalimpaa. Pelin hirviöiden pahoinpitely aiheuttaa jatkuvaa säälin ja onnistumisen riemun ristiaallokkoa. Muutoinkin pelaajan pitää osallistua tapahtumiin koko ajan. Ovet ja arkut avataan nappeja rämpyttämällä ja samoin ratkotaan monia muitakin tilanteita. Pelaaja on jatkuvasti asioiden tekijä eikä sivustakatsoja välianimaatioita lukuun ottamatta. Tämä toimii jatko-osassa vielä ykköstäkin paremmin. Lisämakua taisteluihin tuodaan Kratoksen uusilla kakkosaseilla, kuten valtavalla ja hitaalla sotavasaralla ja ”Kohtalon keihäällä”. Niillä on käyttöä tietyissä tilanteissa, mutta muutoin niihin turvautuu lähinnä vaihtelun vuoksi. Lisäksi mukana on muutama kohtaus, jossa lennetään taivailla Pegasoksen selässä vihollisia väistellen ja mätkien. Näissä kohtauksissa on oma imunsa, ja niiden taso noudattaa pelin kokonaislaatua, vaikka mitenkään monipuolisesta lisästä ei olekaan kyse. Ne ovat kuitenkin jälleen yksi hieman erilainen tapa kyykyttää vihollisia. Aivolihaksen pullistelua Taisteleminen ei kuitenkaan ole jatkuvaa. Yhtä suuressa roolissa ovat erilaiset ongelmatilanteet, jotka pääsääntöisesti ovat eteenpäin pääsemisen ratkaisemista. Vaikka suurimmassa osassa niissä liikutellaan jotain esinettä, tasoloikitaan tai väännellään vipuja, ne ovat äärimmäisen hyvin suunniteltuja ja yllättävän monimutkaisiakin. Monet ongelmakohdat aiheuttavat aluksi harmaita hiuksia, ja etenkin aikarajoitteiset osuudet voivat saada ohimosuonet sykkimään pahaenteisesti. Onneksi ykkösosan Haadeksen kaltaisia mielipuolisuuden rajoille vieviä kohtia ei tällä kertaa ole. Ongelmiin on saatu loistavasti lisää monipuolisuutta Kratoksen uusilla erikoiskyvyillä. Ikaroksen kohdattuaan hän saa käyttöönsä tämän siivet, joiden avulla voi leijailla pidemmälle hypyn jälkeen. Tietyissä kohdissa Kratos voi myös pysäyttää ajan hetkeksi, mitä hyödyntämään on tehty muutama sangen nokkela pulmatilanne. Tasoloikintaan annetaan lisää vauhtia ja ulottuvuuksia tarttumakohdilla, joissa Kratos voi ketjujensa avulla heilahdella paikasta toiseen. Lisäksi hän kykenee seinällä kiipeilemisen lisäksi nyt liikkumaan katossa roikkuen. Parhaimmat ongelmat vaativatkin kaikkien Kratoksen erikoiskykyjen käyttöä ja samalla pelaajalta hoksottimia. Kaikkiaan uudet erikoiskyvyt eivät ehkä ole mitään merkittäviä lisäyksiä, mutta kokonaisuutena lisäävät jälleen pelaamisen monipuolisuutta. Taistelut ja ongelmat on myös rytmitetty erinomaisesti. Mikään kohta pelistä ei tunnu liian pitkältä, ja juuri kun kaipaa taukoa tappelusta tai toimintaa ongelmanratkomiskohdan jälkeen, sitä on luvassa. Pelin kenttäsuunnitteluakaan ei voi kehua liikaa. Vain ani harvassa kohdassa pelaajalle saattaa hetken olla epäselvää, minne pitäisi mennä tai mitä pitäisi tehdä.

Julman kaunis

God of War 2:n kokonaisuus ei kuitenkaan olisi mitään ilman taidokasta audiovisuaalista suunnittelua ja toteutusta. Edes uuden sukupolven grafiikkaan tottuneet silmät eivät siristä pelin parissa. Tällä ei niinkään ole tekemistä grafiikan tason kuin suunnittelun kanssa. Etenkin ympäristöt ja kentät ovat henkeäsalpaavan upeita ja massiivisia. Kratoksen retki on omaperäinen sekoitus myyttejä, magiaa ja vähän historiaakin, mikä välittyy pelin ulkoasusta hyvin. Kun pelaaja ihastelee horisontissa siintävää valtavaa rakennelmaa ja lopulta pääsee sen luo, on se vieläkin isompi ja vaikuttavampi, kuin miltä aluksi näytti. Joidenkin tasojen mittakaava on niin valtava, ettei mikään muu peli yllä samaan. Muutama kenttä sijoittuu esimerkiksi elävien titaanien iholle ja sen allekin, ja yhdessä kohdassa yritetään herättää eloon keskikokoisen saaren kokoisia kivisiä hevosia. Myös musiikki jatkaa loistavaa linjaansa. Kuoro säestää dramaattisimpia kohtia ja elokuvamainen musiikki seuraa tapahtumia koko ajan. Se hiljentyy loistavasti ongelmakohdissa ja kiihtyy eeppisiin mittoihin taisteluiden alkaessa. Ainoan notkahduksensa peli tekee aivan lopussa. Eihän tämä nyt ratkennut ollenkaan! Pelin loppu jää ärsyttävän auki vain jatko-osaa pedatakseen, kun ykkösosan lopulle oli vaikea uskoa jatkoa. Tätä on vaikea hyväksyä kaiken sen jälkeen, mitä pelaaja on Kratoksen matkassa kokenut. Kaikkiaan God of War 2 on kokonaisuutena täydellisempi kuin ykkösosa. Se on monipuolisempi, hiotumpi ja toimivampi, vaikka millään osa-alueella ei suurempia muutoksia olekaan tapahtunut. Vaikka peli ei ole lähimainkaan PlayStation 2:n viimeisiä pelejä, on se taatusti yksin sen viimeisistä suurista peleistä. Ja vaikka ei PS2:ta omistaisikaan, kannattaa se God of War 2:n takia vielä hankkia, sen verran hyvä peli on kyseessä – toimintaseikkailuiden veristä aatelia.

 

Yllättävä kunnianosoitus

Kratos kohtaa matkansa aikana monia antiikin tarinoiden hahmoja, kuten Prometheuksen, Iasonin, Ikaroksen ja Perseuksen. Perseus on kreikkalainen sankari, joka tarujen mukaa kukisti meduusa Gorgonin ja katkaisi sen pään. Perseuksen seikkailusta tehtiin vuonna 1981 fantasiaelokuva nimeltä Titaanien taistelu (Clash of the Titans). Elokuva muistetaan etenkin sen hirviöanimaatioista, jotka olivat tehostevelho Ray Harryhousenin tekemiä. God of War 2 ja sen tekijätiimi tekevät elokuvalle kunniaa, sillä pelissä Perseusta ääninäyttelee Titaanien taistelussa saman roolin tehnyt Harry Hamlin. Pelissä Perseus jopa käyttää samaa näkymättömyyskypärää kuin elokuvassa. Muiden Kratoksen kohtaamien hahmojen tavoin Perseus kokee pelissä verisen lopun.

Erikois-Kratos

Pelin perusversio ei sisällä niin paljon ekstroja ja lisukkeita kuin viimeksi. Lisämateriaalia kaipaavat voivat tällä kertaa hankkia pelin Special Editionin, joka sisältää levyllisen videomateriaalia pelin tekemisestä, konseptitaidetta, opetusvideoita ja paljon muuta.

9/10

Kehittäjä: 
SCE Santa Monica Studio
Julkaisija: 
Sony Computer EntertainmentCapcom
Peligenre: 
Toiminta
Julkaisualustat: 
Sony PlayStation 3, Sony PlayStation 2
Pegi-ikärajat: 
K-18
Pegi-merkinnät: 
Seksi, Väkivalta

Kommentit

Käyttäjän xtpro kuva
xtpro
Käyttäjän Dagoth kuva
Dagoth
Käyttäjän Akutsi kuva
Akutsi

Nam.

Käyttäjän Rikutsa kuva
Rikutsa

Loistava!!!!!

Käyttäjän jonik kuva
jonik
Käyttäjän Quincy kuva
Quincy
Käyttäjän Apinaboy kuva
Apinaboy

PS2:n paras peli.

Käyttäjän tetsuo kuva
tetsuo

No questions asked

Käyttäjän kikko kuva
kikko
Käyttäjän himopelaaja kuva
himopelaaja

aivan loistava seikkailu.