God of War: Chains of Olympus / Arvostelut / pelaaja.fi

God of War: Chains of Olympus

4.04.2008 // Kirjoittanut: Riot
49

Kun pyyhin pölyt pois PSP:stäni uuden God of War -pelin pelaamista varten ja lataan akun täyteen pakollista käyttöliittymän päivitystä varten, en voi olla ajattelematta, kuinka harvoin PSP:llä tulee pelattua.

Sonyn käsikonsoli menestyy maailmalla erinomaisesti, mutta sen peleillä menee huonommin. God of War: Chains of Olympus näyttää, että PSP:llä voidaan saada aikaan komeaa ja täysin PS2:n parhaimpiin peleihin verrattavaa jälkeä. Siihen kykenee kuitenkin vain ani harva tekijä. Jos laitteella olisi enemmän tämän tasoisia pelejä, pelejäkin myytäisiin varmasti enemmän.

Chains of Olympus on Daxterin tehneen Ready at Dawnin käsialaa. Studio on erikoistunut PSP-pelien tekemiseen, vaikka se onkin laajentamassa osaamistaan myös Wiin puolella tekemällä Okamin Wii-version. Porukka on valovuosia muita PSP-pelien kehittäjiä edellä.

Antiikin Kreikan synkkä muskelimies Kratos on seikkaillut jo kaksi kertaa PlayStation 2:lla. Molemmat pelit ovat olleet huikeita pelikokemuksia, ja uutukainen on jopa niitä parempi. Peli sijoittuu aikaan kymmenen vuotta ennen sarjan ensimmäisen pelin tapahtumia. Pelilliset erot PS2-peleihin eivät ole suuret. Pienempi näyttämö ei ole rajoittanut peliä tai latistanut sen fiilistä, vaan rajoitukset ovat tehneet pelistä tiukemman.

Hahmon olan takaa kuvattu toiminta rullaa mahtavasti. Toimintaa, pulmien ratkontaa ja juonta on sopivassa suhteessa. Kratos pieksee vastaan tulevia vihollisia äärimmäisen väkivaltaiseen ja sarjalle ominaiseen ylilyövään tyyliin. Lentäviltä otuksilta kiskotaan siivet irti ja seireeneiltä päät, kunhan niitä on ensin taputeltu hellästi lattiaan, ja kykloopin silmä lävistetään verisesti. God of Warin hurmeisuus ja Kratoksen armottomuus ovat tallella.

Toimintaa ryyditetään sarjan perinteisellä pulmanratkonnalla. Pelaajan on esimerkiksi avattava ovia raahaamalla ruumiita tai patsaita painekytkinten päälle ja väänneltävä rattaita, joilla käytetään hissejä tai hilataan massiivisia ketjuja silloiksi. Pelissä on myös muutama kinkkisempi pulma. Jäin parissa kohtaa rehellisesti sanottuna jumiin, mutta syy ei ollut pulman hankaluus vaan se, etten huomannut huoneen poistumisreittiä.

Pienemmin ja tiukemmin

Pidän pelissä eniten siitä, että se on ohjattu hyvin. Peli ei ole niin megalomaaninen kuin GoW2. Aseita ja erikoishyökkäyksiä on hieman totuttua vähemmän, mutta se on pelkästään hyvä asia. Läpipeluun aikana on mahdotonta saavuttaa parasta tasoa jokaisella aseella, ja pienemmän valikoiman ansiosta pelaaja voi keskittyä kehittämään yhden tai kahden aseen kykyjä. Niilläkin pärjää mainiosti.

Kratoksen perusaseet ovat edelleen käsissä kettingeillä kiinni olevat Blades of Chaos -taikaterät. Kratos saa seikkailun aikana lisää varusteita, kuten nyrkkeilyhanskan kaltaisen kapistuksen, jolla voi tuhota tiettyjä ovia ja seiniä. Sillä voi myös tyrmätä vastustajia ja lähettää heidät koukulla ilmojen teille. Sitten voi vaihtaa aseiksi kaaosterät ja silputa ilmassa lentävän vihollisen.

Upeita näkymiä

Sarjan pelit ovat aina näyttäneet hienoilta, eikä Chains of Olympus ole poikkeus. PSP:n pienellä mutta terävällä näytöllä äärimmäisen tyylikäs grafiikka näyttää jopa paremmalta. Kuvasuunnittelu on upeaa, ja uusille alueille pääseminen tuntuu aina elämykseltä. Kratoksen liikkeissä on tuttua sulavuutta ja äijämäisyyttä. Ääninäyttely ja dialogi ovat totutun rautaista laatua.

Ohjaus herätti eniten huolia, mutta loppujen lopuksi se toimii todella hyvin. Ohjaus ei tuntunut lainkaan heikommalta kuin PlayStationilla. Asiaa auttaa se, että pelisarjassa on alusta alkaen käytetty staattisia kamerakulmia eikä pelaaja ole voinut vaikuttaa kameran liikkeisiin. Toista ohjaintikkua on kameran ohjaamisen sijaan käytetty väistöliikkeisiin. PSP:ssä toista tikkua ei ole, joten väistöt tehdään painamalla L- ja R- napit pohjaan, jolloin Kratoksen voi rullata suojaan analogilevyä painamalla. Väistöliikkeen tekeminen on tiukimmissa taistoissa hiukan hankalaa, mutta se ei pilaa peliä.

Joissakin kohdissa voi myös käydä niin, että Kratos on tallennushetkellä henkihieverissä ja joutuu vaikeaan taistoon vähällä energialla ilman toivoakaan energiaa palauttavista kirstuista. Muita ongelmia pelissä ei ole, ellei sellaisena pidä sen lyhyyttä. Läpipeluu kesti noin kuusi tuntia, mikä tuntui riittävältä taskupelissä. Pelin jaksaa varmasti pelata uudelleen läpi. Olisi tietysti mukavaa, jos peli olisi pidempi, mutta tällaisena se on hiottu ja antoisa.

 

Vaihtopelaaja

Kirjoittanut [pelaaja_author:14]

Thomaksen arvosteluun ei ole kovin paljon lisättävää. Kratos seikkailee PSP:llä aivan yhtä tyylikkäästi kuin PlayStation 2:lla. On itse asiassa yllättävää, kuinka hyvin miehen veriset seikkailut ja taistelut toimivat taskukoossa. Kratoksen vihaisuus tarinassa alkoi hieman kyllästyttää. Mies on kuitenkin melko yksinkertainen hahmo, eikä tarinan paluu ajassa taaksepäin hänen palvelusaikaansa Olympoksen jumalten alaisuudessa sytytä yhtä paljon kuin PlayStation-pelien eeppiset tarinat ja niiden päätökset. Antiikin myyttisten olentojen ja hahmojen verinen rankaisu on silti yhtä hauskaa kuin ennenkin. Ehdottomasti PSP:n parhaimmistoon kuuluva tai jopa paras toimintapeli.

9/10

Kommentit

Käyttäjän Topodi kuva
Topodi

Pspeen paras peli, parissa kohtaa erimieltä tosta

Käyttäjän solidus kuva
solidus

Kratos on parhautta

Käyttäjän Rikutsa kuva
Rikutsa

On se kova!

Käyttäjän jefe kuva
jefe

Paras peli ikinä!

Käyttäjän KORN kuva
KORN

Aika kova pala

Käyttäjän Palapeli kuva
Palapeli

h*lvetin hyvä ... pitempi oilisi saanut olla

Käyttäjän Maniac kuva
Maniac

Yks psp parhaista toiminta peleistä

Käyttäjän jryi kuva
jryi

PS2:lla parempia, ei tämäkään ihan huono ole

Käyttäjän Crono kuva
Crono
Käyttäjän Atezki kuva
Atezki

Voisihan se olla pitempikin, mutta mahtava peli