Gods Will Fall -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden maaliskuun 2021 numerossa 220. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Nyt kaatuu jumalaa
Gods Will Fall maalailee tarinansa taustalle karun maiseman keskiaikaisesta ihmiskunnasta, jonka julmat ja ahneet jumalat ovat ajaneet epätoivon partaalle. Sorretut massat lähtevät sotaretkelle jumalten valtakuntaan ainoana tavoitteenaan surmata myyttiset olennot ja vapauttaa tulevat sukupolvet pelon ikeestä. Merten yli seilaava sotaretki päätyy jumalten nostamaan myrskyyn, ja vain kahdeksan soturia selviää rannalle.
Pelinkehittäjä Clever Beans kuvailee peliään toiminta-roguelikeksi. Se lupailisi pelityyppinä vaihtuvuutta pelikenttiin, varusteisiin, hahmoluokkiin tai pelattavuuteen yleisesti. Gods Will Fall sopii tähän määritelmään vain aloittavien kahdeksan pelihahmon osalta, sillä ne jakautuvat sattumanvaraisesti massiiviseen, keskikokoiseen ja pieneen soturihahmoon. Sotureilla on vain aavistuksen vaihteleva määrä osumapisteitä, joten merkittävimpiä eroja ovat käytössä oleva asetyyppi ja hahmon koon määrittämä ketteryys. Valitse pitkää keihästä käyttävä vikkelä kukkakeppi, niin pian jumalien raatoja riittää torniksi asti.
Varusterallilla ja hahmojen kehityksellä ei ole kovinkaan suurta merkitystä. Aloitusaseilla pärjää loppujen lopuksi hyvin, ja kunhan soturijoukosta löytyy pari kolme nopeampaa soturia, varsinaista haastetta jumalat itse eivät pysty tarjoamaan. Sen sijaan hankaluuksia aiheuttavat eniten teknisesti köykäiset luolastot, joiden perällä kukin suurilkimys odottaa noutajaansa. Uutterat soturit saattavat tippua geometrian läpi tai lennellä rotkoihin ylipitkien hyökkäysanimaatioiden vuoksi. Kahdeksan käytössä olevaa soturia hupenevat nopeasti äkkikuolemiin, mutta koko katras on mahdollista pelastaa, kunhan luolaston isäntä saadaan kaadettua.
Joillakin joukkion sotureista voi olla oma erityinen syynsä tietyn jumalan tappamiseen. Eräs pyylevä sankarini oli menettänyt lapsensa ukkosmyrskyistä vastaavalle jumalalle, minkä vuoksi koin tarpeelliseksi antaa hänelle mahdollisuuden kostoon. Oikeuden käytyä toteen hahmon osumapisteet, voima ja taistelukyky nousivat kohisten. Jotkut hahmot kokevat samanlaisen ilmiön, mikäli rakas ystävä tai sisarus jää vangiksi epäonnisen luolamatkan päätteeksi.
Unohdettavia tusinavihollisia vilisevät luolastot eivät juuri eroa toisistaan, vaikkakin tietyt ja pelikerrasta toiseen identtisinä pysyvät alueet kätkevät sisäänsä hahmoille jääviä bonuksia, asepäivityksiä tai helpotuksia kyseisen luolaston jumaluutta vastaan. Helpotuksia ei tosin tarvita, sillä jotkut pomovastukset haaskaavat aloitusanimaatioihinsa niin paljon aikaa, että määrätietoinen sankari hutkii tappavan määrän vauriota sisään jo ennen ensimmäistäkään hyökkäysvaihetta. Naurettavimpia esimerkkejä tästä ovat tulenkatkuinen Belenos ja ruokahalustaan tunnettu Ogmios, jotka molemmat kaatuivat aivan perusvarusteilla ja ensimmäisellä yrityksellä – ennen kuin ehdin edes nähdä, minkälaisia hyökkäyksiä ne tekevät.
Gods Will Fallia ei voi rehellisesti suositella, vaikka ilmeiset tekniset lapsukset saataisiin päivityksillä siloteltua pois. Seikkailun parhaat puolet, kuten hahmojen vuorovaikutus keskenään ja eri jumaliin kohdistuvat kostot, jäävät alisuorittavan toimintapelirungon jalkoihin. Peruspelin kymmenen jumalaa kotikenttineen ovat osin kelvollisesti toteutettuja, mutta tarjolla olevan haasteen taso on niin matala ja pelattavaa niin vähän, ettei käteen jää loppujen lopuksi kuin hämmennys.