Golden Sun -pelit kuuluvat Game Boy Advancen parhaimpien roolipelien joukkoon ja nimi tuo taatusti monille mieleen kultaisia muistoja vuosien takaa. Edellisestä osasta onkin kulunut aikaa jo seitsemän vuotta, mutta samat tekijät ovat palanneet nyt uuden DS-pelin merkeissä.

Golden Sun: Dark Dawn alkaa 30 vuotta alkuperäisten pelien tapahtumien jälkeen. Niissä Valen sankarit vapauttivat alkemian voimat aktivoimalla Kultaisen auringon ja estäen näin Weyardin maailman tuhon. Maailma pelastui, mutta samalla alkemian voimat aiheuttivat monenlaisia mullistuksia maailmassa. Niinpä pelimaailma on nyt pitkälti hyvin erinäköinen kuin ennen, ja onkin osuvaa, että myös sen sankarit ovat uutta sukupolvea. Keskeiset hahmot ovat kaikki alkuperäisten sankareiden lapsia, joskin myös heidän vanhempansa ovat alussa kuvioissa opastamassa jälkeläisiään psyenergian eli taikavoimien saloissa.

Dark Dawn on hyvin perinteinen japanilainen konsoliroolipeli mutta poikkeuksellisesti myös erittäin aloittelijaystävällinen. Vaikka ei olisikaan pelannut alkuperäisiä pelejä, pääsee tarinaan heti mukaan ja ensimmäisten tuntien aikana pelaajalle opetetaan kaikki tarpeellinen taisteluista, Djinn-hengistä sekä erilaisten psyenergy-voimien käytöstä taisteluissa ja niiden ulkopuolella. Kovin suuria muutoksia aiempiin peleihin nähden ei näiden suhteen ole, mutta hidas alku toimii hyvänä muistojen virkistäjänä alkuperäisiäkin pelejä pelanneille.

Perinteet jatkuvat myös tyhjästä ilmestyvien satunnaistaisteluiden ja vuoro- sekä valikkopohjaisen taistelujärjestelmän muodossa. Keskeisessä roolissa ovat edelleen erilaiset kerättävät ja löydettävät Djinn-henget, joilla voi muokata hahmojen luokkia, ominaisuuksia ja voimia sekä kutsua apuun voimakkaita henkiä taisteluissa. Hahmoihin voi liittää useampia Djinnejä kerrallaan, joten järjestelmä takaa monipuoliset puitteet koitoksista selviytymiseen.

Harmillisempaa on se, ettei kaikella tällä näpertämisellä tai Djinn-voimilla ole oikeastaan kovinkaan paljon väliä. Dark Dawn on nimittäin hyvin helppo peli. Riviviholliset kaatuvat kuin heinä perushyökkäyksilläkin ja vain pomotaisteluissa koko systeemiä pitää käyttää hyväkseen. Uusille pelaajille tämä ei tietenkään ole välttämättä huono asia, mutta aiempien pelien fanit ja kovimmat jrpg-veteraanit saattavat pettyä liialliseen helppouteen.

Luokkaretki ilman opettajia

Alkuperäisten pelien heikoin lenkki oli niiden hahmot ja tarina, jotka eivät liikaa persoonallisuutta tai väriä sisältäneet. Tätä tekijät eivät ole harmillisesti saaneet korjattua uudessa pelissäkään, ja tarina jää jopa aiempaa tylsemmäksi, sillä selkeää suurta uhkaa ja maailman pelastuksen eeppisyyttä ei pääse syntymään. Hiljainen päähenkilö pystyy tällä kertaa osallistumaan dialogiin tunnesymbolien avulla, joilla pelaaja saa välillä tilaisuuden päättää, kuinka hahmo eri tilanteisiin reagoi. Tarinallisesti tällä ei ole kuitenkaan mitään merkitystä, mutta ainakin pelaaja saa tunteen tarinaan osallistumisesta.

Pelin parasta antia ovat edelleen erilaiset psyenergia-voimilla pelimaailmassa ratkottavat pulmat. Kartalla eteneminen vaatii yleensä oikean kulkureitin avaamista voimien avulla, joilla voi muun muassa jäädyttää vettä, saada kasvit kasvamaan, ampua tulipalloja ja liikuttaa raskaita esineitä. Koska aivopähkinöitä on tarjolla lähes koko ajan, pysyy mielenkiinto pelatessa korkealla helpoista taisteluista huolimatta.

Kaikkiaan Dark Dawn on perinteikäs kelpo roolipeli ja etenkin alkuperäisten pelien fanit ovat siihen taatusti tyytyväisiä. Aloittelijaystävällisyytensä ja helppoutensa vuoksi sitä voi myös hyvin suositella vähemmän lajityypin pelejä pelanneille. Siitä kuitenkin puuttuu sellainen eeppisyys ja veren maku suussa taisteluissa, jota lajityypin peleissä on totuttu näkemään.

7/10
Lisää luettavaa