Raren alkuperäinen GoldenEye 007 oli monella tavalla erikoinen ilmestys. Erinomaisen lisenssipelin sijaan puhuttiin aikansa parhaasta konsoliräiskinnästä. Lajityypin erittäin nopeasta kehityksestä huolimatta nimellä on yhä olevan suuri merkitys pelaajille, jopa siinä määrin, että sillä ratsastetaan jo toistamiseen. Electronic Artsin suorastaan hirvittävän GoldenEye: Rogue Agentin jälkeen on ilo huomata, että Activision ja kehittäjä Eurocom onnistuvat tehtävässä huomattavasti paremmin.

Heti alkuun on tähdennettävä, ettei uusi GoldenEye ole uusintaversio Raren Nintendo 64 -klassikosta. Kyse on täysin eri pelistä, joka kertoo elokuvasta tutun tarinan päivitettynä. Käytännössä tämä tarkoittaa nykyaikaistettua toimintaa sekä täysin uusia kenttiä, joissa kuitenkin on tutunoloinen tunnelma tarinan ja tapahtumapaikkojen takia. Kultainen silmä -satelliittia ja Janus-rikosorganisaatiota jahdataan yhä ikonimaisella padolla, Siperiassa ja Pietarissa, mutta nyt myös espanjalaisessa yökerhossa ja Nigeriassa. Useita tuttuja avainhahmoja ei tunnista enää samoiksi, huomattavimpana tietenkin Daniel Craig Bondina Pierce Brosnanin sijaan. Eroja on yllättävän hauska bongailla.

Kultainen liipaisinsormi

Uusi versio tukee lukuisia eri ohjaustapoja Wii-kapulasta GameCube- ja Classic-ohjaimiin, joten jokainen pelaaja saa toimintaan juuri sellaisen otteen kuin haluaa. Itse totesin Classic-ohjaimen tyylilleni osuvimmaksi, jolloin pelaaminen tuntuu kuin vanhan GoldenEyen ja Call of Dutyjen onnistuneelta risteytykseltä. Kuvioissa ovat monista nykyräiskinnöistä tutut uusiutuvat energiat, kranaatti-ilmaisimet sekä juoksu- ja tähtäysominaisuudet, minkä lisäksi suojassa pysyminen on toimivin taktiikka vihollisjoukkoja vastaan. Myös astetta perinteikkäämpää ja haastavampaa menoa löytyy 007 Classic -vaikeustasosta, jossa luotiliivien kerääminen on oleellinen osa eloonjäämiskamppailua. Tilanteita voi lähestyä joko rynnäkkökiväärin liipaisin pohjassa tai astetta varovaisemmin. Äänenvaimentimella varustetulla P99-pistoolilla vihollisten napsiminen on kutkuttavaa, sillä epäonnistuneet pääosumat johtavat yleensä hälytystilaan, jolloin alueelle saapuvat rivisotilaita kovemmat vastukset. Usein kentistä löytyy muutamia kiertoreittejä, joiden avulla Bond voi hakkeroida tietokoneita ja kääntää vaikkapa vihollisten konekivääripesäkkeet omia vastaan. Vihollisten tekoäly poikkeaa melkoisesti Call of Dutyjen tykinruoasta, sillä vastustajat yllättävät pelaajan ja väistelevät vakuuttavasti Bondin tähtäimen edestä erilaisin syöksyin ja vikkelin liikkein. Poikkeuksena ovat muutamat pomotaistelut, jotka noudattavat jopa suorastaan typeriä kaavoja.

Vaaran verkostossa

GoldenEyen yksinpeli ei vedä maineikasta nimeä lokaan. Uudistuksista ja uusista kentistä huolimatta Bond-tunnelma on käsinkosketeltava, ja ajoittaisista ruudunpäivitysongelmista huolimatta kampanja onnistuu olemaan sekä kattava että vaihteleva. Myös moninpeli on viihdyttävä ja lukeutuu Wiin parhaimmistoon. Se ei silti sisällä aivan samanlaista vetovoimaa kuin alkuperäisen GoldenEyen moninpelikahinat, siitäkin huolimatta, että ideat ja toteutus ovat monin paikoin kohdillaan. Valitettavin ongelma on verkkoviive, joka hyydyttää verkkokahinointia turhan usein. Jaetulla ruudulla pelaaminen onkin mieluisampaa, joskin pelitilojen valikoima jää hieman laihan puoleiseksi.

Vaikka Eurocomin vanhemmat Bond-pelit The World is Not Enough ja NightFire olivat sangen onnistuneita, GoldenEye 007 on sekä tiimin paras 007-peli että Wiin parhaita räiskintöjä. Se tavoittaa tasaisin väliajoin jopa legendaarisen kaimansa tunnelman, minkä takia GoldenEyen olisi nähnyt mieluusti myös muilla konsoleilla Blood Stonen sijaan.

Vaihtopelaaja

Kirjoittanut [pelaaja_author:173]

Aivan aluksi olin sitä mieltä, että GoldenEyen uusioversiota ei olisi voinut tehdä paremmin. Iän painaman klassikon suora kloonaaminen olisi ollut virhe, mutta legendaaristen Dam- ja Facility-kenttien pienet viittaukset alkuperäisen pelin tunnelmaan olivat silti kutkuttavan viihdyttäviä.

Ne jättivät haluamaan lisää. Toivoin, että peli olisi lainannut Nintendo 64:n ylpeydeltä edes puolet sisällöstään, mutta tunnistettavat asiat jäävätkin noin pariin prosenttiin. Tämä on sääli, sillä uuden GoldenEyen meno on muuten niin vakuuttavaa, että olisin mieluusti halunnut nähdä enemmän alkuperäisestä pelistä Eurocom-lasien läpi katseltuna.

Onneksi tuoreesta GoldenEyesta nauttii muutenkin, eikä Ville peliä turhaan mainosta Wiin räiskintöjen parhaimmistona. Moderni peli ei voi nojata lähes 15 vuotta vanhaan materiaaliin, mutta pelissä on upeasta alkutunnarista alkaen aitoa Bond-tunnelmaa. Kenties se onkin se tärkein yhteys vuoden 1997 GoldenEyeen.

8/10
Lisää luettavaa