Tekijä: Monolith Productions
Julkaisija: Warner Bros. Interactive Entertainment
Myynnissä: Nyt
Pelikoneet: PlayStation 3, Xbox 360
Moninpeli: Kyllä
Verkossa: 2–12
Vaatimattomasti viihdyttävä nettiräiskintä
DC Comicsin Batman on arvossaan kautta linjan. Erinomaisen Batman: Arkham City -pelin vanavedessä kesäksi saapuu Christopher Nolanin odotettu elokuva Yön ritarin paluu, eikä Lepakkomiehellä mene juuri rebootatulla sarjakuvarintamallakaan hassummin. Lisenssi on haluttua tavaraa, joten nyt tuntuu kelpaavan kaikki supersankaria läheltä liippaavakin.
Nettikauppojen Gotham City Impostors -räiskintäpelissä ei nähdä vilaustakaan Batmanista tai arkkivihollisestaan Jokerista, mutta heidän läsnäolonsa tuntee taustalla. Pelissä ryhmä keskenään taistelevia taulapäisiä supersankari-wannabeita on pukeutunut suurten esikuviensa innoittamina viittoihin, maskeihin ja ihonmyötäisiin trikoisiin. Asut on parsittu kasaan huonosti ommellen niistä vaatekappaleista, joita on vain saatu käsiin. Nämä ovat siis niitä todellisia kalsarilepakkomiehiä.
Gotham City Impostors on aluksi kiinnostavalta vaikuttava räiskintäpeli, jonka pääpaino on kuudella kuutta vastaan pelattavassa nettisodassa. Yksinpelikin on mukana, mutta vain muodollisesti, sillä se koostuu pelkästään penseiden haasteiden läpäisemisestä. Nettimoninpeliin tarjotaan sen sijaan kolme pelimuotoa; joukkuetappomatsit, valtaussota ja tehtäväpohjainen taistelu.
Pätevä ohjattavuus, räiskinnän hyvä tuntuma, nopea pelitempo ja hauskat kotitekoiset apuvälineet, kuten rullaluistimet, liitoviitat ja köysipyssyt, luovat pelaamiselle vankan pohjan. Juuri näissä osa-alueissa pelistudio Monolith, joka tunnetaan onnistuneista Condemned– ja F.E.A.R.-räiskintäsarjoista, osoittaa parasta osaamistaan. Harmi vain, että peli on muuten niin epätasainen ja vaatimaton kokonaisuus.
Vaikka Gotham City Impostors yrittääkin kaikkensa luodakseen mieleenpainuvaa ilmaisua, on sen tyylitaju auttamatta kadoksissa. Kasassa on räikeiden värien, typerän kielenkäytön ja epämiellyttävien hahmomallien sekamelska, josta on vaikea saada otetta. Kuvasuunnittelussa on ilmeiset ristiriitansa, kun peli ei tunnu millään löytävän omaa identiteettiään.
Käytännössä pelkästään verkossa pelattavaksi räiskintäpeliksi tarkoitettu Gotham City Impostors tekee amatöörimäisiä virheitä nettitarjonnassaan. Esimerkiksi pelien haku voi kestää iäisyyden tai sitten jumiutua kokonaan. Eikä nettikoodi ole pelatessakaan riittävän vakaa, vaan kärsii ajoittaisesta nykimisestä. Pelikokemusta yhteyden säröt eivät onneksi pysty romuttamaan, mutta antavat ikävän sävyn kokonaisuudelle. Sujuvan pelattavuuden kannalta on kuitenkin oudointa, että matseihin ei voi liittyä niiden alkamisen jälkeen lainkaan.
Tasojen nouseminen tuntuu liian työläältä ja hitaalta, eikä peli kykene luomaan riittävän innostavaa tai motivoivaa ilmapiiriä. Onkin omituista, että pelissä eteneminen on täytynyt suunnitella näin pitkäveteiseksi, kun ottaa huomioon sen rajallisen sisällön. Pelissä on nimittäin vain viisi mielikuvituksetonta kenttää, mutta aivan poskettomasti haalittavia hahmo-ominaisuuksia, joiden eteen joutuu paiskimaan tosissaan töitä, ennen kuin pelistä pääsee nauttimaan. Asian tekee ikävämmäksi se, että tietään voi oikoa oikealla rahalla suoraan pelin sisäisestä kaupasta. Näin ollen kaupallisuus on harkitsemattomasti ajanut laadukkaan pelikokemuksen ylitse.
Tässä piilee ristiriitaisen Gotham City Impostorsin ongelman ydin: edulliselta nettilataukselta on luonnollisesti turha odottaa täysihintaisen pelin kenttämäärää, mutta silloin kokonaisuudessa tulisi ottaa huomioon omat rajoitteet, eikä yrittää venyttää pelin pitkäikäisyyttä keinotekoisesti yli muun sisällön. Tällaisenaan Gotham City Impostors tuntuu suuremman pelin demolta.