Piranha Bytesin loistava roolipelisarja on vihdoin edennyt kolmanteen, ehdottomasti kunnianhimoisimpaan osaansa.
Saksalaisen Piranha Bytesin vuonna 2001 julkaistu Gothic tuli hyvään saumaan paikkaamaan samaista vuotta piinannutta roolipelipulaa. Se oli fantasiaroolipeli, joka sijoittui taikakilven eristämään vankisiirtolaan, jossa sattuneen sekasorron jälkeen se oli siirtynyt sinne tuomittujen rikollisten hallintaan. Pelaaja oli siirtokuntaan lähetetty nimetön sankari, joka joutui ajan myötä liittymään yhteen alueella vaikuttavista ryhmittymistä ja lopulta pelastamaan siirtokunnan örkkien ja mystisen Nukkujan muodostamalta uhalta. Toinen osa antoi pelaajalle laajemman tutkittavan alueen vankilaaksoa ympäröivän Khoriniksen saaren muodossa, monipuolisemmat hahmovalinnat ja enemmän uudelleenpeluuarvoa. Myös lisälevy julkaistiin, joskin vain saksan- ja puolankielisenä. Gothicit eivät koskaan ole olleet tarinaltaan erityisen monimutkaisia, maailmaltaan laajoja tai esimerkiksi ohjaukseltaan kovin hiottuja pelejä. Piranha Bytes on kuitenkin aina onnistunut luomaan tunnelmallisen ja mukavan pelimaailman, jonka asukkaiden ongelmia on ratkonut mielellään. Pelialueet eivät ole olleet järin suuria, mutta ovat ainakin olleet täynnä piilotettuja salaisuuksia ja puuhasteltavaa. Tältä pohjalta sarjan uusin osa onkin mielenkiintoinen poikkeus. Se nimittäin hylkää kahden edellisen osan tarinallisin perustein pieniksi rajatut pelimaailmat, ja vie pelaajan sinne mistä aikaisemmissa osissa on kuullut vain huhuja: Myrtanan mantereelle. Myrtanalla ei valitettavasti mene vahvasti, sillä Gothic 2:n lopussa epäselvin motiivein toimiva velho Xardas onnistuu tuhoamaan ihmisten taikuuden perustana olevat riimukivet. Sotaa käyvän Myrtanan kuningaskunnan tapauksessa tämä johtaa siihen, että vastapuolena toimivat örkit pääsevät niskan päälle ja alistavat Myrtanan keskiosat hallintaansa, orjuuttaen ihmiset.
Nimeni on…no, ei sillä niin väliä
Myrtanassa on siis sankarille tarvetta, ja tähän tarkoitukseen sopii mainiosti edellisistä Gothiceista tuttu, mitättömästä vangista suureksi seikkailijaksi noussut nimetön sankarimme. Sankari ystävineen rantautuu örkkien hyökkäyksen kohteena olevan kylän lähelle, lahtaa örkit ja saa selvityksen tilanteen lohduttomuudesta. Tehtävää on siis paljon. Örkkien johtajaksi kaikessa hiljaisuudessa noussut Xardas on löydettävä, ja samalla ratkaistava Myrtanan kuningaskunnan kohtalo. Tästä alkuasetelmasta kaikki onkin sitten pelaajasta kiinni. Jo pelkästään Myrtanan örkkien hallitsemat keskiosat tarjoavat herkullisia tilaisuuksia keinotteluun. Pelaaja voi esimerkiksi kasvattaa mainettaan örkkien ja näiden lukuun toimivien palkkasotureiden piirissä, samalla työskennellen ihmisten vapauden puolesta taistelevien kapinallisten hyväksi. Jossain vaiheessa puoli on kuitenkin valittava lopullisesti, ja onkin ihastuttavaa, että Gothic 3:ssa valinnat merkitsevät muutakin, kuin vain uusia tehtäviä ja erilaisia loitsuja tai taitoja. Örkeiltä vapautetut kaupungit pysyvät vapautettuina, kehittyvät ja saavat ihmiskansoitusta. Toisaalta pelaaja voi myös puhdistaa kapinallisten tukikohdat, ilmiantaa vakoilijat ja näin tiivistää örkkien otetta maasta. Valinnoilla on vaikutuksensa ja Gothicissa mikään ei välttämättä ole sitä miltä aluksi näyttää. Örkkien piinaaman, vehreän Keski-Myrtanan lisäksi pelaajan tutkittavana ovat laajat etelän aavikot ja mystinen, harvakseltaan kansoitettu jäinen Nordmar pohjoisessa. Näillä kaikilla on omat ongelmansa ja kuvionsa, ja aikaisempiin Gothic-kokemuksiin verrattuna peli tuntuu jopa hätkähdyttävän laajalta. Pelkästään kaupunkeja, tai sellaisiksi laskettavia, on reilut parisenkymmentä aikaisemman kourallisen sijaan.
Vaara vaanii
Bethesdan Elder Scrolls -peleistä pitäminen on puhtaasti makuasia, mutta kaikki ovat varmasti yhtä mieltä siitä, että pelkkä laaja maailmankartta lukuisine hahmoineen ja kylineen ei vielä tee hyvää peliä. Kylät voivat olla tylsiä ja merkityksettömiä, ja ihmiset samoja lauseita toistelevia, satunnaisesti luotuja hahmoja ilman mitään pyrkimystä syvällisyyteen. Onkin ihailtavaa nähdä, että matkalla kohti laajempien roolipelien vehreitä niittyjä Piranha Bytes on myös pelin kolmososassa saanut säilytettyä tiettyä samaa vanhaa henkeä, mikä kiehtoi jo pelin ensimmäisissä osissa. Maasto ja kaupungit ovat edelleen täynnä mielenkiintoisia henkilöhahmoja, ja tutkittavaa piilotettuine luolineen ja aarteineen piisaa. Maisemien suhteen valtakunta tarjoaa huomattavasti monipuolisempia näkymiä kuin sulkeutunut vankilayhteisö ja Khorinisin kaivossaari. Vehreät metsiköt, synkät luolastot ja aavat rannat ovat vain alkusoittoa sille mitä tuleman pitää. Myrtanassa vellova sota heijastuu myös ympäristöön, ja suurin osa entisistä ihmisasutuksista onkin varsin lohduttoman näköisiä raunioita. Pelaaminen ei kuitenkaan ole pelkkää kauniin ja monipuolisen maaston ihailemista, vaan pelissä myös taistellaan — ja paljon. Erityisesti ensimmäinen Gothic sai varsin tiukkaa palautetta taistelun kontrolleista ja mielekkyydestä. Ensisijaisesti näppäimistöllä suoritettu taistelu oli aluksi varsin kömpelöä, mutta siihen loppujen lopuksi tottui varsin nopeasti. Gothic 3 ottaa tilanteeseen huomattavasti pelaajaystävällisemmän asenteen, ja taistelu on muuttunut lähes täysin hiirivetoiseksi. Hiirinappien yhdistelmien avulla lähtevät niin erilaiset iskut ja torjunnat, kuin neutraalien, maahan lyötyjen hahmojen nitistämiseen käytettävä armoniskukin. Näppäimistöllä hoidetaan ainoastaan liikkuminen, ja iskujen kohdekin pysyy nyt helposti samana uuden lukitustoiminnon ansiosta. Suurimmat ongelmat tulevat suurissa taisteluissa, joissa vastakkain on sekä vihollisia että puolueetonta osapuolta. Taistelun hurmoksessa pelaaja nimittäin sekä osuu lyönneillään, että ottaa osumaa myös ystävällismielisiltä hahmoilta, jos näitä ei erikseen ole merkitty sankarin liittolaisiksi. Liittolaisia on kuitenkin mukana totuttua enemmän, ja pelaaja voi halutessaan pitää melkein aina mukanaan toista avuliasta seikkailijaa.
Suuri seikkailu
Gothic 3:n mittakaava on loppujen lopuksi kasvanut kuitenkin sen verran sarjan aiemmista osista, että jostain on ollut pakko luopua. Erilaisia kyliä ja kaupunkeja on kymmenittäin aikaisemmin totutun kourallisen sijasta, ja tämä vaikuttaa väkisinkin siihen, kuinka tiiviitä nämä yhteisöt ovat. Jokaisella asutuskeskuksella on kyllä omat ongelmansa ja poliittiset kuvionsa, mutta yhtä syvällisiä yhteisöt eivät enää ole. Toisaalta maailma myös reagoi pelaajan toimintaan paremmin, ja onkin todella kiehtovaa nähdä kätensä jälki, kun aikaisemmin örkkien vankileirinä toiminut kaupunki alkaa kuhista elämää. Maailman muokkaamista ei ole hyödynnetty ihan loppuun asti, mutta periaatteellisella tasolla idea toimii ja imee pelaajan entistä syvemmälle pelin maailmaan. Gothicin pelimaailmat ovat aina olleet muuten hyvin miehisiä, ja tälläkin kertaa naishahmoja on hyvin vähän. Mistähän pelimaailman ihmiset oikein sikiävät? Vähänkään suurempia vikoja Gothic 3:sta löytää lähinnä graafiselta puolelta. Peli on koneelle melkoisen raskas, joskaan ei yhtä tyrmäävän kyykyttävä kuin esimerkiksi Oblivion. Myyntiversiossa esiintyy ainakin Radeon-korteilla satunnaisia graafisia bugeja, mutta mitään erityisen ylitsepääsemätöntä tai raivostuttavaa ei ötökkärintamalta löydy. Gothic 3 noudattaa sarjan kunniakkaita perinteitä ollen reippaasti parempi kuin edeltäjänsä. Pelimaailman huikean yksityiskohtaisten yhteisöjen menettäminen on pieni hinta sarjan mittakaavassa suunnattomasta pelimaailmasta, sadoista tehtävistä ja pelaajan parannetuista vaikutusmahdollisuuksista. Pelaajalle tarjotut valinnat ovat tällä kertaa merkittävämpiä ja vaikutuksiltaan huomattavasti dramaattisempia, ja niiden seuraukset saa usein kokea välittömästi.
Via Dolorosa
Onnellisesta lopputuloksesta huolimatta Gothic 3:n matka kauppoihin on loppumetrejä myöten ollut ongelmia täynnä. Jo monistukseen lähetetty peli jouduttiin vielä syyskuussa kertaalleen vetämään takaisin lukuisten sitä piinanneiden bugien takia. Testasimme myös tätä versiota, ja se oli vielä todella keskeneräinen. Viime hetkellä testattavaksi saatu myyntiversio osoittautui kuitenkin laadukkaaksi peliksi, ja onkin sääli että monet eurooppalaiset mediat ovat jo kerenneet lyttäämään Gothic 3:n bugisena ja lähes pelikelvottomana tuotoksena vanhan arvosteluversion pohjalta.
Alkuperäinen pistemäärä: 89/100