PlayStation 3:n todennäköisesti viimeisiin suuriin peleihin lukeutuva Gran Turismo 6 osoittaa, että ikääntyvässä konsolissa pihisee yhä henki, vaikka uuden sukupolven konsoli saapuikin juuri kauppoihin. Kyseessä on jälleen varsin massiivinen ja monipuolinen autopeli, joka luottaa sarjan tuttuihin puoliin niin hyvässä kuin pahassakin.
Sisällön valtava määrä on yksi Gran Turismo 6:n ehdottomista vahvuuksista. Pelin 1 200 auton valikoima on käsittämättömän laaja, ja mukana on menopelejä jokaiseen makuun ja tyyliin. Valikoima painottuu kuitenkin hiukan vanhempiin autoihin, eikä aivan tuliteriä superautoja ole valikoimassa kovinkaan monta. Harmittavasti edelleenkin vain osa pelin autoista on tarkemmin mallinnettuja Premium-autoja, mutta onneksi perusautojen mallinnusta on viilailtu edes jonkin verran paremmaksi. Erot ovat kuitenkin edelleen selviä, sillä perusautoista puuttuu kokonaan esimerkiksi ohjaamon mallinnus, mutta nyt myös perusautoja voi sentään ajaa ohjaamokuvakulmasta sekä päivittää paremmilla osilla. Autojen tuunaaminen on kuitenkin edelleen suhteellisen rajoittunutta, eikä erilaisia osia ole tarjolla kovinkaan runsaasti. Pienenä parannuksena tällä kertaa kaikki autot ovat heti ostettavissa, sillä perusautoja ei tarvitse enää metsästää käytettyjen autojen markkinoilta.
Autovalikoiman lisäksi myös ratavalikoima on kattava ja sisältää niin oikeita kilparatoja, kaupunkimaisemia kuin sarjan tuttuja kuvitteellisia ratojakin. 37 ympäristöstä löytyy yhteensä yli sata variaatiota, joten vaihtelua riittää mukavasti, etenkin kun mukana ovat myös dynaamisesti vaihtuvat vuorokaudenajat sekä säätilat. Uusista radoista omaksi suosikiksi nousi välittömästi Australian Bathurstissa sijaitseva Mount Panorama.
Peli ottaa PlayStation 3:n tehoista kaiken irti, mutta komean grafiikan ja 1080p-resoluution vastapainoksi ruudunpäivitys ei pysy aivan tasaisena, ja esimerkiksi varjoissa ja taustalla näkyvissä esineissä esiintyy runsaasti grafiikkabugeja. Samoin latausajat ovat paikoitellen tuskastuttavan pitkiä, ja äänimaailma on edelleen vaisu etenkin ulisevien renkaiden osalta.
Vitososaan verrattuna hiukan suoraviivaistettu uratila on jälleen varsin monipuolinen ja tarjoaa peruskisojen lisäksi runsaasti erikoisempiakin haasteita, joissa pelaaja pääsee ajelemaan esimerkiksi kartingia neonvaloissa hehkuvalla sisäradalla, rallia hiekalla ja lumella sekä jopa kuuautolla Kuun pinnalla. Kisat tuovat mukavaa vaihtelua uratilaan, joka noudattelee muutoin varsin tuttua kaavaa. Pelaajan ura alkaa totuttuun tapaan hitailla kauppakasseilla ajettavista muutaman kierroksen mittaisista kisoista ja etenee pikku hiljaa kohti nopeampia autoja sekä oikeita kilparatoja. Kehityspisteiden ja tasojen sijaan uratilassa kerätään tällä kertaa tähtiä, joilla avataan uusia luokkia ja kisoja ajettavaksi. Luokasta toiseen edetäkseen joutuu suorittamaan tuttuja lisenssitestejä, joissa ajotaitoja mitataan lyhyissä haasteissa.
Uratila etenee suhteellisen suoraviivaisesti, mutta tarjoaa pelaajalle aina mukavasti vaihtoehtoja ja erityyppisiä kisoja ajettavaksi. Niinpä mielenkiintoista pelattavaa tuntuu olevan lähes aina tarjolla. Sopivan auton löytäminen kisoihin on tosin tehty tarpeettomankin hankalaksi, sillä kisojen vaatimuksia täyttäviä autoja ei voi suoraan hakea, vaan pelaajan täytyy itse rampata valikoissa edestakaisin etsimässä sopivaa autoa valtavasta valikoimasta.
Uratilassa eteneminen on alkuvaiheessa nopeaa, mutta myöhemmin autot kallistuvat sen verran paljon, että uusiin kisoihin osallistuminen vaatii usein erilaisten rata-autojen hankintaa ja runsaasti rahaa. Rahaa jaetaan nihkeästi, joten loppupään kisoja joutuu vitososan tapaan ajamaan useita kertoja tienatakseen tarpeeksi rahaa seuraavaan autoon. Niinpä ei liene mikään yllätys, että monen nykypelin tyyliin tarjolla on myös mahdollisuus ostaa pelin sisäisiä krediittejä oikealla rahalla, mikäli etenemistä haluaa nopeuttaa. Hinnat ovat tosin karanneet käsistä kalleimpien yksittäisten autojen maksaessa pitkälti yli sata euroa, joten ominaisuus on syystäkin herättänyt keskustelua verkossa.
Autojen ajotuntuma on edelleen mainio, ja fysiikkamallinnusta on viilattu entisestään etenkin renkaiden kulumisen ja jousituksen osalta. Autojen väliset erot tuntuvat tosin pienemmiltä kuin aikaisemmin, ja takavetoisissa muskeliautoissa tuntuu yhä paikoitellen olevan hiukan liikaakin pitoa, vaikka kaikki ajoavut kytkisi pois päältä. Tästä huolimatta ajaminen on etenkin ratilla suorastaan nautinnollista.
Uratilan monipuolisuus ja valtava sisällön määrä ovat pelin ehdottomia vahvuuksia, mutta heikkoudet löytyvät tutuista paikoista. Vaikka tekoälyä on viilailtu jonkin verran paremmaksi, ei se tarjoa kokeneemmalle kuskille edelleenkään kunnon vastusta ja autot ajavat yhä varsin kaavamaisesti. Tekoälykuskit eivät myöskään reagoi kunnolla nopeisiin tilanteisiin, vaan ajavat tylysti pelaajan kylkeen väistämisen sijaan. Niinpä ajotaitojen karttuessa yksinpelistä tulee nopeasti varsin tylsää, ellei pelaaja tarkoituksella valitse kisoihin alitehoista autoa, jotta tekoälykuskitkin pysyvät mukana. Sarjan muista tutuista ongelmista autojen vauriomallinnus on edelleen olematonta pieniä pintanaarmuja lukuun ottamatta. Tämä on harmillista, sillä vauriomallinnuksen puute on vaivannut sarjaa jo pitkään, eikä siihen ole edelleenkään panostettu.
Tämän lisäksi pelin verkko-ominaisuudet ovat ainakin vielä julkaisun aikaan varsin raakilemaisella tasolla. Valmiiden pelilistojen tai ennalta määriteltyjen kisaluokkien sijaan tarjolla on vain pelaajien itse luomia auloja, joissa asetuksia voi sentään säätää kohtuullisen kattavasti. Sopivan pelin löytäminen voi kuitenkin olla varsin haastavaa, ja aulassa joutuu yleensä odottelemaan pitkään edellisen kisan loppumista, ennen kuin kisaamaan pääsee. Kisojen lisäksi tarjolla on vain muutama vaihtuva haaste, joissa ajetaan kelloa vastaan ja kilpaillaan muita pelaajia vastaan ranking-listoilla. Muuten verkko-ominaisuudet ovat vielä täysin olemattomia, eikä esimerkiksi uratilassa pääse vertailemaan omia aikojaan muita pelaajia vastaan.
Kunnollisten verkko-ominaisuuksien lisäksi myös monet vitososasta tutut ominaisuudet loistavat poissaolollaan. Esimerkiksi 3D-tuki, rataeditori, kestävyyskisat sekä oman tekoälykuskin hallintaan keskittynyt B-spec-tila puuttuvat pelistä kokonaan, mikä on jokseenkin kummallista. Toivoa sopiikin, että julkaisuversiota päivitellään vielä uusilla ominaisuuksilla vitososan tapaan.
Sarjaa aiemminkin vaivanneista ongelmistaan huolimatta Gran Turismo 6 on edelleen varsin nautinnollinen autopeli. Onneksi myös sarjan tutut vahvuudet ovat tallella, sillä sisältöä on valtavasti ja itse pelaaminen tuntuu kehnohkosta tekoälystä huolimatta pääosin viihdyttävältä. Seuraavan sukupolven Gran Turismolta toivoisi kuitenkin rohkeampiakin uudistuksia kieltämättä jo hiukan kuluneelta tuntuvaan pelisarjaan, joka on jumittunut joiltain osa-alueiltaan vahvasti menneisyyteen.