Gran Turismo

PSP:n Gran Turismoa on odoteltu aina Sonyn käsikonsolin ensijulkistamisesta saakka, mutta peli ehti kadota tutkalta useiden vuosien ajaksi pelin PS3-versioiden viedessä kehittäjätiimin aikaa. Nyt ylimääräistä aikaa on kuitenkin löytynyt jostain, ja peli on vihdoin saapunut kauppojen hyllyille. Valitettavasti se ei kuitenkaan ole aivan viiden vuoden odotuksen arvoinen.

Paperilla kaikki kuulostaa hyvältä. Yli 800 autoa ja 35 rataa käsikonsolipelissä on huikea saavutus, etenkin kun mukana on rata-autoilun lisäksi myös kaupunkiratoja sekä rallipolkuja hiekalla ja lumella. Myös pelin tekninen toteutus on huippuluokkaa. PSP:n tehoista otetaan kaikki irti, ja peli näyttää komealta ja pyörii silkinpehmeästi 60 ruutua sekunnissa -tahdilla. Autot on mallinnettu hyvin, joskin keulakuvakulmasta autojen konepellit näyttävät paikoin hiukan kulmikkailta. Kaikista autoista löytyy hiukan yllättävästi myös ohjaamokuvakulma, joskaan autojen sisätiloja ei ole mallinnettu ymmärrettävistä syistä. Etenkin uusintoja katsellessa peli näyttää kuitenkin todella upealle eikä häviä PS2-versioille kovinkaan paljoa.

Klassikkoja ja outoja valintoja

Autovalikoima on kiitettävän laaja ja sisältää yllättävän paljon hiukan vanhempia ja tehottomampia perusautoja nopeiden urheilu- ja rata-autojen lisäksi. Valikoimasta löytyy sellaisiakin autoja, joita ei olisi koskaan edes osannut kuvitella autopeliin – vai kuinka moni muka oikeasti haluaa ajella pitkin Nürburgringiä vuoden 1992 Volvo 240 -farmarilla tai Daihatsun 34 hevosvoiman koppimopolla. Mukana on myös yllättävän paljon 1960- ja 1970-luvun klassikkoautoja. Todellinen mallimäärä jää tosin hiukan luvattua 800 autoa pienemmäksi, sillä samasta automallista saattaa olla useampia eri variaatioita ja tuunattuja versioita.

35 radan joukosta löytyy useiden oikeiden paikkojen, kuten Suzukan ja Laguna Secan lisäksi iso joukko kuvitteellisia ratoja, joista osa on tuttuja sarjan konsoliversioista. Vaihteluja näiden ratojen välillä on melkoisesti aina italialaisen pikkukaupungin ahtaista kujista lumisiin vuoristomaisemiin asti. Mukaan mahtuu kahdeksan rallipolkua, joilla voi ajaa vain nelivetoautoilla.

Myös itse pelaaminen toimii hyvin. Ajotuntuma on kohdallaan ja autojen väliset erot ovat selkeitä. Hiekalla ja lumella ajettaessa tosin autot tuntuvat välillä liukuvan vailla minkäänlaista pitoa ja mutkiin pitää ajaa mateluvauhdilla. Ajotuntumaan voi myös vaikuttaa hiukan säätämällä autoa ja ajoapuja. Vauhdin tunne on toteutettu hyvin kunnon nopeuksissa, mutta hitaammilla autoilla erot vauhdissa tuntuvat huomaamattomilta.

Vain peli puuttuu

Mikä pelissä sitten mättää? No, esimerkiksi se, että pelistä puuttuu monia nykykaahailujen ja aiempien Gran Turismojen perusominaisuuksia, kuten vaurionmallinnus, autojen päivittäminen paremmilla osilla sekä verkkopelaaminen. Nämä puutteet vielä pystyy nielemään, mutta täysin anteeksiantamatonta on uramoodin täydellinen puute. Pelissä pystyy siis pelaamaan ainoastaan yksittäisiä kisoja, autokoulumaisia haasteita, aika-ajoa tai driftausta. Näistä kahdessa viimeksi mainitussa ei ole edes valmiita aikoja, joten niissä joutuu haastamaan vain itsensä, mikä käy pidemmän päälle tylsäksi.

Yksittäisistä kisoista ja haasteista saa sentään tienattua rahaa, mutta rahan käyttäminen on ongelmallista suorastaan idioottimaisen autokaupan vuoksi. Autokaupasta löytyy vain neljä merkkiä kerrallaan, ja joka merkillä on enintään kymmenen autoa myynnissä. Joka kerta kun ajaa yhden kisan, siirtyy pelin sisäinen kalenteri päivällä eteenpäin ja autokauppaan tulee uusi valikoima autoja ostettavaksi. Näin ollen sitä omaa lempimerkkiä/autoa saattaa joutua odottamaan useita kymmeniä päiviä, ja jos ei välillä pitkien lataustaukojen vuoksi jaksa käydä päävalikossa katsomassa valikoimaa, saattaa auton ilmestymisen kauppaan missata kokonaan. Autoja voi vaihtaa kaverin kanssa, mutta tämä onnistuu vain lokaalisti, sillä nettipelitukea ei pelistä suoraan löydy.

Tekeminen loppuu nopeasti

Kun reilut 100 haastetta on pelattu läpi (ilman minkäänlaista palkintoa saavutuksesta) ja autotallista löytyy nopean rata-auton lisäksi ralliradoille soveltuva auto, loppuu pelin kiinnostavuus kuin seinään. Tämä tapahtuu valitettavan pian. Yksittäisiä kisoja ei jaksa tämän jälkeen enää kovinkaan usein pelata, sillä tekoälykuskit ovat valitettavan tyhmiä, viivasuorasti ajavia, monotonisia kuljettajia. Radalla on vain neljä autoa kerrallaan, ja yleensä paras taktiikka on kiilata heti ensimmäisessä mutkassa kärkeen. Tämän jälkeen saakin huristella aivan vapaasti kärjessä, jopa vaikeammilla vaikeustasoilla. Tekoälyn vaikeustaso määräytyy myös hölmösti aina radan mukaan, ja jokainen rata pitää pelata ensin ainakin pari kertaa läpi avatakseen vaikeampia vaikeustasoja. Eli jos haluaa kokeilla jotain uutta rataa ja haluaa edes jonkinlaista haastetta tietokonekuskeista, saa varautua pariin turhauttavan helppoon kisaan.

Alun jälkeen peli alkaakin tuntua nopeasti monotoniselta grindaamiselta vailla minkään näköistä saavutuksen tuntua tai päämäärää. Autojen keräilykin käy nopeasti melkoiseksi pakkopullaksi, sillä omistamisen tunnetta ei pääse syntymään päivitysosien puuttumisen johdosta ja mieluisten autojen ostamisen vaikeuden vuoksi.

Gran Turismossa on kaikki ainekset loistavaan peliin, mutta se itse peli on hävinnyt jonnekin viiden vuoden kehitystyön aikana. Tämä on hiukan sääli, sillä nyt loistavan kaahailun runko jää täysin hyödyntämättä. Nyt peli soveltuu lähinnä satunnaiseen sunnuntaiajeluun.