Grand Theft Auto: Chinatown Wars räjäytti pankin viime keväänä DS:llä (Pelaaja nro 79 huhtikuu, 10/10), mutta floppasi kaupallisessa mielessä totaalisesti. Rockstar ei kuitenkaan luovuttanut pelin suhteen, vaan alkoi kääntää sitä PSP:lle, jolla GTA-pelit ovat ennenkin yltäneet miljoonamyynteihin.
Taskuvarkaita
Huokaistaan heti aluksi helpotuksesta: kosketusnäytön puutteesta huolimatta Chinatown Wars on loistava peli myös PSP:llä. Kiinalaisen järjestäytyneen rikollisuuden ympärille rakentuva Chinatown Wars on eittämättä yksi parhaista kannettavista peleistä koskaan. Toisin kuin PSP:llä aiemmin julkaistut GTA:t, Chinatown Wars on alun perinkin taskukonsoleille suunniteltu. Yläviistoon kiepsahtanut kamera mahdollistaa simppelimmät kontrollit, minkä lisäksi myös pelimaailman tutkiminen on vaivattomampaa. Kuvakulma ei myöskään vaadi suurta näyttöä näyttääkseen ja tuntuakseen hyvältä. Taskuun sopivan kuvakulman lisäksi Chinatown Warsille täytyy antaa tunnustusta sen kaupungista. Tiivistetty Liberty City on jo yksinään hyvin toteutettu, mutta todella kiinnostavan siitä tekee se kaikki tekeminen, jota kartsalla voi harrastaa. Roskakoreja penkomalla voi löytää aseita, jengiläisten salaisia kuljetusautoja ryöstämällä voi tehdä hieman sivutuloja, sieltä täältä löytyy hyppyreitä ja niin pois päin. Liberty Cityn räjähtänyt huumeongelma avaa myös kokonaan uusia ovia pelin pääsankarille. Vaikka se onkin moraalisesti väärin, huumeita kauppaamalla voi pelissä tehdä rutosti rahaa. Huumekaupat on selvästi nerokkain idea GTA-sarjassa pitkään aikaan, ja toivoisin niiden olevan mukana myös seuraavassa isossa GTA:ssa. Ympäri kaupunkia löytyy diilereitä, jotka myyvät ja ostavat kamaa. Pelaaja saa koko ajan erilaista infoa huumeista ja niiden hintatasosta sähköpostin välityksellä. Joskus esimerkiksi kokaiinista on ylitarjontaa, jolloin sitä voi ostaa halvalla säilöön ja myydä sitten eteenpäin kalliilla, kun kysyntä on tarjontaa suurempaa. Kiinnijäämisen pelko on suuri, sillä kun likaista rahaa alkaa kertyä, sitä muuttuu aina vain ahneemmaksi ja alkaa kuljetella todella isoja huumelasteja. Koska diileri täytyy usein tavata nopeasti, sitä ajaa epähuomiossa jonkun raukan yli suojatiellä ja saa poliisit peräänsä. Siinä ei paljoa puheluita soitella tai tapailla lakimiehiä. Kymmenien tuhansien arvoinen huumelasti viedään armotta käsistä.
Kosketus puuttuu
Pelin tehtävät ovat perinteistä GTA:ta. Aja tuonne, tapa nuo, pakene pahiksia ja tee sama uudelleen. Chinatown Warsissa lyhentyneiden välimatkojen ansiosta tehtävien tekeminen on nopeampaa, ja näin tehtäviä jaksaakin vääntää mainiosti vaikka vain lyhyemmissä erissä. Itse tein tehtävän tai pari huumekauppojen lomassa, jolloin etenin pelissä, mutta tein myös aika kivasti rahaa koko ajan. Suurin ongelma PSP:llä on kosketusnäytön puute. DS:llä kosketusnäyttöä käytettiin kaikkeen kivaan, kuten roskisten penkomiseen, huumekauppoihin, Molotov-pullojen täyttämiseen, autojen käynnistämiseen, raha-arpojen raaputtamiseen ja ties mihin muuhun. PSP:llä tämä kaikki on pitänyt luoda perinteisemmin ja tylsemmin, nappeja käyttäen. Vaikka ominaisuudet toimivat myös napeilla mainiosti, ei nappien painelussa ole vain samaa fiilistä kuin kosketusnäytön räpläämisessä. DS:llä auto käynnistettiin vetämällä piuhat yhteen kosketusnäytöllä, PSP:llä sama tehdään nappeja painamalla. Toimii, mutta ei ole niin kivaa. Pelin ulkoasu on kuitenkin PSP:llä reippaasti DS-versiota parempi. Peli on terävämpi ja yksityiskohtaisempi, siinä on tuki laajakuvalle, minkä lisäksi sen suurempi näyttö on miellyttävämpi katsella. Tosin ainakin UMD-versio latailee lähes häiritsevän paljon. Sähköpostien lukeminen tai vaikka GPS:n katsominen on aina usean lataustauon päässä, mikä pistää huokailemaan tuskailevasti. Pienistä miinuksistaan huolimatta Chinatown Wars on myös PSP:llä yksi parhaita kannettavia pelejä koskaan. DS-versio on ehkä hitusen parempi, mutta peli toimii myös PSP:llä erinomaisesti.