Onpa hankala tapaus.
Pelaaja 39:ssä viime joulukuussa annoimme Grand Theft Auto: Liberty City Storiesille 9/10. Tuolloin PSP:lle julkaistu tasku-GTA on kyseisellä konsolilla edelleen viihdyttävä ja monipuolinen kokonaisuus, joka hauskuuttaa ja ärsyttää samassa suhteessa. Tähän on GTA-peleissä totuttu rasittavat ongelmat peittyvät viihdyttävyyden alle.
Liberty City Stories sijoittuu New Yorkia mukailevaan kaupunkiin, jossa mellastettiin jo Grand Theft Auto 3:ssa. Liberty City on yksi parhaimmista peleihin tehdyistä ympäristöistä. Kaupunki on laaja, mutta samalla selkeä ja monipuolinen, jonka hahmottamisessa ei synny ongelmia. Tutkittavaa siellä riittää pitkäksi aikaa.
Niille, joita San Andreaksen hip hop meininki ei miellyttänyt, on LCS tervetullut askel takaisin mafiosojen ja vanhan koulukunnan rikollisten pariin. Pelaajan alter ego on mafian sisäpiirin miehen tappanut Tony Cipriani, joka palaa Liberty Cityyn mafiapomo Salvatore Leonen leipiin. Matkan varrella selvitellään muunmuassa ongelmallista äitisuhdetta ja sekaannutaan pomon huumeisiin menevään naisystävään.
Pienempi ja parempi
Peli on ainoa laatuaan PSP:llä, mutta PS2:lla se kilpailee aikaisempien GTA-pelien kanssa. Niihin verrattuna Liberty City Stories on rajoittunut ja visuaalisesti köyhempi. Täysin uutta peliä odottavat pettyvät, mikäli toivovat San Andreaksen kaltaista edistysaskelta. PS2-versiota ei ole paranneltu millään tavoin verrattuna PSP-versioon. Isommalta ruudulta on toki kivempi pelata, mutta PSP:n näytöltä grafiikka tekee suuremman vaikutuksen ja sama pätee kokonaisuuteen.
PS2-versiosta puhuttaessa on kuitenkin huomioitava muutama asia. Yksi on sen tavallista alhaisempi hinta, joskin euroja saa pulittaa tuplamäärän dollarihintaan nähden. Toiseksi, kyseessä on matalan profiilin julkaisu, jos GTA voi olla sellainen, koska kyseessä on suora käännös. Vain PSP:n lähiverkossa pelattavissa olleet moninpelit ovat poissa. Ne eivät ole suuri menetys.
Jos Liberty City Storiesia verrataan San Andreakseen ja Vice Cityyn, niin monet ominaisuudet ovat kadonneet. Tonyn kykyjä ei voi kehittää, hän ei osaa uida, lentokoneilla ei pääse lentämään eikä pelaaja voi pyytää mukaansa jengiläisiä. Uimista lukuunottamatta ominaisuuksia ei juurikaan jää kaipaamaan, joka kertoo jotakin niiden hyödyllisyydestä sarjan aiemmissa peleissä.
Vähemmän rönsyilevä juoni ja lyhyemmät tehtävät ovat tervetulleita megalomaanisen San Andreaksen jälkeen. Tehtävätarjontaan lukeutuu jälleen useita järkyttävän vaikeita ja epäreiluja operaatioita, mutta tilannetta helpottaa se, että tehtävät ovat harvemmin moniosaisia tai pitkiä.
Paluu perusasioihin on hyvästä. Pelistä saa iloa lyhyissäkin sessioissa ja toiminta keskittyy olennaiseen.
Auta Liberty Cityn puhdistamisessa
Jos on peliympäristö kompakti, niin sen sisällä riittää tekemistä. Nämä kaikenlaiset hanttihommat ovat sarjan suola. Pelaaja voi muunmuassa tehdä autokauppiaan hommia. Tässä roolissa annetaan potentiaaliselle asiakkaalle koeajo, jossa ratkaisevaa myynnin kannalta on, kuinka hyvin toteuttaa ostajan toiveita. Joillekin ratkaisevaa auton ostamisessa on näemmä se kuinka paljon tuhoa auton avulla voi aiheuttaa tai kuinka se pärjää off road ajossa.
Muita hommia ovat muunmuassa pizzojen kuskaaminen ja poliisina, roskakuskina tai palomiehenä toimiminen. Erilaisia ajokisojakin on riittämiin. Ajaminen on edelleen pelin viihdyttävimpiä hommia, mutta helposti katolleen kaatuvat ja räjähtävät autot saavat sadattelemaan, etenkin jos tehtävä epäonnistuu jonkun töytäistessä ajoneuvon nurin.
Toisaalta, arvaamattomuus ja yllättävät tilanteet ovat asioita, jotka tekevät Grand Theft Autoista niin hyviä.
Kaikesta huolimatta GTA:n charmi puree vieläkin. Tehtäviä jaksaa yrittää uudelleen ja uudelleen etenkin mittakaavan ollessa hillitympi. Ja jos tarjolla olevat tehtävät eivät nappaa, niin muutakin tekemistä löytyy. Jos miettii, kumman ostaisi: PSP- tai PS2-version niin, se riippuu täysin siitä miten ja millä haluaa pelata. Isommalta näytöltä on kivempi pelata, ja vaikka ohjaus on perinteisen kankeata etenkin jaloin liikkuessa, niin paremmin pelaaminen luonnistuu DualShock-ohjaimella kuin PSP:llä.
Virheitähän pelissä on ja paljon, mutta hintaan nähden kyseessä on oivallinen paketti, jossa riittää pelaamista pitkälle kesän loppuun asti. Älä kuitenkaan odota Liberty City Storiesin olevan edistysaskel.
Minne seuraavaksi Grand Theft Auto?
Onko Grand Theft Auto sarja kärsimässä inflaatiosta? PSP:lle lokakuussa julkaistava Vice City Stories, on kolmas GTA-julkaisu 12 kuukauden sisällä. Toki, tähän kuuluu Liberty City Storiesin PS2- ja PSP-versiot, mutta harvinaista herkkua GTA-pelit eivät enää ole.
Grand Theft Auto sarja on perinteisesti saanut uuden osan vuoden tai kahden välein. Harva julkaisutahti on osaltaan auttanut sarjan mystiikan ylläpitämisessä. Uusi GTA on tapaus, mutta on vaikea uskoa, että Vice City Stories aiheuttaa yhtä suurta innostusta kuin San Andreas. Toisaalta 1980-lukua oivallisesti hyödyntänyt Vice City on toimituksen suosituin GTA-peli. Vice City Storiesin sijoittuminen 1980-luvulle ei ole varmaa, mutta todennäköistä. Voimme vain toivoa, että Philip Michael Tubbsin ääninäyttelemä Lance Vance esiintyy pelissä. Pelaaja raportoi piakkoin Vice City Storiesista.
Vice City Stories on kuitenkin vain lämmittelyä. Todellinen harppaus otetaan lokakuussa 2007 ilmestyvällä Grand Thef Auto IV:llä. Peli julkaistaan Xbox 360:lle ja PlayStation 3:lle. Melko varman tietona pidetään sitä, että tapahtumapaikka on Japani, joka kuitenkin tuntuu liialliselta kaupalliselta riskiltä. Tarkempia tietoja pelistä joudutaan varmasti odottamaan ensi vuoden puolelle, mutta sen verran tiedetään, että netistä ladattava sisältö tulee näyttelemään suurta roolia seuraavan sukupolven GTA:ssa.
Tämä sopii erinomaisesti GTA-sarjaan. San Andreaksessa tehtävissä oli panostettu määrään ja voidaan huoletta sanoa, että edellä mainitun San Fierro -tehtäväketju oli heikko. Vähempi tehtävämäärä paremmin toteutettuna on toivottavasti Rockstar Northin tulevaisuuden suunta.
Xbox Live on osoittanut, että lisäsisällön lataaminen peleihin on mahdollista toteuttaa hyvin ja Rockstar onkin hyödyntämässä tätä. Lisää tehtäväketjuja voidaan tarjota verkon kautta pelin julkaisun jälkeen. Uusien tehtäväketjujen sijoittaminen GTA-maailmaan on helppoa. Päähahmo voisi esimerkiksi saada perinteisen puhelinsoiton uudelta henkilöltä, joka avaisi uuden tehtäväketjun.
Se miten lisäsisältö hinnoitellaan ja kuinka moni sen lopujen lopuksi lataa ovat tietenkin avainkysymyksiä.
Vaihtopelaaja
Kirjoittanut [pelaaja_author:15]
GTA: Liberty City Stories toinen mielipide
Minä pidän Liberty City Stories -pelistä. Pidän siitä San Andreasta enemmän. San Andreas oli liian laaja, 90-luvun jengimeno jaksoi viehättää tasan niin kauan ja päälle pultatut bodaus- ja rättikauppaosiot tuntuivat tarpeettomilta.
Vaikka Vice City onkin tuotantoarvoiltaan ja tyyliltään paras sarjan peleistä, pidän GTA III:sta eniten. Kasvoton rikollinen ja kylmän oloinen kaupunki olivat hyvä yhdistelmä, se auttoi pelimaailmaan uppoutumisessa. Hyvin kirjoitetut hahmot, kuten Vice Cityn Tommy Vercetti, ovat aina hieno juttu, mutta pidin tästä huolimatta Clint Eastwoodin spagettiwesternhahmoa ja muita nimettomiä antisankareita muistuttaneesta ammattirikollisesta enemmän.
Liberty City Stories on samoista syistä hyvä, se on kompakti ja kiva. Sitä on myös helpompi pelata PS2:lla kuin PSP:llä Sonyn käsikonsolin analogiohjaimen sijoittelu aiheuttaa ainakin minun pitkille sormilleni kipuja.
Totta on, että peli kalpenee Vice Cityn ja San Andreaksen rinnalla. Se ei näytä juuri miltään, radiokanavien tarjonta on köyhää lukuun ottamatta Radio Del Mundon intialaista tarjontaa, eivätkä ekstratehtävät juuri innosta.
Uskoisin kuitenkin, että toisin kuin San Andreaksen, jaksan tahkota Liberty City Storiesin läpi. Sen tarina ja maailma vaan kiinnostavat enemmän. Eikä se, ettei tämä vie viittäkymmentä tuntia, ole mielestäni mitenkään huono asia.