Konnakolmikko kurottaa korkealle
Grand Theft Auto V:ssä vietetään paljon aikaan yläilmoissa. Ei vain siksi, että pajauttaminen onnistuu, vaan koska moni tehtävistä vie pelaajan pilviin helikopterin tai suihkarin puikkoihin. Muistan, kuinka lensin ensimmäistä kertaa GTA: Vice Cityssä ja grafiikkamoottori hädin tuskin pystyi piirtämään pastellinsävyisen kaupungin PlayStation 2:n tehoilla. Lentäminen GTA V:ssä on uskomaton kokemus. Fiilis on katossa, kun koko pelimaailma näkyy alla, syöksyy matalalentoon pilvenpiirtäjien sekaan yöllä tai lentää Blaine Countyn maaseutumaisemissa aamuruskon aikaan.
Tunnelmaa Rockstar on aina osannut luoda paremmin kuin muut. Sen simulaatio ja koneiston alla pyörivät käsikirjoitetut elementit onnistuvat niin usein toimimaan yhteistyössä pelaajan tekosien kanssa. Tuntuu hyvältä käyttää 30 000 dollaria Franklinin auton virittelemiseen ja kuulla ohikulkijoiden hehkuttavan kiesiä, kun ajaa tallista ulos – tai kuulla radiosta tapahtumista, jotka on itse aiheuttanut. Ohikulkijoiden usein osuvat kommentit ovat ihan oma lukunsa, kuten pelin harrastama satiiri. Toki se on usein teinipoikatasolla (ihan kuin se olisi huono juttu!), mutta olen hämmästynyt siitä, kuinka Rockstar onnistuu yllättämään tutuilla keinoilla.
Julkaisuvuotensa aikoihin sijoittunut GTA IV ilmestyi 2008. Viisi vuotta on nykypäivänä pitkä aika, mutta silti GTA V:n tähän päivään sijoittuvat tapahtumat tuntuvat tuoreilta. Kertovaa on se, että Niko Bellicin kännykällä ei internetiä selattu, mutta GTA V:ssä jokaisen hahmon puhelimella voi käydä verkossa ja ottaa omakuvia sekä tietenkin tilata vaikkapa tankin tai suihkarin talliinsa.
On vaikea keksiä Kaliforniaa rikkaampaa paikkaa satiirille – tai tällaiselle pelille muutenkaan. Unelmien kaupungissa kun on kaikkea: sairasta julkkiskulttuuria, paparazzeja, silikonia, kalliita autoja, suuruudenhulluja rikollisia, populaarikulttuuria ja amerikkalaisen unelman tavoittelijoita. Kaikkea on ja äärimmilleen vietynä.
Olin yllättynyt, kuinka usein nauroin ääneen radiomainoksille ja muillekin yksityiskohdille. Sarjan pelejä pelanneille luvassa on monia pieniä, mutta niin tärkeitä ja huvittavia viittauksia sarjan aiempien pelien hahmoihin.
Pelin San Andreas on paras leikkikenttä, jonka Rockstar on luonut. Se yhdistää massiivisen Los Santosin kaupungin vuoristoihin ja maaseutuun. Tuntuu kuin olisi eri pelissä, kun Los Santosista pääsee vuorien yli Blaine Countyn maaseudun ja aavikon idylliin. Sitä ihan ajattelee, että tuntuupa hyvältä päästä pois kaupungin hektisyydestä. Fiilis on kuin olisi Red Dead Redemptionin rauhallisissa maisemissa.
Kolmen hahmon yhteispeli toimii odotettua paremmin, ja hahmoihin on yllättävän helppo tykästyä. Musta Franklin on perinteisin GTA-hahmo matkalla rikosten kautta rikkauksiin, kun taas Michael edustaa vanhempaa pankkiryöstäjä- ja mafiatyyppiä. Sekopää Trevor on varmaan monien suosikki, mutta itse en kovin paljon lämmennyt tätä valkoisen roskasakin edustajaa kohtaan.
Yksikään hahmo ei nouse sellaiseksi persoonaksi kuin mitä sarjan aiempien pelien kaverit olivat, mutta sivuhahmoista löytyy uusia suosikkeja, kuten kuolematonta läppää suoltava Lamar. Käsikirjoitus tuo hahmot yhteen tarinan alkutaipaleella todella hienosti ja saumattomasti, ja samaa voi sanoa koko pelistä.
Kesti jonkin aikaa tajuta, mikä pelissä oikein on erilaista aiempiin verrattuna. Sitten tajusin, että se on latausaikojen lähes täysi puute – peli lataa lyhyen hetken vain pikamatkatessa vaikkapa taksilla tai hahmoa vaihdettaessa. Pelaajana voi kävellä tutkan tuttua keltaista pistettä kohti aloittamaan tehtävää, mutta useimmiten tehtävään liittyviä hahmoja voi nähdä jo matkan päästä, ja heidän kanssaan siirrytään keskustelemaan saumattomasti. Tämä on teknisesti uskomaton suoritus, kuten koko pelikin.
Itselleni parhaita parannuksia ja muutoksia ovat vähemmän liukas ajotuntuma ja selvästi aiempaa enemmän osumaa kestävät autot. Tulitaistelut toimivat kuin Max Payne 3:ssa, ja ohjauksessa on paljon säätämisen varaa. Itse suosin automaattista lukitusta vihollisia ampuessani, mutta joillekin vapaa tähtäys sopii paremmin. Tähtäyksessä tuntuu aiempaa selvästi juohevampi ruudunpäivitys, sillä nyt tähtäin liikkuu sulavasti ja pehmeästi pelaajan komentojen mukaan.
Rockstar on aina vahvasti pitänyt kiinni omasta visiostaan, mutta myös kuunnellut pelaajia, vaikka ei sitä aina haluakaan myöntää. Perinteiset ongelmat, kuten hieman kankea ammuskelu, turhauttavat tehtävät ja GTA IV:ssä monia vaivannut ”lelujen” puute, ovat historiaa. Pelien hyvä meininki on aina peittänyt alleen tekniset ongelmat, mutta tässä vaiheessa nykysukupolvea ongelmia ei enää saisikaan näkyä – niin kuin ei näykään.
Grand Theft Auto V on sarjan huipentuma, joka vetää yhteen kaikki hyvät puolet aiemmista peleistä ja paketoi ne ensimmäistä kertaa hiottuun kokonaisuuteen. Se tarjoaa jokaiselle sarjan fanille jotain punaista lankaansa menettämättä.
Eikä se taivas ole ainoa hieno paikka, missä pelissä voi viettää aikaansa, sillä meren syvyyksistä löytyy tällä kertaa ties mitä aarteita. Mihin tästä? Sitä en edes osaa kuvitella.
10/10
Thomas Puha
Vaihtopelaaja
San Andreas oli aiempi suosikkini kaikista GTA-peleistä, joten arvelin odottavani liikoja.
GTA V on näennäisestä dramaattisuudestaan huolimatta taas puhdasta komediaa, jossa Rockstar löytää uudestaan leikkisän ja aurinkoisen puolensa ja pysyy silti ihmeen ajankohtaisena. Turhien julkkisten, sosiaalisen median ja terrorisodan GTA on kuin toinen maailma verrattuna GTA IV:ään. On kuin oikea USA olisi tahallaan hölmöillyt antaakseen meille näin uskomattoman maailman.
Kolmen sankarin tarina olisi voinut olla varman päälle pelattua tauhkaa, mutta nyt se antaa tilaa nauttia GTA:n eri puolista. Vanhentuvien Houserien ääni kuuluu aitona muinaisia gangsterileffoja katsovan Michaelin puheissa, vaikka mies on kuin Al Bundyn ja Tony Sopranon ahdistunut yhdistelmä.
Minulle tärkein hahmo on kuitenkin Trevor, joka on GTA-pelihahmona aidosti uudenlainen. Huumehöyryinen punaniskadiileri esitellään tavalla, joka nostattaa oksun ja sapen kurkkuun GTA IV:n lisäosineen kokeneille. Rehellisesti rumassa ja pahassa Trevorissa on sikaenergiaa, joka panee peliin vauhtia, vaikka hahmoa vihaisi. Häntä ohjatessa kaikki typerät temput, epäonnistumiset, törmäilyt ja mieletön väkivalta tuntuvat tapahtuvan kuin kohtalon johdattamana. Trevorin reviiriä on myös kaupungin ulkopuolelle levittyvä tiivistetty Kalifornia, jossa kelpaa nauttia hiekasta, vuoristosta ja graafisesti aivan upeasta valtamerestä.
Monen muun pelisarjan kohdalla vanhojen temppujen toistaminen ja pelin loputon turpoaminen lytättäisiin taatusti, mutta GTA V tuntuu vain anteliaalta ja runsaalta. Tätähän me halusimme, myönnetään pois.
10/10
Janne Pyykkönen
Grand Theft Auto Onlinen palvelimet eivät olleet avoinna arvostelua kirjoittassa, joten palaamme verkkopeliin myöhemmin.