Suurin, kaunein, paras?
Grand Theft Auto V ei ole enää uusi juttu millään mittarilla, sillä peli julkaistiin alun perin Xbox 360:lle ja PlayStation 3:lle puolisentoista vuotta sitten. Kun jopa uuden sukupolven konsolitkin ehtivät samaan omat, entistä ehommat käännöksensä kuukausia sitten ja pc-miesten odotus vain jatkui, niin ainakin odotus tulisi palkita kaikkein kukkeimmalla versiolla suositusta pelistä, vai mitä?
Vaikka toki ennakkoon moista toivottiinkin, aivan kaikki eivät välttämättä siihen uskoneet. Rockstarin historia pc-väännösten saralla kun on kauniisti sanoen läikikäs. Moni – minä mukaan luettuna – muistaa yhä Grand Theft Auto IV:n pc-käännöksen, joka oli julkaisukunnossaan niin raskas ja kankea peli, että ani harvalla riitti rautaa sen pyörittämiseen. Vasta vuosien mittaan tapahtunut tekninen kehitys ja modaajien sankarilliset ponnistukset ovat tehneet edellisestä GTA:sta pelattavan, joten nyt olisi syytä pystyä aika paljon parempaan. Ja onneksi Rockstar on myös pystynyt.
Paperilla Grand Theft Auto V:n pc-versio ei ehkä ole kuukausien lisäodottamisen arvoinen, sillä se ei sinänsä sisällä mitään ihmeellistä tai huisin siistiä, mitä ei olisi irronnut jo PlayStation 4:n ja Xbox Onen versioista. Tarjolla on siis sama peli viihdyttävine gangsteritarinoineen ja töksähtelevine nettipeleineen kuin jo puolitoista vuotta sitten, mutta nyt ensimmäisen persoonan kameralla ja muilla tuunauksilla varustettuna.
GTA V:n pc-versio ei silti ole mikään turhake, vaan mielestäni juuri se paras versio mainiosta pelistä. Syitä siihen ei löydä laatikon takakannesta tai ominaisuuslistoista, vaan konehuoneesta. Rockstar on nimittäin tehnyt pc-version rakkaudella, huolella ja alustan mahdollisuuksia hyödyntäen.
Peli ei ole ehkä aivan sieltä keveimmästä päästä mitä laitteistovaatimuksiin tulee, mutta moderni pelitietokone kyllä pyörittää sitä pelattavasti. Oma testilaitteistoni on siellä pc-speksien yläpäässä, mutta ei mitään kirkkainta kärkeä, ja silti peli pyörii 1440p-resoluutiolla ja yksityiskohdat kaakossa vakaalla 60 fps:n nopeudella.
Tuloksena on peli, joka näyttää tautisen hyvältä. Maailman runsaat yksityiskohdat pääsevät oikeuksiinsa ja pelaaminen on riemukasta, kun peli rullaa vauhdikkaasti tiukimmissakin toimintakohtauksissa.
Rockstarin väki ansaitsee myös lisäpisteitä siitä, miten pelin ohjaus on hoidettu. Se on jo arkipäivää, että pc-pelejä voi pelata näppiksen ja hiiren ohella konsoleista lainatuilla peliohjaimilla, ja tämä toki onnistuu GTA V:ssäkin. Mutta nyt ohjaimen vaihto onnistuu myös ihan lennosta. Haluatko pelata hiirellä? Tartu hiireen ja pelaa. Haluatko ajaa autoa padilla? Siitä vain ajamaan. Haluatko liikkua padilla ja tähdätä hiirellä? Sekin onnistuu, ilman mitään ylimääräisiä toimenpiteitä.
Grand Theft Auto V:n ensimmäiset tunnit eivät menneet aivan nappiin palvelinraudan kyykätessä megasuositun pelin pariin haluavan kansan edessä, mutta sittemmin pelaaminen on ollut nautinnollista ja sujuvaa. Vaikka itse pelasin GTA V:n läpi jo silloin vuonna 2013, nyt arvostelua varten pelasin kuin vahingossa pitkälti toistakymmentä tuntia. Vielä jäi paljon pelattavaakin, mutta koko aikana vastaan ei osunut bugeja, kaatumisia tai muitakaan ongelmia.
Niiden sijaan sain ruudun täydeltä tautisen nautittavaa, kaunista ja sujuvaa gangsteritarinaa. Vastinetta koko rahalle ja odotuksen arvoinen!