Parhaasta tuli parempi
Onnistuneen puhalluksen jälkeen kaipasin taukoa juonta eteenpäin kuljettavista tehtävistä ja jotakin aivan muuta tekemistä.
Niinpä ajoin Bodhi-maasturini parkkiin Mount Chiliadin juurella sijaitsevan retkeily- ja turistimajan pihaan ja ryhdyin sen jälkeen patikoimaan paikallisen sahalaitoksen ohitse kulkevaa polkua vuorenrinnettä ylös. En kuitenkaan jaksanut taittaa matkaa jalkaisin, joten kun vastaani polki kaksi maastopyöräilyä harrastavaa hipsteriä, varastin toiselta fillarin.
Poljin ensin maastopyörällä Chiliad-vuoren huipulle ja etsin sieltä näköalapaikan, jota merkitsemään on pystytetty kaksi tuulessa liehuvaa lippua. Niiden juuresta löysin meskaliinikaktusta eli peyotea.
Kun olin napannut suun täydeltä Castaneda-herkkua, lankesin niin sanotusti loveen – eli tässä tapauksessa muutuin koiraspuoliseksi kanalinnuksi, kukoksi, ja pelottelin klotkottelemalla satunnaisia retkeilijöitä alas rinteeltä. Viimein heräsin tripiltä, naureskelin itsekseni, nousin takaisin maastopyörän satulaan ja jarruttelin pitkin patikkapolkua alaspäin.
Onneksi juuri tällöin sain päähäni ajatuksen vaihtaa pelin kuvakulman ensimmäiseen persoonaan, koska tajuntani laajeni kertaheitolla tehokkaammin kuin yhdelläkään meskaliininhuuruisella ”matkalla” pelini aikana. Pöllityllä munamankelilla vuorenrinnettä alas rymistely uuden sukupolven Grand Theft Auto V:n fps-tilassa oli nimittäin yksinkertaisesti yksi upeimmista konsolipelikokemuksista aikoihin.
Ja se alleviivaa esimerkillisesti sitä, mistä uusintajulkaisussa on kysymys: entistä kokonaisvaltaisemmasta immersiosta, entistä huikeammasta maailmassa olemisen kokemuksesta ja vielä entistäkin päräyttävämmistä virtuaalielämyksistä.
Kun Grand Theft Auto V reilu vuosi sitten ilmestyi edellisen sukupolven konsoleille, se sai sekä Pelaaja-lehden arvostelussa että Vaihtopelaaja-kommentissa täydet kymmenen pistettä. Nyt kun sama peli julkaistaan uudelleen päivitetyllä ulkoasulla ja lisäsisällöllä, jota on ripoteltu ympäri jo ennestään aivan käsittämättömän rikasta pelimaailmaa, kaikki Thomaksen ja Jannen kehut pitävät edelleen kutinsa. Kaikki on sanalla sanoen vieläkin paremmin.
Niille, jotka syystä tai toisesta eivät ole vielä peliin tutustuneet, kerrottakoon lyhyesti, että kolmen pelattavan hahmon juonikuvioita mainiosti yhdistelevä Grand Theft Auto V tarjoilee pelisarjan parhaimmat puolet yhdessä ja samassa paketissa. Parhaimpien rikosnarratiivien tapaan tarinan näkökulmat risteilevät ja kohtaavat tarkkaan harkituissa kohdissa.
Karikatyyrimäisesti mutta silti erittäin elävästi käsikirjoitetut Franklin, Michael ja Trevor toimivat kuin kolme keskenään erilaista psykologista viitekehystä, joiden puitteissa samaa peliä voi pelata eri tavalla.
Franklin on nuori jengiläinen, joka pyrkii elämässään eteenpäin ja pois Los Santosin ghetosta lyöttäytymällä tilaisuuden tullen yhteen Michaelin, entisen pankkiryöstäjän kanssa. Vaikka Michaelin henkilöhahmoon onkin haettu paljon vaikutteita Tony Sopranosta aina psykiatrin sohvaa myöten, on tämä perhe-elämässään kipuileva ja vanhoja elokuvia rakastava pakon edessä eläköitynyt ammattirikollinen oman hiljaisen karismansa ansiosta yksi Grand Theft Auto -sarjan mieleenpainuvimpia henkilöitä. Punaniskainen ja ääriväkivaltainen täystuho Trevor puolestaan toimii monellakin tapaa tarinaa eteenpäin tuuppaavana voimana.
Rockstarilla on hyvin harvinainen taito käsikirjoittaa peleihinsä moniulotteisia pää- ja sivuhahmoja, ja parhaiten tämä näkyy juuri Trevorissa. Tämä esitellään alun perin todella vastenmielisessä ja kaikin puolin hyvän maun rajoja koettelevassa kohtauksessa, mutta jonkin ajan kuluttua – viimeistään päästyään Los Santosiin tapaamaan vanhaa ystäväänsä – Trevorista paljastuu uusia puolia. Miehen repliikit on kaiken lisäksi kirjoitettu niin kieli poskessa, että hahmosta kasvoi loppujen lopuksi oma suosikkini.
Grand Theft Auto V ei suinkaan ole ensimmäinen konsolipeli, joka julkaistaan uudelleen esimerkiksi parannetulla ulkoasulla ja erilaisilla lisukkeilla ryyditettynä. Erilaiset pyöreitä vuosia juhlistavat julkaisut tuntuvat nykyään enemmän säännöltä kuin poikkeukselta, etenkin kun pelintekijät eivät vielä ole ehtineet saada markkinoille julmettua valikoimaa uuden sukupolven nimikkeitä.
Mutta GTA V kuuluu kuitenkin niiden harvojen pelien joukkoon, jotka julkaistaan uudelleen vain noin vuoden kuluttua alkuperäisen ilmestymisajankohdan jälkeen – ja vieläpä täysihintaisena.
Olennainen kysymys kuuluukin, että onko uuden sukupolven uusintajulkaisu sen arvoinen, että pelin käy hankkimassa kaupasta lähes 70 euron hintaan, kenties toistamiseen? Tähän jokainen joutuu totta kai vastaamaan tykönään ja oman kukkaronsa tilanteen mukaan, mutta henkilökohtaisesti voin sanoa, että kokemuksena viimeisen päälle upeasti uusittu Grand Theft Auto V on täysin omaa luokkaansa.
Uusitun GTA V:n visuaalinen ilme on sanalla sanoen huikea. Peli oli jo yksi edellisen sukupolven näyttävimmistä nimikkeistä ja tekniseltä toteutukseltaan todellinen taidonnäyte, mutta tässä seuraavan sukupolven grafiikassa on kysymys paljon muustakin kuin pelkistä parannuksista. Yksi upeimmista ulkonäköuudistuksista on tapa, jolla sateen aikana vesi kerääntyy kaduille todella realistisen näköisiksi lätäköiksi, sekä se, miten vesi kiiltelee ja heijastaa esimerkiksi mainos- tai katuvaloja pinnastaan.
Mikään pelin parannuksista ei ole pelkkä päälle liimattu sapluuna, vaan esimerkiksi etukäteen runsaasti huomiota herättänyttä ensimmäisen persoonan pelitilaa varten Rockstar on nähnyt aivan valtavasti vaivaa. Autojen sisätilat on viimeisen päälle yksityiskohtaisesti mallinnettu, ja esimerkiksi jokaisen kolmen pelihahmon ohjainpyörään tarttuvat kädet sisältävät omia persoonallisia detaljeja. Myös aseet ovat käyneet läpi täydellisen muodonmuutoksen.
Fps-tilassa tapahtuva pelaaminen ei ole mitään ärsyttävää räpeltämistä tai sähläämistä, vaan ajoneuvojen ajotuntuma on itse asiassa poikkeuksellisen hyvä. Ja monella tapaa kokonaan uusi kuvakulma helpottaa joitakin tehtäviä tuntuvasti. Kaikkeen se ei kuitenkaan sovi: ammuskelun ainakin minä hoidin mieluusti edelleen perinteisestä takaviistosta kuvakulmasta.
Varsinainen juju on kuitenkin siinä, että ensimmäisen persoonan näkökulman ansiosta sitä kokee olevansa entistä kouriintuntuvammin läsnä pelimaailmassa. Ja kun tästä kuvakulmasta pääsee ensimmäistä kertaa lentämään lentokoneella Los Santosin yläpuolella, fiilis on aivan uskomaton.
Viimeisen päälle hienojen graafisten parannusten lisäksi Rockstar on hionut tuntuvasti myös GTA Onlinen moninpeliä, johon voi halutessaan helposti muiluttaa myös oman edellisen sukupolven pelihahmonsa. Päällepäin näkyvien parannusten lisäksi uusittu Grand Theft Auto V on saanut runsaasti lisää musiikkia ja kaikenlaisia pientä sisältöä, jota peyoten tapaan on ripoteltu ympäriinsä entuudestaan tuttua pelimaailmaa. Yksi mieleenpainuvimmista uutuuksista oli elokuvabisnekseen sijoittuva hankala ja hyvin piiloteltu murhamysteeri, jonka selvittäminen vaikuttikin yllättäen pelin visuaaliseen ilmeeseen.
Grand Theft Auto V oli kiistatta yksi edellisten konsolien merkittävimpiä sukupolvikokemuksia, ja nyt näyttää siltä, että uusintajulkaisunsa ansiosta se tulee merkitsemään samaa myös Xbox Onelle sekä PlayStation 4:lle. Rockstar on onnistunut silkassa mahdottomuudessa: se teki parhaasta vieläkin paremman.