Grand Theft Auto: Vice City Stories

Hauska, haastava ja äärimmäisen viihdyttävä.

14.9.2011 21:37

Kuten nokkelimmat ovat pelin nimestä päätelleet, Grand Theft Auto: Vice City Stories vie pelaajan takaisin 80-luvun feikki-Miamiin: vettä, auringonlaskuja, pastellisävyjä, nopeita urheiluautoja, niukkoja uimapukuja ja hyvää musiikkia. Ei ole ihme, että monet pitävät Vice Cityä edelleen parhaana Grand Theft Autona.

Tekniikka tökkii…

Vajaan vuoden takainen Liberty City Stories oli teknisesti melkoinen ihme. Sarjan veteraanit ilahtunevat kuullessaan, että Vice City Stories on vielä vaikuttavampi teos. Samalla tulee kuitenkin pettymys, sillä alkuperäisen pelin ongelmat ovat yhä mukana.

Pelin tapahtumapaikkana toimiva Vice City on toki jo ennestään tuttu, mutta uskaltaisin väittää, ettei se ole aiemmin näyttänyt näin hyvältä. Graafiset filtterit saavat upeat auringonlaskut ja pastellinvärisen tunnelman näyttämään suorastaan fantastiselta. Ainakin niin kauan, kun pelaaja seisoo paikallaan.

Liikkeessä pelin komea ulkoasu muuttuu suttuiseksi sekamelskaksi, kiitos graafisten filtterien ja PSP:n jo valmiiksi haamuherkän näytön. Tämän kanssa oppii elämään, mutta varsinkin nopea ja tarkka autoilu oli ainakin minulle loppuun asti äärimmäisen vaikeaa.

Peli kärsii myös PSP:n teknisistä rajoituksista. Grand Theft Autot on suunniteltu kahdelle analogiohjaimelle, eikä PSP yksinkertaisesti pysty paikkaamaan toisen puuttumista. Kameran käsittely on kömpelöä ja esimerkiksi autosta sivuille ammuskelu on täyttä tuskaa.

Ei sillä, että tulitaistelut olisivat muutenkaan pelin vahvinta antia. Vaikka tähtäysmekanismia on hieman hienosäädetty sitten viimenäkemän, automaattitähtäin juuttuu edelleen säännönmukaisesti juuri väärään kohteeseen. Pelaajaa räiskivien jengiläisten sijaan ase hakeutuu osoittamaan kohti viattomia sivullisia tai ohi ajavaa poliisia.

Nämä tekniset ongelmat kuitenkin kestää, sillä niiden takaa paljastuva sisältö on täyttä dynamiittia.

…sisältö ei

Vaikka kyseessä onkin pohjimmiltaan tuttu peli, Rockstar on tapansa mukaan parannellut ja viilaillut tuttua kuviota. Pelin parannukset vaihtelevat pienistä, pelaajan uimakyvyn kaltaisista parannuksista aina aiempaa parempaan käsikirjoitukseen ja pelin rytmitykseen. Kaikkia San Andreaksen uudistuksia ei kuitenkaan pelistä löydy. Aitojen yli ei esimerkiksi voi jostain syystä kiivetä.

Puitteet saattavat olla iloisen svengaavat, mutta pelin tyyli on jopa San Andreasta tylympi. Heti pelin alkuvaiheilla törmätään työnantajaan, joka avoimesti hakkaa vaimoaan ja kehtoikäistä lastaan. Sama karu linja jatkuu läpi pelin. Teemana tuntuu olevan tällä kertaa hohdokkaan elämäntyylin alla piilevä mätä.

Tehtävät ovat jälleen kerran vaihtelevia, hyvin suunniteltuja ja viihdyttäviä. Vaikka suuri osa käsitteleekin ei-toivottujen ainesten eliminointia, joukossa on myös paljon erikoiskeikkoja, jotka pitävät homman tuoreena. Mukaan mahtuu myös pari niin turhauttavaa viritelmää, että PSP:n hyvinvointi on vaarassa. Lisäriesana epäonnistuminen tietää parin minuutin mittaista latausruutujen katselua, mikä saa korvien välisen paineen kasvamaan entisestään.

Pelisarjan jalojen perinteiden mukaan yksinpelin juoni ei suinkaan kata edes valtaosaa pelin sisällöstä. Kun lopputekstit pyörivät reilun parinkymmenen tunnin urakan jälkeen, todellisuudessa olin nähnyt vain hieman yli 40 prosenttia tarjolla olevasta sisällöstä.

Lisäpuuhastelu vaihtelee 99 punaisen ilmapallon keräämisestä oman rikollisimperiumin pyörittämiseen. Väliin mahtuu autovarkauksia, jengisotaa ja kaikenlaista muutakin hauskaa.

Vaikka esimerkiksi omien bisnesten pyörittäminen on jo ennestään tuttua, siihen on tällä kertaa panostettu tavallista enemmän. Omia liikehuoneistoja pääsee hankkimaan väkivallan avulla jo pelin alkuvaiheissa. Kuuden erilaisen bisneksen joukosta löytyy muun muassa rahanlainausta ja ilotalojen pyörittämistä.

Kuten ennenkin, bisnesten pyörittäminen vaatii lisätehtävien suorittamista, mutta se tuo pelaajan plakkariin rahaa ja uniikkeja bonuksia. Positiivisesti rahat ja muut oheiskrääsät kilisevät päivittäin suoraan taskuun, eikä niiden perässä tarvitse suhata ympäri kaupunkia. Mukana on muitakin arkipäivää helpottavia oivalluksia. Esimerkiksi autovarkaissa peli kertoo heti rattiin hypätessä, mikäli automallia kaivataan pelaajan autokaupassa.

Loppujen lopuksi Vice City Stories on tuttua GTA-tavaraa niin hyvässä kuin pahassakin. Se on hauska, haastava ja äärimmäisen viihdyttävä. Mukana on kuitenkin vieläkin tuttuja puutteita ja riesoja. Nämä kylläkin kestää, mikä on oiva osoitus pelin laadusta. Toivon silti, että sarjan seuraava peli olisi hiljalleen se todellinen loikka eteenpäin pienten askelten sijaan. Ehdottomasti pelaamisen arvoinen.

Kuuluisia ääniä

Vice City Stories jatkaa pelisarjan jaloja perinteitä laadukkaan ääninäyttelyn saralla. Alkuperäisessä Vice Cityssä äännelleet näyttelijät jatkavat rooleissaan. Näin ollen pelissä kuullaan taas kaikkien pilviveikkojen isän Gary Buseyn ja Miami Vicessä etsivä Tubbsia näytelleen Philip Michael Thomasin kaltaisia ammattimiehiä.

Pelin erikoisin näyttelijävalinta on silti Phil Collins, Genesiksessä ja soolourallaan miljoonia levyjä myynyt muusikko. Mies on ensimmäinen Grand Theft Auto -sarjassa näytellyt muusikko, ja hän näyttelee vieläpä itseään. Collins ei ole vain pienessä sivuroolissa, vaan toimii tarinan keskeisessä osassa ja jakelee pelaajalle useita tehtäviä.

Alun perin videopelejä idioottien huvina pitänyt Collins oppi arvostamaan pelaamista hankittuaan tyttärelleen PlayStationin. Nyt legendaarinen rumpali kertoo viihdyttävänsä itseään Crash Team Racingin kaltaisilla peleillä.

Vakavaa menoa

Liberty City Storiesin tapaan Vice City Stories on eräänlainen prologi alkuperäiselle pelille. Pelin keskipisteessä on Vince Vance, GTA-veteraaneille tutun Lance Vancen isoveli. Vince liittyy armeijaan maksaakseen veljensä kalliit lääkitykset ja äitinsä vielä kalliimmat huumeet. Vince on hahmona ehkä GTA-sarjan mielenkiintoisin. Turha läpänheitto ja ylisarkastinen ote ovat historiaa – Vincen tarina on väriltään traaginen, ja mies itse tuntuu suhtautuvan tilanteeseensa realistisesti.

Kun Setä Samuli antaa miekkoselle kenkää, edessä on väistämätön ajautuminen rikoksen tielle. Tästä myös alkaa peli: Vice Cityn alamaailman pohjalta. Tähtäimessä on vaatimattomasti koko kaupungin herruus.

8/10
Lisää luettavaa