Gravity Rush

Gravity Rush ihastuttaa jo ensisilmäyksellä. Sen pirtsakkaa piirrosmaista grafiikkaloistoa ihmetellessä on vaikea uskoa, että kyseessä on Silent Hillin ja Sirenin kaltaisten kauhupelisarjojen luojana tunnetun Keiichiro Toyaman uusin luomus.

31.5.2012 13:28

Tekijä: SCE Japan Studio
Julkaisija: Sony
Myynnissä: 13.6.
Pelikoneet: PS Vita
Moninpeli: Ei
Samalla koneella: Ei
Verkossa: Ei

Gravity Rush ihastuttaa jo ensisilmäyksellä. Sen pirtsakkaa piirrosmaista grafiikkaloistoa ihmetellessä on vaikea uskoa, että kyseessä on Silent Hillin ja Sirenin kaltaisten kauhupelisarjojen luojana tunnetun Keiichiro Toyaman uusin luomus. Myös pelin kekseliäs luonne yllättää, sillä kyseessä on lennokas painovoimaseikkailu Heksevillen ilmassa leijailevassa ja mukavan avoimessa fantasiakaupungissa.

Lentävää kaupunkia puolustetaan tummanpuhuvilta nevi-olennoilta, joiden jäljiltä kokonaisia kaupunginosia on kadonnut tuntemattomiin ulottuvuuksiin. Sankarittarena häärää muistinsa menettänyt ilopilleri Kat, joka voi mielensä mukaisesti leikitellä omalla painovoimallaan mystisen Dusty-kissansa avulla. Parivaljakko käyttää taitoa alkuun kaupunkilaisten arkipäiväisten huolien ratkaisemiseksi, kuten esineiden kuljettamiseen, mutta päätyy etsimään Heksevillen kadonneita palasia nevien kansoittamista ulottuvuuksista.

Painovoiman kääntämisellä Heksevillen tutkimiseen ja nevien kanssa taistelemiseen on saatu hyvinkin kekseliäitä ja ainutlaatuiselta tuntuvia piirteitä. Sen avulla neitokainen voi juosta vapaasti millä tahansa pinnalla ja lentää tähdättyyn kohteeseen, mikä on otettu huomioon kekseliäästi sekä avoimemman kaupungin että suoraviivaisempien kenttien suunnittelussa. Käytännössä kyse on lentämisen sijaan enemmänkin putoamisesta painovoiman mukaiseen suuntaan, ja siitä syntyvää kiihtyvyyttä hyödynnetään lentopotkujen tehokkuudessa. Mitä korkeammalta vihollisen päälle paiskautuu, sitä tuhoisampaa jälkeä hyökkäys saa aikaiseksi.

Paino-ongelmia

Ilmassa poukkoilu tuntuu alkuun hämmentävältä ja sekavalta, mutta peli pitää sujuvalla ohjauksella ja selkeällä piirrosmaisella ilmeellä huolen siitä, ettei pelaajan suuntavaisto ja pasmat mene liian sekaisin. Ilmahyökkäysten latomisessa helpottaa myös se, että ohjaintattien lisäksi painovoimatähtäykseen voi hienosäätää lopullisen silauksen Vitaa kallistelemalla, mikä toimi upeasti jo Uncharted: Golden Abyssissa kiikarikiväärillä tähdätessä.

Kat saa käyttöönsä myös muutamia hyvin automaattisesti kohteisiinsa hakeutuvia erikoishyökkäyksiä, joista saa erittäin suuren tyydytyksen isoja vihollismääriä tai nokkelaliikkeisiä vastustajia kohdatessa. Mielin määrin näitä ei voi tietenkään käyttää, vaan latautumista on odoteltava hetken verran.

Hyökkäykset, kuten Katin kaikki ominaisuudet, ovat kehitettävissä Heksevilleen ripotelluilla kristalleilla. Ihmettelen kuitenkin suuresti, kuinka tietyissä tilanteissa osa pelaajan ajalla ja vaivalla kehittämistä taidoista otetaan hetkellisesti pois käytöstä tarinallisista syistä. Vaikka kyse onkin vain tietyistä tehtävistä, niihin olisi mieluusti varautunut nostamalla vaikkapa Katin energiatasoa.

Gravity Rush on mukavan erilainen toimintaseikkailu, jonka suuremmiksi harmistuksiksi jäävät hieman hengetön tarina ja laadultaan hieman epätasaiset tehtävät. Osaa venytetään mittavilla hyppelykohtauksilla tai yksinkertaisesti vihollismäärillä, jolloin peli tuntuu junnaavan paikoillaan. Muutoin Gravity Rush on Vitan toistaiseksi kiinnostavin iso peli, joka ansaitsisi runsaasti huomiota.

8/10
Lisää luettavaa