GRID 2 / Arvostelut / pelaaja.fi

GRID 2

4.07.2013 // Kirjoittanut: Valtteri Hyttinen
0

Sierra jättää sen

Legendaarinen ajopelistudio Codemasters painaa polkimen pohjaan vielä kerran. Maineikkaan Race Driver: Gridin jatko-osaan Grid 2:een on pultattu studion parhaat viripalat ja siivekesarjat. Varikkopilttuusta rullaakin ulos mielenkiintoinen hybridi: realismin ja kolikkopelimäisen ajettavuuden välimaastosta ajolinjoja hakeva, nopeatempoinen ja puhtaaseen hauskanpitoon keskittyvä rata-autoilottelu, joka raivaa tietä seuraavalle sukupolvelle repien irti viimeiset graafiset rippeet nykyisistä tehokonsoleista.

Rystyset valkoisena Gridissä ei tarvitse sadasosia hieroa. Termejä abs, kers, tcs tai esp ei mainita, eikä avustavia ajolinjoja saa näkyviin. Pääpaino on miellyttävän aidolta tuntuvassa ajomallissa, josta realistisimmat – ja aina vaikeimmin opittavat – nyanssit on jätetty suosiolla pois. Auto kuin auto lähtee helposti tyylikkääseen sivuluisuun ja myös pysyy hallinnassa.

Grid 2:n parissa viihtyvät kevytmielisempään otteeseen vaihtavat simulaatiokuskit ja pelkästä vauhdin hurmasta nauttivat rämäpäät. Pohjimmiltaan tavoite on vain räjäyttää viisari punaiselle ja suunnata unelma-auto kohti seuraavaa sisäkurvia keula tai kylki edellä.

Yksinpelaajan pääkokemus on kymmeniä tunteja pelattavaa sisältävä uratila. Se on ohuesti käsikirjoitettu tarina uuden autourheiluformaatin luomisesta, jossa pelaaja esittää kunnianhimoisen rahoittajan suojattia. Tavoite on valloittaa pienimuotoisten autoklubien kuskit omilla suorituksillaan ympäri maailmaa. Esimerkkiä ajotaidoista käydään vilauttamassa ratakilpailuissa Yhdysvalloissa, mies miestä vastaan -kisoissa Euroopassa sekä Aasian touge- ja driftauskisoissa, kunnes maailman parhaat kuljettajat yhdistyvät fiktiivisen World Series Racingin alle.

Maailmanympärikiertueella koetut ajotyylit koostavat lopulta WSR:n kymmenestä pelitilasta koostuvan paletin. Aikaan tai sijoitukseen perustuvat kilpailumuodot eivät poikkea normista, mutta mielenkiintoinen Overtake-näytöstila yllättää positiivisesti. Leikkimielisessä kilpailussa jaetaan pisteitä radalla kiertävien maasturien ohittamisesta. Yksittäisiin tyyleihin ei ehdi tylsistyä, sillä jopa kestävyyskilpailut on läpäisty viidessä minuutissa.

Kilpailutyyppien valikoima on riittävän monipuolinen, mutta ratoja – tai oikeastaan kaupunkeja – saisi olla kourallinen lisää. New York, Tokio, Pariisi, Dubai, Hongkong ja muutama muu turistirysä ovat valtavia näyttämöitä, mutta radat koostuvat niistä pilkottujen osien yhdistelmistä. Yksittäisten ratojen opettelemisen sijaan pelaajan tuleekin painaa mieleensä muutamien mutkien lohkoja. Ylivoimaisesti parhaaksi pelimuodoksi osoittautunut LiveRoutes-tila hyödyntää suuria karttoja muunnellen rataa kesken kilpailun ja palkiten parhaat kaupunkituntijat. Grid 2:n kehnoimmaksi anniksi jäävätkin aitoja kilparatoja jäljittelevät yritelmät, joiden leveät tiet ja laajat hiekka-ansat kalpenevat kapeiden ja tapahtumarikkaiden katuratojen tiiviin tunnelman rinnalla.

Samoissa maisemissa ajaminen ei kuitenkaan koidu pelin turmioksi, sillä monimuotoisuutta löytyy riittävästi. Puutumista ehkäistään näppärästi vuorokaudenajoilla, jotka kieltämättä saavat kaupungit tuntumaan erilaisilta. Kun kaupunkilohkoja, valaistusta, pelimuotoa ja autoluokkaa vaihdellaan lähes jatkuvasti, pysyy pelaaja varpaillaan. Vasta pitkän uran ehtoopuolella toistavuus pistää silmään.

Nordschleifen kierrosajoilla ei Gridin pelaaja voi elvistellä, mutta mielikuvitusradoissa on omat etunsa. Realismin ja sadun sekoitus mahdollistaa entistä upeammat maisemat. Pariisissa tuskin pääsisi kisaamaan Eiffel-tornin alta radalla, joka kiertäisi vielä Riemukaaren.

Pääosan ajasta ällistyttävän upealta näyttävää Grid 2:ta saa kiittää sen valaistuksesta. Tehosteita käytetään pelin alussa liiankin ylpeästi, sillä uran ensimmäinen neljännes tuntuu sijoittuvan ydintuhon jälkeiseen maailmaan – tai sitten kuljettajan silmissä sirisee edellinen ilta hieman erilaisella radalla Max Paynen kanssa. Epic Games -tyylinen ruskasuodin kytketään onneksi pois muutamien kilpailujen jälkeen, jolloin yksityiskohtaisten kaupunkien ja vuoristomaisemien todellinen kauneus pääsee irti. Grid 2 saattaa hyvinkin olla kaunein kuluvan sukupolven ajopeli. Yöllisen Abu Dhabin ilotulituksien ja neonvalojen värittämä Yas Marina ei ole koskaan näyttänyt näin lumoavalta Aasian sumuisista driftaustaivaista puhumattakaan.

Komeus ei kuitenkaan ole ilmaista, sillä ennen jokaista rataa kärsitään pitkistä lataustauoista. Muutaman minuutin kestävien osakilpailujen tykityksessä latausruutuun on parempi tottua nopeasti.

Nykykonsolien tehovarat käytetään hyväksi viimeistä hevosvoimaa myöten, ja ajoittain viimeisintä huutoa olevat botoxit ja pakkelit pettävät. Ruudunpäivitys notkahtelee silloin tällöin silmiinpistävästi, mikä johtaa valitettaviin ulosajoihin. Pienet kämmit voi toki korjata alkuperäisen Gridin lanseeraamalla takaisinkelauksella.

 

XXXXXXXXX

On helppo ymmärtää, mitä Codemasters on Grid 2:lla tavoitellut, mutta aivan kaikessa ei päästä maaliin. Kaikki ajamiseen liittyvä on kunnossa, mutta yksinpelaajan urarakenne ontuu. Peli yrittää kaikin keinoin tehdä urakokemuksesta henkilökohtaisen ja modernin twiittailemalla pelaajan nimeä animaatioissa ja mittaamalla menestystä tykkäystyyppisesti faneilla. Silti kaikki autotalliksi naamioiduista valikoista lähtien tuntuu päälleliimatulta.

 

Grid 2:n uratilan suurin heikkous on sen arvaamattomuus. Kun osallistuttavia kilpailuja on tarjolla vain kourallinen kerrallaan, eikä uusista menopeleistä ole tarjolla mitään ennakkotietoja, on pelaajalla hyvin vähän motivaatiota edistää uraansa välipalaporkkanoiden puuttuessa.

 

Ajoneuvot ja uudet osakilpailut aukeavat samassa salaisessa järjestyksessä, eikä autovalikoimaa voi selata etukäteen. Yleensä toimiva autoporno uupuu kokonaan, kun omaa unelma-autoaan ei voi käydä kuolaamassa tai säästää sitä varten pelivaluuttaa. Kun osakilpailuihin kelpuutetaan vain pari autoa, ei omalla suosikillaan saa aina edes ajaa.

 

Autovalikoima on peruskauraa muskeliautoista Italian eksoottisimpiin superautoihin, mutta niiden ominaisuudet ilmoitetaan vain suurpiiteisesti osa-alueittain palkkeina. Yhtäläisyyksiä aitoihin esikuviin hädin tuskin on.

 

On sääli, ettei kehittäjällä ole riittänyt rohkeutta yksinkertaistaa uratilaa vielä pidemmälle. Parhaimmillaan Grid 2 tuo mieleen klassisen Sega Rallyn puhtauden ajoviihteenä. Puhtaaseen ajonautintoon keskittyvä peli ei tarvitsisi tällaista teennäistä ja monimutkaistavaa kuorrutusta, joka kuitenkin jää paperinohueksi. Silkka hiekkalaatikkolähestyminen olisi toiminut paremmin.

 

XXXXXXXXX

Grid 2:n verkkopeli poistaa merkittävimmät ongelmat ja onkin täysin irrallinen kokemus uratilasta. Turhat kikkailut uupuvat, eikä teennäisiä rajoituksia ole. Autolla kuin autolla saa ajaa mitä tahansa pelitilaa millä tahansa radalla.

 

Kokemuksen myötä karttuvaan tasonousuun perustuva verkkoeteneminen on riittävän nopeaa, ja uratilasta poiketen autojaan voi kevyesti virittää. Nopeat kilpailut toimivat hienosti juuri verkossa, ja niitä tuleekin ahmittua huomaamattaan useita kerrallaan.

 

Verkkopeli pyörii Codemastersin kaikki ajopelit yhteen näppärästi niputtavan RaceNet-palvelun päällä. Se yhdistää kaverit ja uudet kilpakumppanit viikoittaisiin haasteisiin ja ylläpitää parhaita kierrosaikoja.

 

Grid 2:n pienet ongelmat eivät kuitenkaan tahraa pelin sielua. Se on erittäin hyvä ajopeli hivenen kevyemmällä otteella, ja sen puikoissa on helppo kaahata seuraavan sukupolven ajopelejä kohti.

8/10

Kehittäjä: 
Codemasters
Julkaisija: 
Codemasters
Peligenre: 
Ajopeli
Julkaisualustat: 
Kotikonsolit, Microsoft Xbox 360, Sony PlayStation 3, Tietokoneet, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-3
Pegi-merkinnät: 
Online