Kontaktiautoilua
Konsolien ajopelien kulta-aikoja muistellessa Codemastersin legendaariset TOCA-huristelut nousevat lähes aina puheenaiheeksi. Maailman nopein kansakin alkoi jo olla toiveikasta, kun sama yhtiö sai aikaiseksi GRID-sarjan ensimmäisen painoksen, mutta jatko-osa jäi jälkeen avauksen vilauttamasta potentiaalista. Nyt Codemasters on palannut lunastamaan lupauksensa kolmannella yrityksellä, eikä se ole lainkaan hassumpi veto.
GRID Autosport latoo tarjottimelle useampia luokkia autourheilun maailmasta. Homman pihvinä toimii hieman sekavasti jäsennelty uratila, joka jakautuu viiteen eri lajiin. Pelaaja saa jokaisen kauden alussa vapaasti valita, hyppääkö perinteisen ratakisan, kestävyysajon, katukaahailun, formula-ajojen vaiko tuunaushenkisen kilvoittelun pariin. Aloittelevalle kuljettajalle tulee tarjouksia heikommilta talleilta, joiden kalustolla osaava rattimestari pääsee jo taistelemaan voitosta, mutta hyvillä suorituksilla voi hypätä pätevämpien ajokkien ohjaksiin. Käytännössä tiimien vaatimuksia ja erinäisiä bonustavoitteita täyttämällä kartuttaa tililleen kokemuspisteistä, jotka puolestaan nostavat tasoa kussakin alalajissa.
Lajijaottelussa piilee osittain GRID Autosportin vahvuus. Jo lyhyen kauden sisällä pääsee erilaisten ajokkien rattiin, ja viimeistään tyyliä sesongista toiseen vaihtamalla meno pysyy tuoreena. Periaatteessa pelaaja voi myös jättää esimerkiksi luisuttelukisoja sisältävät tuunauskoitokset kokonaan väliin, mutta ilman niissä kertyviä tasoja ei pääsekään osallistumaan varsinaisiin päätapahtumiin eli GRID-turnauksiin. Kaikkia se ei välttämättä haittaa, mutta tuntuu kuitenkin pelillisen sisällön tuhlaamiselta. Ylipäänsä kokemuspisteiden ymppääminen uratilaan jättää päälle liimatun vaikutelman, kun saman olisi varmasti voinut toteuttaa selkeämminkin.
Ajettavuudeltaan GRID Autosport uppoaa konsoleilta tuttuun puolirealismin maailmaan. Paljon riippuu tietenkin siitä, millaisia ajoapuja valikoista laittaa päälle. Ilman luistonestoja ja kumppaneita kesyhkön rata-auton ja takavetoisen jenkkimuskelin erot pääsevät selkeämmin esille, vaikka tuntuma kauttaaltaan leijailevaksi jääkin. Vauriomallinnus tuntuu hieman satunnaiselta, sillä toisinaan pieni töytäisy saa moottorin prakaamaan, kun taas joskus kaverin takapuskuriin saa vetää totisia tällejä vailla huolta huomisesta. Ominaisuuslistaan kuuluu toki myös sarjan ensimmäisen osan lanseeraama ajankelausmahdollisuus, joten armottomaksi meininkiä ei voi kuvailla.
Fysiikkamalliltaan tai muilta ominaisuuksiltaan GRID ei pysty haastamaan pc-puolen realistisimpia simulaattoreita, sillä esimerkiksi varikkokäyntejä ei ole mukana. Säätöjä tai päivityksiä autoihin voi tehdä hyvin rajoitetusti, mutta toisaalta aika-ajot kuuluvat kokonaisuuteen ja kisojen pituuteen pääsee vaikuttamaan. Gran Turismon ja Forzan kaltaisille autopornoille GRID häviää puhtaasti koslien määrässä ja yksityiskohdissa, vaikka noin 80 autoa ja parisenkymmentä rataympäristöä useine variaatioineen riittävät varmasti suurimmalle osalle. Maisemissa on myös hyvin vaihtelua, kun kisoja käydään korkeuseroilla siunatuilla kilparadoilla ja esimerkiksi Barcelonan kaduilla. Kestävyyskisoissa radat saavat tunnelmallisemman yövalaistuksen, mutta sadekisoista ei päästä nauttimaan.
Autosport onnistuu vangitsemaan kilpa-ajamisesta erittäin olennaisen puolen – nimittäin juuri kilpailun. Radalla kiitäessä on hauska katsella, kuinka tekoälykuljettajat kisailevat paikoista ja tekevät toisinaan jopa virheitä. Perinteisillä rata-autoilla tai kaduilla kaahatessa kilpakumppanit eivät pelkää ottaa kontaktia keskenään tai pelaajan kanssa, kun taas formulakoitoksissa kosketuksia vältetään selkeästi hanakammin. Erityisen hauskaksi meininki yltyy kestävyyskisoissa, joissa kuluvat renkaat saavat tekoälyvastustajatkin liukastelemaan. Tietenkin katon kautta ympäri heittävät kaarat ovat hieman Hollywoodia, mutta ehkä se näin viihdyttävyyden nimissä sallitaan.
Uusin GRID tarjoilee kelvolliset puitteet myös ihmisten kanssa kurvailuun, sillä mukana on jopa nykymittapuulla harvinainen mahdollisuus jaetulla ruudulla ajelemiseen. Codemastersin RaceNet tuo verkossa kisailemiseen suurempaa yhteisöllisyyttä, kun pelaajat voivat luoda omia kerhojaan. Jos seuranhakujärjestelmän valmiisiin pelilistoihin ei luota, saa pystyyn laitettua onneksi omat privaatit sessionsa, sillä ajonautinto tunnetusti riippuu poikkeuksellisen paljon peliseurasta.
Moni varmasti harmittelee, että Codemasters ei lähtenyt tekemään peliään suoraan uudelle sukupolvelle, mutta ainakin pc:llä kisailu on riittävän komeaa ja sujuvaa hyvin optimoidun tekniikan ansiosta. Radalla nähdään parhaimmillaan kerralla 16 ajokkia, joten varsinkin ensimmäisissä mutkissa piisaa mielenkiintoista menoa. Ohjaamonäkymä välittää töytäisyt ja värinät hyvin kotikatsomoon erityisesti ahtailla katuradoilla. Rattikuljettajien onneksi sisäkuvakulmasta tarjotaan oma versionsa ilman ruoria. Äänimaailma säestää toimintaa mukiinmenevästi, mutta esimerkiksi moottorien pärinältä toivoisi silti hitusen enemmän potkua.
Autopeliarvostelujen kliseiden kirjaa lainaten GRID Autosport ei tee mitään yksittäistä asiaa niin erinomaisesti, että se ansaitsisi kunniamaininnan historian lisälehdillä. Ajamisesta yksistään ei saa riittävän suurta nautintoa, jotta esimerkiksi kierrosaikojen metsästäminen olisi miellyttävää toimintaa, mutta kilpa-ajaminen on hauskaa puuhaa pienissä annoksissa värikkäiden ratatapahtumien ansiosta. Vakavammat simuniilot varmasti pettyvät paitsi ohjattavuuteen myös säätöjen puutteeseen, mutta kevyempää viihdettä kaipaaville GRID Autosport voi tarjota lääkkeen kesäiseen vauhdinnälkään. Suurempia yllätyksiä siltä ei kuitenkaan kannata odottaa.