Grow Home

Grow Home on kuin hyvä hieronta pelimuodossa. Sen jälkeen olo on levännyt ja rauhallinen.

6.3.2015 06:00

Robotti ja pavunvarsi

Ubisoft on viime vuosien aikana profiloitunut tekemään samaa kaavaa seuraavia suuren budjetin pelejä. Yleisen ubiväsymyksen keskellä sitä helposti unohtaa, että tekee firma muutakin, kuten vaikka rahoittaa pienempiä ja kokeellisempia pelejä. Tähän kategoriaan kuuluu selvästi myös Grow Home, joka on sanaton tarina pienen robotin matkasta ylös jättimäistä kasvia pitkin.

Pelin alussa pikkuruinen ja sympaattinen BUD-robotti laskeutuu oudolle saarelle, jonka keskellä kasvaa jättimäinen kasvi. Robotin on kiivettävä pitkin kasvia ja ohjattava sen juuria kohti ravinteita antavia, ilmassa kelluvia saaria. Samalla BUD kasvattaa kasvia kohti taivaita ja saa itse koko ajan korkeampia ja korkeampia saarekkeita tutkittavakseen. Pelissä ei ole taistelua, dialogia tai mitään muutakaan vuorovaikutusta. On vain saari taivaan ja meren sinen keskellä.

Voisi helposti kuvitella, että näin simppeli peli ei kanna kovin pitkälle, eikä Grow Home kauhean pitkä peli olekaan. Itse pelasin sen läpi noin viidessä tunnissa, mutta ne viisi tuntia olivatkin sitten rentouttavimpia pelien parissa kokemiani hetkiä miesmuistiin.

Eteerinen musiikki, yksinkertaisen kaunis grafiikka sekä pelattavuus, joka samaan aikaan haastaa ja tuudittaa lepoon, tuottavat totaalisen uniikin pelin. Oli hämmentävä huomata, miten pahimmankin tenttistressin keskellä 20 minuuttia Grow Homea sai paineet putoamaan harteilta ja mielen lepäämään.

Pelin pääasiallisen haasteen – joka sekään ei ole suunnaton – muodostaa BUDin ohjausjärjestelmä, joka on aika persoonallinen. Robotin liikkeissä on vahvaa inertian tuntua, eli kun sen tökkää johonkin suuntaan, se myös jatkaa sinne jonkin aikaa. Kun maasto vielä on usein epätasainen ja liikealustoina toimivat saaret ja köynnökset aika kapeita, putoaminen on usein lähellä. Mutta ei sekään vakavaa ole, sillä BUD ei ota vauriota putoamisesta ja teleporteilla pääsee aina lähelle putoamispaikkaa.

Analogiohjauksen ohella robottia ohjataan liipaisimilla, joilla sen kädet tarttuvat siihen, mitä nyt käsillä sattuu olemaan. Näin käsien otetta vuorottelemalla kiivetään, revitään kukkia maasta, työnnetään kiviä ja vedetään kivivyöryn alle jääneitä elukoita vapaaksi. Simppeliä, mutta eleganttia.

Pelin edetessä käyttöönsä saa muitakin pieniä työkaluja, kuten laskuvarjon tapaan toimivia auringonkukkia ja hyppyjä vahvistavan rakettirepun, mutta peruspelattavuus ei muutu mihinkään. Eikä sen tarvitsekaan, sillä se kantaa oikein hyvin maaliin saakka.

Ainoa oikea harmituksen aihe on se, että pelissä ei ole automaattitallennuksia. Itse huomasin tämän, kun parin tunnin pelisessio päättyi koneen kaatumiseen. Kun palasin peliin, edessä oli uudelleenpeluuta. Mutta ehkä Grow Homen hehkeän houkuttelevasta ja palkitsevasta luonteesta kertoo jotain sekin, että harmitus ei kestänyt kuin hetken. Sitten oli taas kiva pelata.

Jos minun täytyisi tiivistää Grow Home yhteen sanaan, se olisi juuri ”kiva”, koska sitä peli huokuu jokaisesta vektoristaan. Sympaattiset ja BUDin nähdessään tärisevät lampaat, rentouttava pelattavuus ja hassu grafiikka tekevät Grow Homesta pelin, jonka parissa varmasti kenellä tahansa voi olla hauskaa – ainakin sen yhden illan.

8/10

Grow Home on kuin hyvä hieronta pelimuodossa. Sen jälkeen olo on levännyt ja rauhallinen.

Miikka Lehtonen

8/10
JulkaisijaUbisoft
PeligenretTasohyppely
JulkaisualustatMicrosoft Windows
Lisää luettavaa