GTR 2 / Arvostelut / pelaaja.fi

GTR 2

29.09.2006 // Kirjoittanut: Jukka Kauppinen
0

Autosimulaatiofanien unelmapeli.

Ruotsalainen SimBin-pelistudio on noussut ripeään tahtiin autopelien valmistajien kärkikastiin. On vaikea uskoa, että firma julkaisi esikoispelinsä vasta viime vuoden alussa ja että GTR 2 on jo firman kolmas peli kahteen vuoteen. Silti kyseessä ei ole mikään vasemmalla kädellä kasattu kolikkopelikaahailu. Siinä missä firman toinen peli GT Legends hyödynsi surutta esikoispelin GTR:n pohjaa, on GTR 2 SimBinin toisen sukupolven ajosimulaatio. Kuten tekijät haastattelussamme sanoivat (PCpelaaja 17-18), simulaatio ei kuitenkaan tarkoita tällä kertaa vaikeaa peliä. Ajaminen on tiukan realistista ja pohjautuu tosielämään. Kaasupoljinta polkaisemalla auto kiihdyttää ja kääntyy ratista vääntämällä. Kun ymmärtää tämän lisäksi huippunopeuksien vaikutukset autoon, varoo heittelehtimistä ja märkää tienpintaa, niin pääsee jo pitkälle. Simulaattori kyllä tulee vastaan, jos ajotaidot eivät ole virtuaalisen ammattikuskin tasolla.

Valmiit, paikoillanne, aja!

GTR 2 ei panosta niinkään ulkoiseen herkkuun ja kuorrutukseen, kuin varsinaisen ajamisen käsin kosketeltavaan elämystulvaan. Grafiikan asetuksia ei yksinkertaisesti saanut niin ylös, että testikoneen puhti olisi loppunut normaaliolosuhteissa. Ruudunpäivitys yskäisi vasta kun radalla oli 35 autoa ja niskaan rojahti kaatosade kaikkine vesisumuineen ja ruutuun läiskyvine pisaroineen. Ei silti, että peli olisi mikään rumilus. Se on todella kaunis katsoa, mutta ennen kaikkea toimivalla ja hyvin ajatellulla tavalla. Graafiset efektit ja herkut on sijoitettu sinne missä sillä on tarkoitus: radalle, autoihin, radan toimintaan. Renkaista saattaa pöllähtää savua rankassa jarrutuksessa. Oikein tarkasti katsomalla saattaa bongata pakoputkista sinkoavia kipinöitä. Pöly ja kumi lentävät. Tuulilasi likaantuu kilpailun edetessä ja radan pinta mustuu ajetuimmilta kohdilta. Kaikki nämä ovat kivoja, tärkeitä ja tunnelmaa kohottavia, jopa käytännöllisiä yksityiskohtia sen sijaan, että ne olisivat ajamiselle turhia animoituja katsomoita tai yksittäisten lehtien tarkkuudella mallinnettuja puita radan vierustalla. Toteutus on kauttaaltaan samaa ajattelevaista linjaa. Tarjolla ei ole kimaltavia blingbling-autoja, vaan asfalttiratojen kuninkaita, ärjyviä petoja. GTR 2:sta onkin helppo kehua todellisen autopelifanin vuoden tapaukseksi. Ajettavaa riittää ja se on hyvää. FIA GT -kilpasarjan 144 erilaista viritettyä rassia kiitää yhteensä 34 erilaisella radalla tai ratavariaatiolla. Tärkein sisältö on FIA GT -sarjan vuosien 2003 ja 2004 painokset. 2003 kisataan 10 radalla, 2004 11 radalla. Lisäsisältöä löytyy noin 40 lisäkilpasarjasta, joita voi avata autokoulussa ajamalla.

Autoilematokin oppii

Amatöörin kannalta GTR 2 on laajuudestaan huolimatta helppo ajelupeli. Jos auto ei pysy hanskassa, niin hyvin suunnitellut autokoulutehtävät neuvovat kilpa-ajamisen niksit. Treenaaminen on jaettu selkeisiin, lyhyihin läksyihin, joita voi yrittää uudestaan omaa haamuautoaan vastaan. Oppi menee hyvin perille, kun niitä saa treenata omaan tahtiin. Oikealle radalle siirtyminen on tämän jälkeen miellyttävää, kunhan kiertää vielä realismi- ja vaikeustasosäätimien kautta. Noviisien kannattaa käyttää kaikkia ajoapuja. Automaattijarrutus, ABS ja muut apuvälineet auttavat radalla pysymisessä, joskin töppäilyt saavat silti aikaan sutinaa, heittelyä ja auton vierailuja ratapenkassa. Taitojen kasvaessa apuja voi ottaa pois päältä, mutta pitkän linjan simulaatiokuskit todennäköisesti aloittavat pelaamisen heti ammattikuski-tasolla. Ajotuntuman ohella pelaaja voi säätää myös tekoälykuljettajien ajotaitoja ja aggressiivisuutta. Pienetkin muutokset tuntuvat selvästi. Kisojen pituuttakin voi höylätä, jos täysimittaiset kymmenien kierrosten kilpailut varikkopysähdyksineen ja -taktiikoineen eivät miellytä.

Kilpa-ajamisen iloa

Kilpailut ovat kattavia kokonaisuuksia. Radalla voi ajaa itsekseen, yksittäisiä kisoja, 24 tunnin maratonin tai astua täysimittaiselle kilpailukaudelle. Nämä voi ajaa halutessaan täyden kaavan mukaan: harjoitukset, aika-ajot, lämmittelykierros ja vasta sitten kilpailuun. Autoa voi virittää monipuolisesti ja tallentaa eri ratojen optimaaliset asetukset. Radalla ollaan kilpa-ajofanin taivaassa. Yli 30 auton kisatessa tuntee liki täyttyvänsä energialla. Moottorien äänet vyöryvät lähtösuoran kiihdytyksen alkaessa. Ajaminen on niin taidon kuin röyhkeydenkin sekoitusta. Mihin rakoon uskaltaa puikahtaa? Onnistuvatko ohjausliikkeet niin että auto ampaisee mutkasta optimaalisesti uuteen kiitoon? Tekoälykuljettajat ovat hyvä vastus. Ne ymmärtävät ajamisen päälle, mutta antavat myös tietä, jos vaikka pelaaja tunkee väkisin rinnalle sisäkurvissa. Hillittömiä peräänajoja ja ketjukolareita ei juuri tapahdu. Positiivista on sekin, että tekoälykuljettajat ajavat tismalleen samojen sääntöjen mukaan kuin pelaaja, ilman keinotekoisia apuja tai helpotuksia Ajamisen tuntu ja uskottavuus ovat korkealla. Omien autojen äänet elävät upeasti tilanteen mukana. Huippunopeuksissa tuntuu joskus siltä, että auto joko kohta hajoaa alta tai nousee ilmaan - tai kumpaakin. Tähän päälle vähän vaurioita ja tutinaa piisaa. Ajomalli tuntuu huomioivan hienosti kilpa-ajamisen eri ominaispiirteet. Esimerkiksi tien, renkaiden ja jarrujen lämpötilat vaikuttavat selvästi, kun ajetaan oikein viimeisen päälle tosissaan. Ohjautuvuus, iskunvaimentimet ja muut ominaisuudet täytyy huomioida, jos auton haluaa säätää viimeisen päälle. Iskunvaimentimien iskeytyminen pohjaan kesken kiihdytyksen voi aiheuttaa renkaiden sutimista, ja jos tämä tapahtuu väärällä hetkellä niin tervemenoa. Eräs pettymyskin tosin löytyi. Eräs pelin kehutuista uutuuksista oli uusi vauriomallinnus. Se ei kuitenkaan tunnu tai ainakaan näytä kummoiselta. Vaurioituminen on varsin pinnallista, ellei jokin pyörä sitten lennähdä kokonaan pois. Muuta pahaa sanottavaa ei pelistä sitten löydykään. Hardcoreimmat kuljettajat toki löytävät aina jotain valittamista, mutta pelaajien ja aktiivisten ajopelien harrastajien kannalta GTR 2 on erittäin toimiva paketti, joka venyy äärilaidasta toiseen. Se toimii ja tarjoaa sekä autoilla huristelun iloista meininkiä, että viimeisen päälle pikkutarkkaa simulaatiota.

Kilpa-ajoa verkossa

Verkko moninpeli on yksi GTR 2:n ehdottomista valteista. Pelissä on hyvä sisäänrakennettu moninpelijärjestelmä ja kaverihaku. SimBinin aikaisemmat ajopelit nauttivat kohtalaisen hyvästä nettikisasuosiosta, joten tämänkin luulisi menestyvän. Arvosteluversiosta testattaessa verkossa ei vain ollut vielä vilinää, joten nettikisaamisen käytännön kokeita ei voitu suorittaa. Valikot, kilpailujen perustamisjärjestelmä ja muut vaikuttivat kuitenkin fiksuilta ja toimivilta. Kilpailujen säännöt, vaikeustason ja muut asiat pystyi säätämään vaivattomasti.

 

Rakkaudesta autourheiluun

PCpelaajaa ja Pelaaja-lehteä tehdään rakkaudesta peleihin. SimBin tekee autosimulaatioitaan koska he ovat lääpällään autoihin ja se näkyy. SimBiniä ei ole edes perustettu tavanomaiseen tapaan. Toimitusjohtaja Henrik Roos on ennen kaikkea kilpa-ajaja, ja ajatus autosimulaattorin tekemisestä tuli vasta myöhemmin. Toimeen ryhdyttäessä urakka oli verrattain selkeä, sillä talossa oli aiheen ydinosaamista omasta takaa ja pomokin ajoi aktiivisesti kilpaa. SimBinin pelintekijät kiersivät mukana kilpailuissa, ja jos peliin tarvittiin jotain tietoa, niin kysyminen oli helppoa - kaikki tiesivät keitä nämä kannettavien ja mittauslaitteiden kanssa kiertävät kaverit olivat. Ei siis ihme, että peliin on saatu todellista kilpa-ajamisen meininkiä.

Alkuperäinen pistemäärä 92/100

9/10

Kehittäjä: 
Blimey! Games Ltd.
Julkaisija: 
Atari
Peligenre: 
pulmapeli
Julkaisualustat: 
Tietokoneet, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-3