Guild Wars Nightfall

Kokonaisuutena Nightfall ei ole järisyttävän uudenlainen kokemus, mutta siitä on helppo pitää.

7.2.2013 11:47

Ensimmäinen Factions-laajennus keskittyi pelaajien välisten taisteluiden kehittämiseen, ja se vei fantasian perusmaisemat kierrättäneen Guild Warsin mystiseen itään. Nightfallin perusajatus tuntuu olevan taas yksinpelin parantaminen. Mukana on parempaa tarinaa ja fiksumpia apureita. Teemana on tällä kertaa Afrikka ja Egypti, mikä on melko harvinaista fantasiapeleissä. Rähinä sijoittuu nyt Elonaan, jota mainostetaan kultaisen auringon maaksi. Se on fantasiasekoitus Egyptin kulta-aikaa, afrikkalaisia myyttejä ja arabialaista sivistystä. Pelaajan ohjaama sankari taistelee aurinkokeihäiden heimon puolella niin ihmisten sisällissodassa kuin uhkaavia muinaishirviöitä vastaan.

Nuoret ja vanhat

Pelin voi aloittaa kokonaan uudella hahmolla, mutta myös kokeneet sankarit voi tuoda Elonaan. Peli erottelee fiksusti jyvät akanoista, joten nuoret soturit joutuvat todistamaan ensin arvonsa siinä missä veteraanit heitetään nopeasti koviin taisteluihin. Vanhat hahmoluokat ovat edelleen mukana, tosin ulkonäöltään paremmin Elonaan sopivina. Tärkein syy uuden hahmon tekoon ovat kuitenkin kaksi uutta sankaria, paragon ja dervish. Paragon on moraaliltaan ryhdikäs keihässoturi, jonka erikoiskyvyt pyörivät adrenaliinipurkausten ja kaverien moraalia kohottavien sotahuutojen ympärillä. Keihäsmies on parhaimmillaan keskellä kaverijoukkoa, sillä monien sen erikoiskykyjen teho riippuu ystävien määrästä. Lisäksi monet paragonin hyödyllisistä loitsuista vaikuttavat lähellä oleviin kumppaneihin. Dervissi on erikoisempi ja kiintoisampi hahmo. Tanssivat jumalsoturit ovat lähitaistelijoita, joiden viikatteet osuvat moneen hirviöön kerralla. Dervissi voi tuoda World of Warcraftia pelanneille mieleen paladiinin, sillä viikatteen lisäksi dervissin teho on erikoisissa siunauksissa. Hahmo kasaa päälleen lumouksia, jotka antavat etua ja tekevät vielä jotain dramaattista loppuessaan. Erikoisiskut syövät lumouksia toimiakseen, ja laukaisevat siten siunausten loppubonuksen nopeammin. Dervissi kaataa loistavasti suuria vihollislaumoja, mutta sillä pelaaminen vaatii ennakointia ja runsaasti keskittymistä.

Sankareita kaikki

Nightfallin suurin uudistus ovat tietokoneen ohjaamien peruskätyrien paremmat versiot eli sankarit. Pelaajan mukaan liittyy tarinan käänteissä sotureja, joita voi säätää lähes yhtä tarkasti kuin omaa pelihahmoa. Kyvyt ja toissijaiset ammatit voi valita mielensä mukaan, joten ilman muita pelaajiakin voi kasata mielipuolisen tehokkaita kyky-yhdistelmiä, jotka ennen rajoittuivat moninpeliin. Sankareita ja kätyreitä ohjaa nyt parempi tekoäly, mutta niille voi Nightfallissa antaa suoriakin komentoja. Tantereelle voi tökätä lippuja, joiden luokse halutut apurit säntäävät. Sankareiden toimia voi säätää vielä tarkempaan yksittäisiä tavoitteita ja kykyjen käyttöä myöten. Tämä lisää yksinpelin kiinnostavuutta, ja sitä hyödynnetään hyvin Hero Matcheissa, joissa pelaajajoukkueiden sijaan taistelee kaksi pelaajaa sankarijoukkoineen. Apurien hienosäädössä on kuitenkin ongelmia. Kaverien paranteluun keskittyvä paragon on siihen omiaan, mutta esimerkiksi dervissinä pyörivä pelaaja ei yksinkertaisesti ehdi komentaa joukkojaan kovempien taistelujen aikana. Lisäksi perusapureita lukuisampien rivisotilaiden tekoäly ihmetyttää. Hyvyyden joukot saattavat jäädä päättämättömyydessään nykimään pelaajan ja vihollisten välille.

Taitojen viidakossa

Nightfall ei ole juuri korjaile Guild Warsin vanhoja perusongelmia. Se rikkoo edelleen pelaajien odotuksia, eikä noudata roolipelien perinteitä kovinkaan uskollisesti. Kyse on Magic: The Gathering -korttipelin tyylisestä taistelusta, jossa loitsujen ja hyökkäyksien valmistelu on tärkeämpää kuin itse toiminta. Jo ensimmäisten tehtävien aikana voi törmätä hirviöihin, jotka parantavat itseään loputtomasti jos pelaaja ei omista sopivia vastavoimia. Peliin oli haastava päästä sisälle jo ykkösosassa, ja jatkuvasti lisääntyvä hahmo- ja kykymäärä taatusti hämmentää uusia tulokkaita. Lisäksi aseiden ja panssareiden tuunausta on monimutkaistettu entisestään. Ase- ja taitoviidakkoon tuo onneksi helpotusta uusi sapluunavalikko. Taitojen ja loitsujen yhdistelmiä voi nyt vaihtaa ilmaiseksi ja jatkuvasti pelin kaupungeissa, joten toimivien taitoyhdistelmien etsiminen on helppoa. Lisäksi eri kokeilut voi tallentaa ja ladata uudestaan hetkessä. Uudistus voi kuulostaa pieneltä, mutta Guild Warsin kaltaisessa taktikointiin ja kokeiluun perustuvassa pelissä se on perustavanlaatuinen parannus. Kokonaisuutena Nightfall ei ole järisyttävän uudenlainen kokemus, mutta siitä on helppo pitää. Laajennuksesta on jopa vaikea löytää todellisia vikoja, mikä todistaa alkuperäisen Guild Wars -kaavan toimivuudesta.

Vertailun vuoksi

Afrikka on ritarien Euroopan ja ninjojen Aasian rinnalla hyvin vähän hyödynnetty ympäristö roolipeleissä. Ennen Nightfallia lähes ainoa merkittävä fantasia-Afrikkaan sijoittuva peli oli Sierran vuonna 1992 julkaisema Quest for Glory III: Wages of War. Tekstiseikkailua, fantasiaparodiaa ja roolipelaamista yhdistänyt peli oli osa seikkailupelien kultakautta.

Rahalla saa

Guild Wars -pelihahmot hankkivat perinteisesti moninpeliotteluissa tarvittavat taitonsa kahdella eri tavalla. Roolipelihahmot seikkailevat, keräävät kokemusta, ja vierailevat sitten kouluttajalla. PvP-hahmot hankkivat uusia kykyjä sotasaaren papeilta otteluissa keräämiensä mainepisteiden avulla. Nyt sekä Nightfall– että Factions-levyt voi kuitenkin hankkia ArenaNetin verkkokaupasta 36 euron pvp-painoksina, joissa kaikki kyvyt ja loitsut on avattu valmiiksi.

Alkuperäinen pistemäärä: 88/100

9/10
KehittäjäArenaNet
JulkaisijaNCsoft
Pegi-ikärajatK-12
Pegi-merkinnätVäkivalta
Lisää luettavaa