Vuosi 2009 on Guitar Herojen vuosi. Guitar Hero 5 on jo kolmas tänä vuonna kauppoihin saapuva sarjan peli, ja lisää on tulossa vielä ainakin Band Heron ja Guitar Hero: Van Halenin voimin. Huikea julkaisutahti saa miettimään, onko mikään ylipäänsä muuttunut vai onko kyseessä vain läjä lisäbiisejä vanhan moottorin päälle. Osittain näin onkin, mutta mukaan mahtuu myös muutama oivallus, jotka ovat etenkin bilekäytössä loistavia.
Uusi Party Play -pelimuoto on yksi oivalluksista. Heti pelin alkuruudusta voi hypätä suoraan pelaamaan, ja mukaan liittyminen onnistuu vaikka kesken biisin yhtä nappia painamalla. Rokkaaminen ei ole koskaan ollut helpompaa. Kesken kappaleen voi selata yksinkertaisia valikoita, joista voi valita kappaleen, vaikeustason tai jättää leikin kesken, jolloin pelin voi jättää taustamusiikiksi ja hypätä sopivan biisin soidessa jälleen kehiin.
Guitar Hero 5:n 85 kappaleen valikoimasta löytyy niin klassikoita kuin uutuuksiakin, ja musiikkityylien valikoima on huomattavasti aiempia osia kattavampi. Laajempi valikoima tosin aiheuttaa sen, että joukosta löytyy melkoisen varmasti omien suosikkien lisäksi myös sellaisia kappaleita, joista ei pidä ollenkaan. Onneksi Guitar Hero 5 on kuitenkin vihdoin taaksepäin yhteensopiva. Kaikki World Tourin ladattavat biisit toimivat viitososan kanssa, ja lisäksi World Tourin sekä Greatest Hitsin levyllä olevista biiseistä noin puolet (kiitos parin nimeltä mainitsemattoman levy-yhtiön) saa tuotua tähän peliin nimellistä, noin neljän euron maksua vastaan.
Painopiste moninpelissä
Pelin kaikki kappaleet ovat pelattavissa heti ensikäynnistyksellä parin edellisen pelin tyyliin, mikä on ehdottomasti hyvä asia. Valitettavasti tämä vähentää hiukan motivaatiota uramoodin pelaamiseen, etenkin kun kyseessä on edelleenkin puolivillainen esitys verrattuna Rock Bandiin. Uratila etenee tutulla tavalla: yksittäisiä kappaleita pelaamalla tienataan tähtiä, joilla avataan uusia keikkapaikkoja sekä ekstroja. Motivaatiota uramoodin pelaamiseen yritetään nostaa uusilla kappalekohtaisilla lisähaasteilla, jotka toimivatkin yllättävän hyvin. Lisähaasteet on jaoteltu eri soittimille, joten monesti esimerkiksi kitaralla pelatessa saattaa vaihtaa bassoon ja pelata jotain tuntematonta kappaletta tähtien kiilto silmissä. Lisähaasteita suorittamalla saa myös avattua mukavasti ekstroja esimerkiksi hahmoeditoriin sekä hiukan päivitettyyn musiikkistudioon.
Muutamien bändien keulakuvat tekevät myös pieniä cameo-esiintymisiä uramoodin aikana. Eniten kohua on herättänyt Nirvanan jo edesmenneen Kurt Cobainin esiintyminen pelissä. Muusikot on mallinnettu kuitenkin suhteellisen onnistuneesti, ja he sopivat hyvin pelin hiukan aiempia osia realistisempaan visuaaliseen tyyliin.
Perinteiseen bändimoninpeliin on tuotu Rock Bandista tuttuja ominaisuuksia, kuten kauan kaivattu mahdollisuus pelastaa pelistä pois pudonnut soittaja. Pelaajien ei myöskään tarvitse enää tukeutua perinteisen kitara-basso-rummut-vokaalit-yhdistelmään, sillä nyt konsoliin voi kytkeä soittimia vapaasti – vaikkapa neljä kitaraa tai kolme mikrofonia ja rummut. Lisäks moninpelin uusi, jopa kahdeksan pelaajan voimin netissä pelattava RockFest-pelimuoto on onnistunut lisäys kilpailuhenkisille soittajille.
Guitar Hero 5 on ehdottomasti Neversoftin tähänastisista tuotoksista onnistunein kokonaisuus. Yksinpelaajalle se ei kuitenkaan tarjoile juurikaan uutta, mutta bilekäyttöön kyseessä on uusine ominaisuuksineen loistava peli jo pelkästään sen vuoksi, että levynvaihtorumbasta pääsee vihdoin eroon.
Rokkaa omalla hahmollasi
Guitar Hero 5:n Xbox 360 -versio tukee mahdollisuutta käyttää pelin aikana omaa avataria hahmonaan. Wii-versiossa sama onnistuu Mii-hahmoilla. PS3-version omistajat joutuvat tyytymään pelin omaan hahmoeditoriin.