Vaisun Guitar Hero: Aerosmithin jälkeen moni pelkäsi Guitar Hero: Metallican kohtaloa, mutta turhaan. Kyseessä on loistava tribuutti kohta 30 vuoden ikään ehtivälle metallimusiikin ikonille. Viimevuotisen World Tourin pelimoottorille kasatussa pelissä on mukana bändiltä kaikkiaan 28 kappaletta aina uran alkuajoista viime vuonna julkaistun Death Magneticiin asti. Biisivalikoima kattaa kaikki bändin levyt painottuen kuitenkin alkupään tuotantoon, mikä lämmittänee pitkäaikaisfaneja. Metallican kappaleiden lisäksi tarjolla on 21 bändin uraan jollain tavalla kytkeytyvien yhtyeiden kappaleita aina Judas Priestistä Slayeriin ja Queeniin asti. Biisilista on lyhyydestään huolimatta erittäin vakuuttava, vaikka metallimusiikista pitämättömille se ei kovinkaan montaa kappaletta tarjoakaan. Pientä miinusta täytyy tosin antaa siitä, etteivät World Tourin DLC-kappaleet toimi pelin kanssa, lukuun ottamatta Metallican uusinta Death Magnetic levyä.

Tärkeimpänä pelillisenä uudistuksena mukana on uusi Expert+-vaikeustaso rummuille, joka tosin vaatii lisävarusteena saatavilla olevaa toista bassopedaalia. Vaikeustaso eroaa normaalista Expertistä vain basarilyöntien määrässä, mutta toinen pedaali tuo peliin aivan uudenlaista fiilistä. Mitään helppoa puuhaa tuplabasareilla paukuttelu ei todellakaan ole, ja jalat huutavat hoosiannaa viimeistään Fade to Blackin loppurypistyksen tai Machine Headin Beautiful Morningin tahdissa.

Kitarasankarin unelma

Biisit on nuotitettu kitaralle paljon aiempaa paremmin, ja soittamisen fiilis on katossa. Metallican tuotanto taipuu muovisoittimille lähes täydellisesti ja pelaaminen tuntuu todella luonnolliselta. Viimeksi vastaavaa soittamisen iloa on Guitar Hero -sarjassa nähty Harmonixin ollessa vielä puikoissa. Presentaatio on kohdillaan, ja kokonaisuudesta huomaa hyvin, että pelin tekijätiimissä on bändin faneja. Tarjolla on mukava määrä ekstraa esimerkiksi videoiden, World Tourista tutun musiikkistudion ja kappaleiden taustoista kertovien Metallifactsien muodossa. Myös pieniinkin yksityiskohtiin on panostettu huolella, ja peli tuntuu viimeistellyltä.

Bändin manööverit biisien aikana on mallinnettu erittäin tarkasti animaatioiden osalta ja digitaalisen Metallican soittajat näyttävät esikuviltaan. No Leaf Cloverin aikana lavalla nähdään jopa sinfoniaorkesteri. Myös esiintymispaikat on mallinnettu huolellisesti bändin uran aikaisten kiertueiden tyyliä jäljitellen.

Metallican kanssa kiertueelle

Uratilassa on otettu askel taaksepäin ja palattu biisien luokitteluun muutaman kappaleen setteihin vaikeusasteen mukaan. Samalla yritetään kertoa tarinaa Metallican keikasta inspiraationsa saavasta uudesta bändistä lyhyiden videopätkien avulla. Uratila ei kuitenkaan edelleenkään yllä lähellekään Rock Bandin loistavaa maailmankiertuemoodia. Koko pelimuoto tuntuu hiukan turhalta, sillä kaikki biisit ovat soitettavissa heti alusta lähtien, eikä omaa kustomoitua hahmoakaan näe lavalla Metallican kappaleita soitettaessa. Peli on rakennettu täysin Guitar Hero World Tourin moottorin pohjalle, joten aiemmasta pelistä tutut pikkuviat pelimekaniikassa ja esimerkiksi soitinten kalibroinnissa ovat edelleen tallella. Etenkin yhden pelaajan kämmääminen pitkien biisien loppuvaiheilla aiheuttaa melkoisesti harmaita hiuksia, sillä Rock Bandin tyylistä pelastusmahdollisuutta ei edelleenkään ole.
Guitar Hero: Metallica on kuitenkin suuri harppaus eteenpäin World Touriin ja etenkin Aerosmithiin verrattuna, ja peli asettaakin täysin uudet kriteerit yhteen bändiin keskittyville musiikkipeleille. Nähtäväksi jää, miten Harmonix vastaa haasteeseen Rock Band: Beatlesillaan.

8/10
Lisää luettavaa