Länkkäreitä ei ole enää aikoihin nähty valkokankaalla, ellei Brokeback Mountainia lasketa. Pelimaailmassa niistä on kuitenkin tullut jo pienimuotoinen ilmiö. Red Dead Revolver, Call of Juarez ja viimeisimpänä Gun ovat kaikki olleet ihan mukiinmeneviä ruutifestareita. Samaan markkinasaumaan sivaltaa myös viimeksi mainitun PSP-käännös, Gun Showdown.
Villinlännen tyyliin toteutettu Showdown on tyypillinen toimintapeli. Yksinäinen ratsastaja, Colton, kiitää preerialla kannukset kilisten ja ampuu muun muassa kaikki. Etenkin intiaanit. Syypää Coltonin häiriökäyttäytymiseen on oma isä, jonka väkivaltainen kuolema nostaa mieleen monia kipeitä kysymyksiä. Kuten oliko isä sittenkään Coltonin biologinen isä? Miksei se retku jättänyt kunnon perintöä? Ja miksi videopeleissä on aina niin tökerö juoni?
Coltonin vastapelurina kieroilee häikäilemätön pormestari kätyreineen sekä paha pastori, joka hoitaa saarnahommat revolverilla. Muilta osin tapahtumat, paikat ja tunnelma ovat kaikki tuttuja alkuperäistä Gunia pelanneille. Lisänä on runsaasti minipelejä ja hiottu moninpeli, joita ei alkuperäisversiossa nähty. Tekoälykin toimii yllättävän hyvin.
Vaikka Gun Showdownin puitteet ovat komeat, toteutuksen suhteen on yritetty mennä siitä missä aita on matalin. Grafiikkabugeja näkyy runsaasti, ja Coltonin ohjaaminen yhdellä ohjaintikulla tuntuu turhauttavan vaikealta. Myös välivideoilla on taipumusta katketa kesken kaiken, jolloin tärkeät tehtävänannot ja juonikuviot jäävät usein näkemättä.
Lupaavista lähtöasetelmista huolimatta Gun Showdownia leimaa monelle PSP-pelille tyypillinen omaleimaisuuden puute. Miksi näppäillä käsikonsolilla, kun saman voi tehdä suurella näytöllä paremmin? Myös veltto optimointi harmittaa. Jos alkuperäistä Gunia ei kuitenkaan vielä kotikonsolilta löydy, on taskulänkkäri ihan hauskaa viihdettä.