Halo 3: ODST / Arvostelut / pelaaja.fi

Halo 3: ODST

1.10.2009 // Kirjoittanut: Miika Huttunen
89

Alun perin Halo 3: ODST:n piti olla vain lyhyehkö ”lisälevy” alkuperäiseen Halo 3:een, mutta lopulta siitä kasvoi kuitenkin kokonaan uusi ja itsenäinen peli. Päähenkilönä ei kuitenkaan tällä kertaa ole enää sarjan vakio kyborgisupersotilas Master Chief, vaan ryhmä tavallisia ihmissotilaita. Kuinka tämä muuttaa hyväksi havaittua Halo-kaavaa?

New Mombasaan, mä kaipaan niin…

ODST:n tapahtumat sijoittuvat Halo 2:ssa nähtyyn New Mombasan kaupunkiin Afrikassa, joka joutuu Covenantin avaruusmuukalaisten hyökkäyksen kohteeksi. Halo 2:ssa tarina kuitenkin siirtyi lyhyen kaupungissa vierailun jälkeen Covenantin tukialuksen mukana aivan muualle. Mutta mitä kaupungissa tapahtui hyökkäyksen aikana ja sen jälkeen?

Peli alkaa ihmisten ODST- eli Orbital Drop Shock Trooper -iskujoukkojen operaatiosta kaupunkiin hyökänneen Covenantin tukialuksen kimppuun. Kiertoradalta rynnäkkökapseleissa putoavan ryhmän – johon pelaajakin kuuluu – suunnitelmat kuitenkin muuttuvat kesken kaiken, kun mukana oleva tiedustelu-upseeri muuttaa kohdetta. Covenantin alus kuitenkin hyppää viime hetkellä pois alta ja koko operaatio menee ns. reisille.

Pelaaja ohjaa ODST-ryhmän uusinta jäsentä, joka kaikkien peliperinteiden mukaisesti on tietenkin kasvoton, äänetön ja nimetön – ja kutsumanimeltään luonnollisesti Rookie. Hän herää kapselista yöllä kuusi tuntia iskun jälkeen keskellä Covenantin joukkoja vilisevää ja taisteluiden repimää New Mombasaa. Mitä näiden tuntien aikana on tapahtunut ja onko kukaan muu ryhmän jäsen vielä hengissä? Siitä pelaajan pitää ottaa selvää.

Spartalaisella oli helpompaa

ODST ei etene räiskintäpeleille ominaisesti suoraviivaisesti. Pelaaja vaeltaa yöllä pitkin kaupungin katuja etsien jälkiä muista ODST-sotilaista. Esteenä toimii tietenkin kaupungin kaduilla ja aukioilla partioiva Covenant. Vihollisia voi yrittää vältellä, mutta mistään hiippailupelaamisesta ei silti ole kyse.

Kun ajautuu ensimmäisen kerran taisteluun, huomaa välittömästi, että nyt ei pelata SPARTAN-kyborgisupersotilaalla. Tavallisena ihmissotilaana Rookiella ei ole apunaan latautuvaa energiakilpeä, ei palautuvaa kuntoa tai tutkaa, hän ei liiku yhtä nopeasti, ei hyppää yhtä korkealle eikä heiluta kahta asetta yhtä aikaa. Onko pelaajalla siis mitään mahdollisuuksia ilman Master Chiefin supervoimia, etenkään kun peli heittää säälimättä pelaajan eteen vastuksia, joissa hänelläkin tulisi hiki pintaan, ja tekoäly on edelleen yhtä pirullisen taitava?

ODST on haastavampi kuin Halo 3, mutta silti hyvällä tavalla. Kaikki taistelut ovat nyt todellista vääntöä, ja vaikka vastaan tuleekin tilanteita, joissa usko meinaa loppua kesken (Hunterit!), homma kuitenkin hoituu aina lopulta. Pelaajan on nyt vain pysyttävä sekä liikkeessä että suojassa ja hyödynnettävä ympäristöään aiempaa enemmän. Onneksi kaupunkiympäristöt tarjoavat hyvin usein mahdollisuuksia valita lähestymisreitin ja suunnan.

Pelaaja ei myöskään ole tehty aivan pelkästä lasista. Energiakilven virkaa ajaa palautuva kestävyys, joka suojaa pelaajan elinvoimaa hetkellisesti. Se ei kuitenkaan ole läheskään niin tehokas eikä siitä näy tarkkaa mittaria. Elinvoimaa saa takaisin vain kuntopakkausten ja ensiapupisteiden kautta.

Pelihahmo on siis haavoittuvaisempi ja vähemmän tulivoimaisempi, muttei suinkaan avuton. Nämä ominaisuudet tekevät sotimisesta entistä tiukempaa ja tarjoavat samalla haastetta myös Halon veteraanihakkaajille.

ODST-sotilailla on kuitenkin myös pari omaa etua: kypärän visiiristä löytyy valonvahvistin, joka rajaa viholliset punaisella ja omat vihreällä, mikä auttaa vihollisten paikantamisessa, etenkin yökentissä. Äänenvaimentimella varustettu konepistooli ja pistooli ovat puolestaan uusia, tarkkoja ja tehokkaita aseita.

Takautumien sisällä

Pelaaminen ei kuitenkaan koostu pelkästä yöllisessä kaupungissa vaeltelusta. Aina kun pelaaja löytää jälkiä muista ryhmäläisistä, esimerkiksi kypärän tai aseen muodossa, seuraa takautuma tapahtumiin, joihin se liittyy. Nämä takautumat ovat kokonaan erillisiä pelattavia kenttiä, joissa nähdään, mitä päivällä tapahtui, ja joissa ohjataan muita ryhmän sotilaita. Ratkaisu on erittäin toimiva, sillä se mahdollistaa useita pelillisesti erilaisia kokonaisuuksia ja erilaisia ympäristöjä. Mukana on raivokkaita puolustus- ja perääntymistaisteluita, ajoneuvoja, taistelua rakennuksen sisällä ja rantakukkuloilla ja jopa lento-osuuksia.

Lisäksi kontrasti yöllisen osuuden kanssa on erittäin vaikuttava. Verkkainen ja jopa aavemainen yöllinen osuus yksinäisen sotilaan kanssa vuorottelee kiivaiden ja useita sotilaita sisältävien päivän aikana tapahtuvien taisteluiden kanssa. Takautumat myös jättävät aina kysymyksen siitä, mitä seuraavaksi tapahtui, mikä tekee yöllisestä osuudesta lähes salapoliisimaisen, kun pelaaja etsii seuraavaa takautumapaikkaa. Mukana on myös tapahtumien taustalla oleva mysteeri, johon saa lisää tietoa etsimällä kaupungista äänitiedostoja, jotka kertovat tarinaa radiokuunnelman tavoin. Parasta on se, ettei takautumia ole pakko pelata missään tietyssä järjestyksessä. Toki pelin tarinalla on myös selkeä loppu, mutta jätetään se kaikkien itse koettavaksi.

Pelin tekninen laatu on vakio Bungie-tasoa, ja mukana ovat myös muut odotetut ominaisuudet, kuten kerättävät kallot ja neljän pelaajan yhteispeli. Pituuttakin löytyy lähes alkuperäisen kampanjan verran.

Loputonta selviytymistaistelua

ODST:n tarjonta ei kuitenkaan jää pelkkään uuteen yksinpeliin, sillä mukana on uutta myös moninpelin saralla. Pelin mukana tulee erillisenä levynä koko Halo 3:n moninpeli kaikilla siihen julkaistuilla kartoilla, ja kaupanpäälle vielä kolme uutta lisää. ODST sisältää kuitenkin myös uuden Firefight-yhteispelitilan, jossa maksimissaan neljä pelaajaa taistelee ODST-sotilailla tekoälyn ohjaamia vihollisaaltoja vastaan. Pelitila on jaettu osiin, joissa on kolme erää, jotka puolestaan sisältävät viisi vihollisaaltoa. Pelaajilla on tietty määrä yhteisiä elämiä, joiden avulla eristä pitäisi selvitä hengissä. Aika- tai muuta rajaa ei ole. Joka erän lopussa pelaajat saavat lisäelämiä, mutta samalla taisteluihin tulee lisää muuttujia, jotka tekevät yksinpelin kallojen tavoin pelistä vaikeampaa. Kenttiä löytyy kaikkiaan kahdeksan, ja ne vaativat jokainen omat kikkansa ja taktiikkansa.

Firefight tarjoaa äärimmäisen tiukkoja ja jännittäviä taisteluita, joissa jatko voi olla hiuskarvan varassa. Sen selviytymistaistelun edetessä jokaisen lisäelämän todella tuntee ansainneensa. Pelitila sisältää luonnollisesti myös omat tilastonsa, mitalinsa ja saavutuksensa.

Halo 3: ODST on kaikin tavoin lähes täydellinen räiskintä- ja Halo-paketti. Se on kauttaaltaan laatutyötä ja hyvin suunniteltu monipuolinen kokonaisuus, joka näyttää Halo Warsin tavoin, että sarjassa ja etenkin sen maailmassa on potentiaalia myös ilman Master Chiefiä. ODST on täyttä Haloa, joka ei riko menestyskaavaa, mutta tuo siihen mukavasti uusia elementtejä. Jos Bungien seuraava Halo-peli Reach on lähelläkään samaa laatua ja monipuolisuutta kuin ODST, niin kyllä kelpaa.

Vaihtopelaaja

Kirjoittanut [pelaaja_author:50]

Vaikka allekirjoittanutta voikin pitää jonkin sortin Halo-fanina, en ole tutustunut Halon laajaan universumiin Master Chiefin tähdittämää pelitrilogiaa enempää. Näin ollen Halo 3: ODST pääsi yllättämään hiukan puskista, sillä kuvittelin sen olevan vain halpa spin-off sarjan kovimmille faneille. Olin kuitenkin väärässä, sillä kyseessä on ehdottomasti täysiverinen Halo-peli.

Pelin rakenne on rohkea kokeilu, mutta toimii yllättävän hyvin. Tarina avautuu pala palalta ja säilyttää mielenkiintonsa loppuun asti. ODST-ryhmän lisäksi pääosassa oleva New Mombasan kaupunki on suhteellisen laaja ja toimii hubialueena hyvin, vaikka edestakaisin ravaamista tuleekin vastaan pelin edetessä jonkin verran. Tunnelma öisessä kaupungissa on kohdallaan, kiitos Marty O’Donnellin upean soundtrackin.

Flashbackien aikana nähdään tutumpaa Halo-toimintaa, ja eeppisiä taistelukohtauksia on mukana jälleen riittämiin. ODST-soturit eivät kuitenkaan ole Master Chiefin kaltaisia supersolttuja, mikä tuo taisteluihin aivan uudenlaista fiilistä. Enää ei voi rynnätä suoraan vihollisryhmän kimppuun, vaan suojautuminen on elinehto selviytymiselle.

Pientä napinaa täytyy esittää omien surkeasta tekoälystä sekä joidenkin flashback-kohtausten hienoisesta omaperäisyyden puutteesta, mutta kokonaisuutena ODST yllätti positiivisesti. Firefight-pelimuoto kruunaa koko paketin. Jo ensimmäisen session aikana koukutuin täysin ja tajusin, että tulen pelaamaan tätä vielä aivan järkyttävät määrät Livessä. Ai että sitä fiilistä, kun onnistuu tappamaan kaksi Hunteria ja pelastamaan koko tiimin ollessaan viimeisenä elossa...
Bungie teki sen taas.

9/10

Kommentit

Käyttäjän finngamer kuva
finngamer

Mainio paketti.

Käyttäjän Miinus kuva
Miinus

Loistava peli!

Käyttäjän Gold kuva
Gold

Hinta/laatu -suhde on aivan loistava.

Käyttäjän Luffy kuva
Luffy

Halo-fiilis tallella! Firefight mielettömän hyv

Käyttäjän Max Limitz kuva
Max Limitz

Kampanja on monipuolinen, firefight tulee tylsäks

Käyttäjän Subaiku kuva
Subaiku

Aivan mahtava paketti!!!

Käyttäjän Mctrapper kuva
Mctrapper

Aivan loistava peli

Käyttäjän Jaketzu kuva
Jaketzu

Aivan mahtava Monin pelien parhautta

Käyttäjän Merkkis kuva
Merkkis
Käyttäjän Newfriikki577 kuva
Newfriikki577

ODST:n omat ansiot jäävät vähäisiksi

Nostoja