Halo 4

”Uuden trilogian avauskappaleeksi Halo 4 tuntuu kummallisen itsenäiseltä ja jättää hämmentävän vähän tienviittoja tarinan jatkolle.”

1.11.2012 21:50

Pelin virallinen nimi: Halo 4
Pelisarja: Halo
Pelityyppi: Räiskintä
Kehittäjä: 343 Industries
Julkaisija: Microsoft
Alustat: Xbox 360

Jakelumuoto: Levyllä
Julkaisupäivä: 6.11.2012
Ikäraja: 16
Pelaajamäärä samalla koneella: 1–4
Pelaajamäärä verkossa: 2–16

Ylipursimiehen odotettu paluu

Harva menestyksekäs pelisarja kokee yhtä dramaattista mullistusta kulissien takana kuin Halo. Master Chiefin neljänteen seikkailuun kohdistuu paljon kysymyksiä ja odotuksia, kun 343 Industries jatkaa Bungien perintöä. Halo 4:n pitäisi antaa samalla Xbox 360:n todennäköisesti viimeinen voimannäyte. 343 Industries ei ole lähtenyt keksimään Haloa uudelleen, mutta eihän ehjää kuulemma pitäisikään korjata.

Halo-saaga jatkuu käytännössä suoraan kolmannen pelin pahamaineisesta lopusta. Paljon kokenut supersotilas Master Chief herää Cortana-tekoälykaverinsa huutoon, kun häntä jälleen tarvitaan. Haaksirikkoiset päätyvät uudelle salaperäiselle forerunner-rakennelmalle neljä vuotta covenantin ja floodin kukistamisen jälkeen. Ensimmäisenä toiveena on löytää paluulento kotiin, mutta aivan niin helpolla parivaljakkoa ei päästetä. Ihmiskuntaa uhkaa yllättäen kaksi vanhaa vihollista, joista toinen tosin on pelaajille uusi.

Kampanjan aikana taistellaan tuttuja covenant-joukkoja vastaan paljon. Eliittejä ja kumppaneita kurittaa mielellään edelleen, mutta promethealaiset tuovat uutta vipinää taisteluihin. Kolmesta eri perustyypistä koostuvat vihulaiset luovat haastetta yhteispelillään. Vihollisvalikoiman uudet kuninkaat, promethealaisritarit, tarjoavat näyttävän maalitaulun mutta pitävät pelaajan varpaillaan telesiirtymällä vaivihkaa paikasta toiseen sekä syöksymällä yllättäen lyöntietäisyydelle. Mikäli merkkejä osaa lukea oikein, voi tilanteet kääntää edukseen nopealla reagoinnilla.

Halo 4:n asearsenaaliin ei pahemmin epämiellyttäviä pyssyköitä mahdu. Tuttujen rynnäkkö- ja taistelukiväärien kaveriksi saadaan promethealaisten erinomaiset vastineet perustyökaluille. Valikoima ruokkii hyvin sekä tarkkuutta että puhdasta tulivoimaa halajavia pelaajia. Aseiden miellyttävää tuntumaa edesauttaa paitsi ohjauksen sulavuus myös raaka palaute. Varsinkin uusiin tuttavuuksiin kuuluva raidetykki tuntuu siltä kuin iskisi vihollista vasaralla naamaan sadan metrin päästä. Ruumiit eivät ainoastaan lentele räsynukkeina tai kaadu dramaattisesti vaan saattavat murentua näyttävästi ilmaan. Koko animaatio vieläpä alkaa osumakohdasta lähtien.

Halon paljon mainostetun hiekkalaatikkotaistelun viehätys piilee nimenomaan erilaisten vihollisten ja aseiden luomissa yhdistelmissä. Lähestymistapa vaatii tuekseen vahvaa kenttäsuunnittelua, joka antaa toiminnalle ja pelaajalle tilaa elää, eikä Halo 4 petä tässä suhteessa. Kampanja vie Master Chiefin monipuolisten ympäristöjen läpi tasapainotellen onnistuneesti lineaarisuuden ja avoimuuden välillä. Erilaisia vihollis- ja kohtaamistyyppejä vaihdellaan erinomaisesti. Kahdeksan pitkähkön tehtävän aikana nähdään sekä ajoneuvojen ja räjähdysten täyteistä hurmosta ulkona että tiukkaa taistelua sisätiloissa, usein vieläpä saman kentän aikana.

Suurimman osan ajasta Master Chief taistelee yksinään, mutta välissä kaveriksi saadaan avaruusjääkäreitä, jotka voi lyödä vaikka warthogin pelkääjän paikalle singon kanssa tuhoa kylvämään. Viihdearvo pysyy kauttaaltaan korkealla, ja heikoilta tehtäviltä vältytään. Kampanjassa astutaan muutamaan otteeseen myös hiekkalaatikon ulkopuolelle, kun halutaan esitellä jotain uutta ja erikoista. Pomotaisteluihin verrattavia huipennustaisteluita jää silti hieman kaipaamaan.

Kampanjan etenemistahti vaihtelee suorastaan tunnelmoivasta maisema-ajelusta totaaliseen tykitykseen. Toisinaan toiminta pysähtyy puolustustaisteluun aavistuksen liian pitkäksi aikaa. Pelaaja joutuu myös usein seuraamaan sokeasti Cortanan antamia välietappeja ilman sen kummempaa selitystä, mitä tarkalleen ottaen ollaan tekemässä ja miksi. Juonellisesti Halo 4 jatkaakin sarjan perinteitä korkealentoisista tieteistarinoista. Tapahtumat poukkoilevat turhan räväkästi paikasta toiseen Master Chiefin suorittaessa ihmetekoja, jotka menevät välissä koomisen puolelle.

Ennen kaikkea 343 Industries onnistuu rakentamaan Halo-fiktiosta aikaisempaa yhtenäisemmän kokonaisuuden. Universumin historiasta mitään tietämättömille merkittävimmät käänteet tehdään yllättävän perusteellisesti selväksi. Fiktioon perehtyneet ovat neljännessä osassa kuin kotonaan, sillä romaaneista tuttuja asioita vilisee ruudulla tuon tuosta. Fanipalvelulla on myös varjopuolensa: suuren mittakaavan paljastuksia ei näille pelaajille tarjota. He saanevatkin enemmän irti kenttiin piilotetuista salaisuuksista, jotka jakavat mielenkiintoisia yksityiskohtia tarinasta.

Pelin uusi pääpahis tykkää punoa juoniaan ja puhua suuria kuin mikäkin Bond-konna konsanaan. Juonen vahvin osuus ei koskekaan ihmiskunnan kohtaloa tai muinaista pahuutta vaan sankarikaksikkoa. Master Chiefiä muovataan vähitellen supersotilaasta supersankariksi, kun taas tekoälyksi yli-ikäinen Cortana ajattelee itseään kuoliaaksi. Vaikka kerronnalla on vaikeuksia tuoda hahmokeskeisyyttä sujuvasti esille, on lopputulos yllättävän tunnepitoinen ainakin aikaisempien pelien ystäville.

Uuden trilogian avauskappaleeksi Halo 4 tuntuu kummallisen itsenäiseltä ja jättää hämmentävän vähän tienviittoja tarinan jatkolle. Sarjan tulevaisuuden kannalta on hienoa huomata, että 343 Industries ei pelkää tehdä kovia ratkaisuja juonen suhteen. Kaikkia ne eivät välttämättä miellytä.

Jonkinlaisia viitteitä tulevaisuudesta saattaa antaa Spartan Ops. Neljän pelaajan yhteistyötila syrjäyttää Firefightin ja tarjoilee tiukkaa toimintaa noin kymmenen minuutin purskeissa. Kampanjaan liittyvää tarinaa kerrotaan viimeisen päälle sliipatuilla tietokoneanimaatioilla. Yhdestä animaatiosta ja viidestä tehtävästä koostuvia episodeja ilmestyy kymmenen viikon ajan julkaisusta lähtien ikään kuin televisiosarjana.

Verkkopeliin päästiin tutustumaan vain rajoitetusti arvostelun puitteissa, vaikka harjoitusmatseja saatiinkin otettua. Nähdyn perusteella Spartan Ops kierrättää osittain ympäristöjä kampanjasta. Yhteistyötilassa leikitään samalla hiekkalaatikolla, mutta tehtävissä ei pahemmin jarrutella. Jos kenttäsuunnittelu pysyy jo nähtyjen pakettien tasolla ja tarinassa uskalletaan tarjota oikeasti merkittäviä käänteitä, voi kunnianhimoisesta konseptista kehkeytyä seuraava innovaatio Halo-sarjan meriittilistaan.

Muuten Halo 4:ää voisi syyttää omaperäisyyden puutteesta. Pelimekaniikka rakentaa vanhan, hyväksi todetun perustan varaan. Kampanjassa tulee vastaan jatkuvasti hetkiä, jotka muistuttavat joko sarjan aikaisemmista peleistä tai muusta viihteestä. Innovaatioiden vähäisyyden voi hyvillä mielin painaa villaisella, kun ottaa huomioon toteutuksen laadun ja skaalan. Master Chiefin ja 343 Industriesin taipaleen jatkumista jää odottamaan mielenkiinnolla. Halo 4 avaa uuden trilogian kunnon pamauksella.

Loppukaneetti: Master Chief osaa sen edelleen: rautainen kampanja tarjoillaan viihdyttävällä moninpelillä ja kunnianhimoisella yhteistyötilalla höystettynä.

9/10
PeligenretRäiskintä
JulkaisualustatMicrosoft Xbox 360
Pegi-ikärajatK-16
Lisää luettavaa