Halo: The Master Chief Collection / Arvostelut / pelaaja.fi

Halo: The Master Chief Collection

5.12.2014 // Kirjoittanut: Paavo Niskala
0

Kaikkien aikojen kokoelma-albumi

Kokoelmajulkaisut ja uusversiot on yleensä helppo tuomita rahastukseksi. 343 Industries vetää Halo: The Master Chief Collectionin toteutuksella ässän hihasta sulauttamalla neljä numeroitua Halo-peliä yhdeksi paketiksi. Sisällön määrästä menestyksen ei pitäisi ainakaan jäädä kiinni, sillä neljä kampanjaa ja yli sata moninpelikarttaa tarjoavat vastinetta koko rahalle. Ilman teknisiä ongelmia se olisikin suoranainen unelmasetti sarjan faneille.

Master Chief Collectionissa eniten huomiota saa juuri kymmenen vuotta täyttänyt Halo 2. Kampanja ja pieni palanen moninpeliä on päivitetty Xbox Onelle audiovisuaalisesti, eikä uudistuksista kehtaa valittaa. Combat Evolvedin uusversiosta tuttu ominaisuus antaa vertailla vanhoja ja tuoreita grafiikkoja keskenään, eikä vaihtoon liity enää minkäänlaista viivettä. Kokoelma rullaa kauttaaltaan 60 ruutua sekunnissa, mikä on erityisen tervetullut lisäys pelattavuuden kannalta, vaikka tavoitellussa päivitysnopeudessa ei aina pysytäkään.

Halo 2:n kampanjan pohjimmainen ongelma on edelleen tallella: erinomaisten kohtausten ohella se sisältää paljon huomattavasti heikompaa ainesta. Pelilliset puutteet johtunevat pitkälti kiireellisestä kehitysprosessista, sillä alkuperäisestä pelistä karsittiin kasapäin tavaraa pois. Toisaalta jatko-osa keskittyy edeltäjäänsä enemmän tarinaan pitkine välinäytöksineen. Uudistettu ulkoasu, Blur Studiosin tuottamat jumalalliset välivideot ja taustatarinaa lisää valottavat terminaalit tekevätkin uusversion kampanjasta mielekkään kokemuksen erityisesti Halo-universumista kiinnostuneille fiilistelijöille. On kerrassaan nostalgista kävellä salaperäisissä raunioissa ja kuulla muukalaisten kiroavan Master Chiefiä rehellisesti englanniksi.

Kokoelman valtteja on ehdottomasti yhtenäinen toteutus, jonka ansiosta pelistä toiseen voi loikkia vaivattomasti. Vaihteleminen tuo hienosti esille pienetkin muutokset esimerkiksi hahmon liikkumisessa. Toisinaan tämä tietenkin aiheuttaa hankaluuksia, mutta vanhat kehäketut sopeutuvat yllättävän nopeasti, mitä nyt uusi ruudunpäivitys muuttaa etenkin Halo 3:n tuntumaa merkittävästi.

Master Chief Collection sisältää totta kai saavutuksia – vietävän paljon vieläpä. Ne tuovat esille monenlaisia piilotettuja salaisuuksia. Ennen kaikkea ne houkuttelevat pelaamaan kampanjaa eri tavoilla: haastavammalla vaikeustasolla, pelimekaniikkaa muuttavien kallojen kera sekä puhtaaseen nopeuteen keskittyen. Uudelleenpeluuarvoa voidaankin pitää yleisesti Halon vahvuutena, jota korostaa entisestään mahdollisuus hypätä suoraan suosikkitehtäviin.

Vaikka sarjan osat eroavat toisistaan monella tapaa, vaikuttavat kampanjoiden vetovoiman takana tutut tekijät. Räiskintäpelissä omaa hahmoa enemmän kiinnostavat viholliset, joita ammutaan suurin osa ajasta. Halon tapauksessa ei turhaan puhuta hiekkalaatikkosuunnittelusta: vihulaiset, sotavälineet ja ympäristöt antavat tilaa tietynlaiselle leikkimiselle. Covenant-muukalaiset ja kumppanit eivät suinkaan kökötä pelkästään suojien takana vaan seisovat komeasti näkyvissä. Suojakenttien ansiosta kestävämpien vihollisten kaataminen vaatii erityisesti Legendary-tasolla pohdintaa ja taktikointia. Tekoäly ei ole sanalla sanoen fiksu, mutta tarjoaa mieluisan vastuksen. Pelaajan vain pitää hyväksyä pelin säännöt, kuten missä tahansa muussa leikissä. Ajattelutapa kulminoituu selkeästi Halo 3:n hurmoksellisissa taisteluissa.

Moninpelin puolella muokkausmahdollisuudet antavat tilaa niin ikään erilaisille tyyleille. Halo 3 tuli tunnetuksi hullunkurisista pelimuodoistaan, kun taas Halo 2 muistetaan kilpailullisesta pelaamisesta. Siinä missä neljäs osa lainasi paljon tuoreemmilta julkaisuilta ja menetti siinä samalla osan sielustaan, tuntuvat kolme ensimmäistä mielenkiintoisen erilaisilta verrattuna nykytarjonnan valtavirtaan. Juoksunapin puuttuminen ja suhteellisen paljon kuritusta kestävät hahmot eivät varmasti maistu monille Call of Duty -tyyliseen vipellykseen tottuneille. Kun kaikille pelaajille kuitenkin lyödään käteen taistelukiväärit tai pistoolit ja eteen jokin legendaarisista areenoista, ei nykyajan humputuksia jää kaipaamaan.

Halon moninpelin ytimeen kuuluvat ennen kaikkea spartalaishaarniskojen suojakentät. Ne säätävät tappamiseen vaadittavaa aikaa ja suunnitelmallisuutta. Kranaatti ei ehkä tapa kertalaakista, mutta vihollisen liikettä tarkkaileva ja ympäristönsä tunteva pelaaja heittääkin pommin vastustajan niskaan seinän kautta ja napauttaa kalloon tarkan osuman juuri oikealla ajoituksella. Tällaiset temput tekevät moninpelistä samanaikaisesti sekä palkitsevaa että turhauttavaa, mikä saa pulssin nousemaan ja kirosanat huulille.

343 Industries välttää Master Chief Collectionin kanssa Combat Evolvedin uusversion suurimman ongelman eli moninpelin laiminlyömisen. Kaikkien neljän Halon alkuperäiset moninpelit kuuluvat pakettiin. Kaksi ensimmäistä käännöstä näyttäisivät pohjautuvan pc-versioon, mikä näkyy ylimääräisinä karttoina. Lisäksi Combat Evolvediin kuuluu muutamia pieniä erikoisuuksia, joiden ansiosta kokemus ei vastaa aivan täysin alkuperäistä Xbox-teosta. Toisaalta uskollisuus tuntuu purevan omaan nilkkaan erityisesti Halo 2 -matseissa, kun kouraan tyrkätään turhan usein se vihoviimeinen konepistooli, joka jättää pelaajan alakynteen lähes kaikkia muita aseita vastaan.

Master Chief Collectionin suurimmaksi ongelmaksi ainakin julkaisun tienoilla osoittautuvat tekniset tahmeudet. Liekö kunnianhimoinen projekti saatettu markkinoille liiallisella kiireellä, mutta verkkopelin toteutus tökkii pahasti. Seuranhakujärjestelmässä saa useimmiten odottaa matsia kuin kuuluisaa kuuta nousevaa. Valikot puolestaan saavat pelaajan hämmentymään bugisuudellaan ja sekavuudellaan, eivätkä tilastotkaan kerry taistoista ongelmitta. Silloin kun moninpeli toimii, se myös toimii, mutta koko pelin kaatuilulla ryyditetty tilanne ei anna aihetta skumppapullon korkkaamiseen.

Ihmiset totta kai rakastavat tai vihaavat Haloa eri syistä. Kaikessa kattavuudessaan Master Chief Collection tarjoaa käytännössä jokaiselle jotakin tykättävää. Jos moninpelin ongelmat saadaan korjattua, ei valittamisen varaa jää. Tällaisenaan kokoelma täyttää lähinnä kampanjafanien toiveet.

8/10

Kehittäjä: 
343 Industries
Julkaisija: 
Microsoft Studios
Peligenre: 
Räiskintä
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox One
Pegi-ikärajat: 
K-16
Pegi-merkinnät: 
Väkivalta, Online