LOCAL UNITS!
Reaaliaikaisen strategiapelin julkaiseminen konsoleille on todettu haastavaksi kerta toisensa jälkeen. Microsoft onnistui siinä kelvollisesti vuonna 2008 Halo Warsilla, vaikka emosarjan räiskintöjen kaltaiseksi kassamagneetiksi sivuseikkailusta ei ollut. Fanien toiveisiin jatko-osasta on nyt hieman yllättäenkin vastattu, sillä Creative Assemblyn tuottama Halo Wars 2 on kaupoissa. Uudesta kehittäjästä huolimatta paketista paistaa läpi Ensemble Studiosin tekemä tukeva pohjatyö.
Alkuperäisessä Halo Warsissa seurattiin Spirit of Fire -avaruuslaivan kohtalokasta seikkailua ihmisten ja Covenant-muukalaisliittouman välisen sodan alkuhämärissä. Jatko-osassa aluksen miehistö herää Halo 3:sta tutuista maisemista megalomaanisen Ark-rakennelman liepeiltä. Kymmeniä vuosia on kulunut sekä yksi sota lopetettu ja uusi aloitettu. Kapteeni Cutter ja kumppanit ajautuvat höyhensaarilta suoraan uuteen konfliktiin, kun Covenantin hylännyt Atriox hamuaa paikallista Arkissa majailevaa Halo-tehdasta haltuunsa.
Kliseet ja eeppisen kliimaksin puute jättävät Halo Wars 2:n tarinallisen annin tyngäksi. Tarinaa kuljetetaan tällä kertaa enemmän radiokeskusteluilla ja pelimoottorilla värkätyillä välinäytöksillä. Toisinaan ruudulle piirretään erittäin näyttäviä, lähes elokuvatason animaatioita, joita jää ehdottomasti kaipaamaan lisää. Ajatus puhdasta pahuutta puhisevasta armottomasta Atrioxista jää kuitenkin abstraktiksi, kun koko ydinkonflikti jätetään periaatteessa ratkaisematta.
Tarinasta puuttuva huipennus heijastuu myös varsinaisten pelitapahtumien puolelle, vaikka kampanja tarjoilee mukavasti vaihtelua erilaisten tehtävätyyppien välillä. Pelaaja pääsee ohjastamaan niin pieniä kommandojoukkoja kuin isompia armeijoitakin. Kampanjan kohokohtiin kuuluvat puolustustaistelut, joista paras lainailee kursailematta tornipuolustuspeleiltä. Juuri kun kampanja todella on ottamassa tuulta alleen, rullaavat lopputekstit jo ruudulle.
Halo Wars 2 on edeltäjänsä tavoin alusta lähtien konsoleille ja suurelle yleisölle kehitetty strategiapeli, mikä näkyy suunnitteluvalinnoissa. Taistelujen tehosteräiskeeseen ja animaatioihin on panostettu kiitettävästi, jotta toiminta pysyy viihdyttävänä ja näyttävänä. Tukikohdat ja niiden rakennukset pystytetään ennalta määrätyille paikoille, ja komennettavaa yksikkömäärää hillitään ripottelemalla jalkaväkijoukkoja ryhmissä. Hallittavia resursseja on kaksi: energiaa tarvitaan erityisesti rakennuksiin ja teknologiapäivityksiin, kun taas solttujen rakentaminen syö taianomaisia sinisiä laatikoita.
”Ajatus puhdasta pahuutta puhisevasta armottomasta Atrioxista jää kuitenkin abstraktiksi, kun koko ydinkonflikti jätetään periaatteessa ratkaisematta.”
Creative Assembly on onnistunut mainiosti kamppailemaan konsolistrategian perivihollista eli nihkeää käyttöliittymää vastaan rakentamalla alkuperäisen Halo Warsin vankalle pohjalle. Pikanäppäimet liikuttavat näkymää nopeasti eri yksikköryhmien ja tukikohtien välillä. Joukkojen hallinnoimiseen tarjotaan useita eri työkaluja aina yksittäisten yksiköiden poimimisesta aliryhmien muodostamiseen ja tiettyjen tyyppien rajaamiseen.
Hyvästä toteutuksesta huolimatta pienten yksityiskohtien hallinnoiminen on kiireessä nihkeää. Esimerkiksi juuri tiettyjen yksikkötyyppien rajaaminen isommasta ryhmästä kaipaa parempaa vastetta painalluksiin ja muuttuu turhan hitaaksi, kun erilaisten yksiköiden määrä kasvaa. Aliryhmien hyödyntäminen puolestaan vaatii käytännössä jonkinlaisen rutiinitaktiikan kehittämistä toiston kautta. Sama pätee rakennuksiin ja niiden järjestykseen, sillä pytinkejä on varsinkin alkuun hankala erottaa toisistaan pelkän ulkomuodon perusteella.
Halo Warsin taistelut perustuvat edelleen kivi–paperi–sakset-periaatteelle, jota rikotaan hieman tuki- ja vastayksiköillä. Esimerkiksi jalkaväki pärjää tavallisesti lentolaitteita vastaan, mutta aukkoa puolustuksessaan voi paikata erityisellä ilmatorjunta-ajoneuvolla. Lisätukea joukoilleen saa annettua viskomalla tantereelle vaikkapa plasma- ja ohjuspommituksia tai parantavia kenttiä.
Yksinkertaisten prinsiippien takia pelaaminen pelkistyy suoraviivaiseksi tinttaamiseksi varsinkin kampanjan perusvaikeustasolla. Riittää, että rakentaa omien joukkojensa kylkeen sopivasti vastayksiköitä, sillä tekoäly ei järin reagoi pelaajan valintoihin. Aktiivisella mikromanageroinnilla on vaikea vaikuttaa joukkojen kohtaloon merkittävästi, joten yhteenottojen lopputulos määräytyy pitkälti taisteluun osallistuvien yksiköiden perusteella.
Moninpelissä kaivataan aktiivisempaa otetta ja informaatio nousee arvoon arvaamattomaan. Käytettävissä olevat erikoisjoukot määräytyvät valitun johtajahahmon perusteella, mikä rajoittaa mahdollisten strategioiden määrää. Tehokkaalla tiedustelulla käsitys vastustajien valikoidusta lähestymistavasta hioutuu edelleen. Samalla täytyy pitää silmällä kartalle ripoteltuja ylimääräisiä resursseja, joilla saa oleellisen piristysruiskeen erityisesti matsin alkuhetkillä.
Moninpeli onkin selkeästi Halo Wars 2:n vahvinta antia. Erilaiset pelimuodot ja kahdesta kuuteen vaihteleva pelaajamäärä pitävät koitokset mielenkiintoisin. Pelaajat voivat vaikuttaa johtaja- ja kehitysvalinnoillaan kampanjaa enemmän taktiikkaansa, joten yhteistyöllä todellakin on merkitystä. Käytännössä tämä tarkoittaa myös sitä, että yksinäisenä sutena ilman mikrofonia operoiva pelaaja menettää merkittävän osan huvista.
Moninpelipainotteisuus ja kampanjan tuottama pettymys saavat miettimään, painiiko Halo Wars 2 väärässä sarjassa täysihintaisena hyllyjulkaisuna. Se voisi paremmin löytää yleisönsä esimerkiksi free to play -markkinoilta, sillä pakettiin kuuluu jo nyt mikromaksuja. Toisaalta huhut lupailevat, että esimerkiksi Atrioxin ja Covenantin yhteenottoon keskittyvä kampanja olisi tulossa vasta lisäosana, vaikka se olisikin voinut olla jo nyt pelin mukana. Yksinpelaajien kannattanee siis odottaa hetki ennen Halo Wars 2:n ostamista. Kevyestä konsolistrategiasta kiinnostuneille moninpelaajille tarjolla on jo nyt tyydyttävä peruspaketti.