Uuden sukupolven Harry Potter and the Order of the Phoenix tekee vihdoin sen, mitä me Potter-fanit olemme odottaneet: se avaa Tylypahkan koulun vapaasti tutkittavaksi. Pelkästään tämän varjolla sillä olisi mahdollisuus kääntää hieno lisenssi aidoksi, pelattavaksi seikkailuksi. Valitettavasti homma kuitenkin jää puolitiehen.
Lisenssiin perustuvan materiaalin hyödyntämisessä pelinkehittäjät ovat usein takaperoisesti liikkeellä, ja tuotteita tehdään kuin pipareita muotilla. Nopeassa, aikataulutetussa tehtailussa käyttämättä jää monien sarjakuvien ja kirjojen paras valtti, huolellisesti suunniteltu tapahtumia kehystävä maailma. Samaan kastiin putoavat myös aiemmat Potter-teemaiset pelit. Lähes järjestään ne nakuttavat J. K. Rowlingin jokaisesta kirjasta irti vain pakollisen, antavat pelaajalle muutaman ennalta arvattavan tehtävän ja jättävät muun heitteille.
Suomeksi nimellä Harry Potter ja Feeniksin kilta ilmestynyt kirja edustaa seitsemän teoksen jatkumossa viidettä osaa. Sen sivuilla käydään aiempaa tummemmin sanakääntein läpi Voldemortin valtaannousua ja Tylypahkan rehtorille, Album Dumbledorelle uskollisten oppilaiden kokoontumista pieneksi armeijakseen. Tuttuun tapaan Electronic Artsin kehittämä peli ilmestyy käsi kädessä elokuvan kanssa. Tällä kertaa myös pelintekijät haluavat sitoa pelaajan osaksi elokuvamaista kokemusta. Ruudulta puuttuu kaikki ylimääräinen, hahmoina ja ääninä käytetään näyttelijöitä ja Tylypahkan pohjapiirustuskin on lainattu Warner Brothersilta. Pelaajille annetaan koko koulun avaimet, aikaisempaa itsenäisempää tekemistä ja koettavaa.
Taikasauva heilumaan
Lyhyen opettelun jälkeen pelaajan ohjastama Harry aloittaa viidennen oppivuotensa velhokoulussa. Kuvaruudun tällä puolen loitsiminen tapahtuu taikasauvan sijaan oikeaa analogitikkua vemputtamalla. Peruskauraa ovat muun muassa loitsut korjaus (Reparo), levitaatio (Wingardium Leviosa) ja hyökkäys (Reducto). Tatin heilutus on saatu pidettyä yksinkertaisena, vaikka loitsuja kerääntyykin pelin mittaan useita.
Juoni etenee paikasta toiseen juoksemalla ja Harryn ystävien keskusteluja kuuntelemalla. Olennainen tapahtuu kuitenkin sellaisella pikakelauksella, että kirjaan vihkiytymättömän on turha kuvitella ymmärtävänsä tapahtumia. Vaikka Rowlingin viides teos edustaakin sarjan parhaimmistoa, pelinä Harry Potter and the Order of the Phoenix imee vahvuutensa muualta. Parasta antia onkin kaikki sivussa tapahtuva, pikkutehtävät ja koulun käytävillä vaeltaminen. Itsenäistä tutkiskelua tuetaan esimerkiksi taulujen ja haarniskojen korjaustehtävillä, lyhtyjen sytyttämisellä ja muilla talonmiehen hommilla.
Puuhastelu palkitaan pisteillä, joita keräämällä Harryn taikavoimat kasvavat ja palkintohuoneeseen avautuu elokuvan näyttelijöiden ja pelintekijöiden haastatteluja. Suuri osa ajasta kuluu varsinaisen päätehtävän parissa, värväämällä oppilaita Dumbledoren armeijaan kutsumalla heidät harjoittelemaan tarvehuoneeseen. Samalla Harry joutuu auttamaan ystäviään monissa askareissa. Osassa tehtävistä on ajatusta, kun taas esimerkiksi Cho Changin pöllön perässä juokseminen on turhauttavan kömpelöä.
Uusin Potter-peli osoittaa, että herkullisen lisenssin suhteen edetään oikeaan suuntaan. Matkaa on silti vielä melkoisesti. Hienosta visuaalisesta ilmeestään huolimatta Tylypahka ei jaksa kiinnostaa kovin kauaa, etenkin kun seikkaileminen kangistuu nopeasti kaavoihinsa. Peli kaipaakin kipeästi samaa tekemisen riemua, jota sen hahmoilla on.
Viimeistä viedään
Ensimmäinen velhopojasta nimeltä Harry Potter kertova kirja ilmestyi tasan kymmenen vuotta sitten. Harry Potter and the Philosophers Stone synnytti uskomattoman populaarikulttuurisen ilmiön, jonka hyökyaallot lyövät voimakkaina edelleen. Heti kättelyssä kirjailija J. K. Rowling ilmoitti, että kirjoja tulisi vain seitsemän vastaamaan Harryn jokaista kouluvuotta. Nyt ympyrä sulkeutuu, kun viimeinen kirja, Harry Potter and the Deathly Hallows ilmestyy 21. heinäkuuta.
Julkisuusmylly kirjan ympärillä on pyörinyt kuumana, varsinkin sen jälkeen kun kirjailija kertoi yhden kirjan päähenkilöistä saavan surmansa tarinan aikana. Monet ovat veikanneet uhriksi itse Harrya, koska Rowlingin sanojen mukaan tämän teoksen jälkeen sarjaa olisi mahdotonta jatkaa. Teos sisältää myös epilogin, jossa kerrotaan tunnettujen hahmojen kuulumisia seikkailujen jälkeen.