Ei ole jyväjemmarin elämä helppoa. Kuokkimista, viljelysten kastelemista, eläinten ruokkimista ja vielä riiuureissujakin. Harvest Moonin nuoren viljelijäpojan on annettava sirpin soida, jotta kadonnut sadonkorjuun jumalatar ja sadonkorjuukeijut löytyisivät noitaprinsessan epäonnisen taian jäljiltä.
Harvest Moon valloittaa söpöillä hahmoillaan ja eläimillään. Hellyttävien kanojen ja lehmien taputtelu käy allergiseltakin ilman aivastuksia, ja miniturnipsien kasvatuksessa on jotain ikiaikaisiin agraarivaistoihin vetoavaa, jopa vanhan kaktuksentappajan mielestä. Farmisimulaation maailmana on soma maaseutuyhteisö, joka tosin on melko pieni kooltaan.
Kuoki, ruoki, istuta, kuoki, ruoki, istuta
Pelissä eivät askareet lopu aivan heti kesken. Viljelijän on paiskittava hommia niska paksussa limassa, jotta tila tuottaisi ja keijut pelastuisivat. Ahkeruudesta huolimatta takapakit vaanivat työn raskaan raatajaa. Myrsky saattaa viedä eläinsuojan tai liian halvasta materiaalista rakennettu vaja muuttuu ensimmäisen sateen sattuessa kasaksi rikkaruohoja. Tällöin puurtaminen on aloitettava osin alusta.
Kun kuokkaa on heilutellut riittävästi, tilan hoitoon voi palkata keijuja avukseen. Lomitus tulee tarpeeseen, sillä piskuinen farmaripoika uupuu liian kovasta uurastuksesta. Alituiseen kasteluun ja puiden pilkkomiseen ei kuitenkaan nuupahda vain maanviljelijäpoika, vaan myös pelaaja. Maatilan pyörittäminen on hauskaa, mutta samojen tehtävien toistaminen päivästä toiseen puuduttaa. Ajoittaiset kyläjuhlat ja kisat eivät juuri tuo ohjelmaan vaihtelua, vaan pikemminkin uusia hommia, jotka on hoidettava sukkelaan kuluvan vuorokauden aikana.
Harvest Moon on monelle tuttu jo Game Boy Advance -versiona. DS:lle siirrettynä peli ei juurikaan hyödynnä laitteen mahdollisuuksia. Inventaarion käyttö ja eläinten rapsutus hoidetaan kosketusnäytöltä, mutta kaiken muun voi tehdä ohjausnapeilla. Visuaaliseen ilmeeseenkään ei ole tehty näkyviä muutoksia, joten ulkoasu on vanhahtava, vaikka arvostelijan sydän sykkiikin kaikelle kaksiulotteiselle.