Ei niin idyllistä maalaiselämää
Rakastettu Harvest Moon -maanviljelyssarja ei ole enää ainoa kukko lajityypin tunkiolla. Nykyiset Harvest Moonit ovat uusien kehittäjien käsialaa, kun taas alkuperäinen sarja tunnetaan nykyisin lännessä Story of Seasonsina. Eric Baronen kehittämä Stardew Valley puolestaan uudisti ja hioi lajityyppiä roimalla kädellä. Kuinka Harvest Moon: Light of Hope selviytyy näiden kilpailijoiden luoman haasteen edessä?
Ensikosketus peliin on ulkoasun vuoksi karu. Esineet ja grafiikkapinnat ovat kuin 20 vuotta vanhasta pelistä, eivätkä ne sovi yhteen hahmojen kanssa. Lisäksi päähenkilön liikkeet ovat hyvin vaivalloisen näköisiä. Ulkoasuun onneksi tottuu, ja ensireaktio laimenee pelaamisen edetessä.
Alussa päähenkilö herää tajuttomana saarelta. Pitäisikö mennä sairaalaan tai kutsuako poliisi? Ainoa looginen ratkaisu on tietysti muuttaa saarelta löytyvälle hylätylle ja ränsistyneelle maatilalle. Koska lähestulkoon koko saari on ränsistynyt ja autio, alkupelin ajan kerätään resursseja ja varallisuutta, joiden avulla korjataan asuntoja ja liikkeitä. Näin houkutellaan saaren asukkaita takaisin elävöittämään yhteisöä.
Tarinassa koetetaan estää saarta uhkaava katastrofi: paikallinen majakka on hajalla, ja legendan mukaan vain sen korjaaminen pelastaa saaren luonnonmullistuksilta. Välillä hupsun tarinan vieminen eteenpäin on vaivalloista. Etenemiseen saattaa tarvita esimerkiksi kasvia, jota ei ole valmiiksi varastossa. Tällöin rutiinit maistuvat puulta, sillä kasvien kasvaminen kestää useita pelimaailman vuorokausia.
Pelattavuus koostuu pitkälti samoita rutiineista: eläinten ruokkiminen ja hoivaaminen, kasvien kasteleminen ja eri vuodenajoille sopivien kasviksien viljeleminen. Rutiineja rikkovat erilaiset festivaalit, jotka vaihtelevat saarelle palanneiden asukkaiden mukaan.
”Aikaa voi tappaa kalastamalla, louhimalla kaivoksessa tai keskustelemalla kyläläisten kanssa.”
Rakennusten korjaaminen ja asukkaiden palaaminen avaavat uusia ominaisuuksia tasaisesti pelin edetessä. Paluumuuttajat antavat käyttöön uusia työkaluja ja esimerkiksi mahdollisuuden kotieläinten hankintaan. Tekemistä on paljon, ja ylimääräistä aikaa voi tappaa kalastamalla, louhimalla kaivoksessa tai keskustelemalla kyläläisten kanssa. Kun ystävystyy saaren sinkkujen kanssa tarpeeksi, avautuu mahdollisuus myös perheen perustamiseen.
Pelaaminen on hyvin simppeliä, sillä mekaniikkaan kuuluu lähinnä napin painaminen eri askareiden äärellä. Esimerkiksi työkalut tulevat automaattisesti käteen, kun painaa toimintanappia puiden hakkaamisen tai viljelysten kastelun merkeissä. Yhtäältä ratkaisu toimii hyvin, sillä joissain aiemmissa osissa jatkuva valikkojen selaaminen häiritsi pelaamista. Toisaalta taas pelimekaniikkaan kaipaisi monipuolisuutta, kuten erilaisia minipelejä.
Harvest Moon: Light of Hopea on ihan hauska pelata, mutta mikään osa-alue ei toimi erityisen hyvin. En halua lytätä peliä, jossa on parhaimmillaan mukavan stressitön tunnelma. En toisaalta voi suositellakaan peliä, sillä kilpailijat antavat paremman maanviljelykokemuksen idyllistä maalaiselämää kaipaaville.