Ikävystyttävä imitaatioyritys
Pitkäikäisen Harvest Moon -maatilasimulaatiosaagan kehittäneen Marvelous-studion ja sitä lännessä julkaisseen Natsume-yhtiön tiet ovat eronneet, mutta pelisarjan ei anneta levätä rauhassa. Harvest Moon -tavaramerkin edelleen omistava Natsume päätti ottaa ohjat sopimuksen rauettua omiin käsiinsä, ja pelinkehitysnystyröitään verryttelevän yhtiön ponnistelujen tuloksena syntyi länsimarkkinoille suunniteltu Harvest Moon: The Lost Valley.
The Lost Valleyn on pohjimmiltaan tarkoitus olla rentoa jyväjemmausta tarjoilevia edeltäjiään tarinavetoisempi kokemus. Vuodenajat ovat tyystin kadonneet pelin nimikkolaaksosta, ja kaikkialla vallitsee painostava ydintalvi. Ainoa henkilö, joka voi palauttaa auringonpaisteen vuorenrinteille, on aiemmistakin osista tuttu sadonkorjuujumalatar, jonka käskystä pelaaja lähetetään etsimään mystisesti kadonneita vuodenaikakristalleja.
Vastaavaa on nähty ennenkin Harvest Moonin historiassa, mutta tällä kertaa noin parinkymmenen tunnin mittaista tarinaa ei voi jättää pelaamatta, sillä työnteolle keskeisiä pelejä ja vehkeitä saa avattua käyttöönsä vain juonta kuljettamalla. Valitettavasti tahmealla tahdituksella väkisin pitkitetty tarinantynkä tuntuu palkitsevan seikkailun sijaan juoksupoikatehtävineen maailmanhistorian pisimmältä opetusosiolta. Etenemisen mittaan paljastuva lopullinen tuotos on epäolennainen niille, joita turruttavan lumiset maisemat ja pitkästyttävä juoni eivät houkuttele pariinsa alkuunkaan.
Ei voi kuitenkaan kieltää, etteikö Natsumen kehitystiimi olisi Harvest Moonejaan pelannut. Pelloilla puurtaminen on peruspiirteiltään läpikotaisin tuttua sarjaa tunteville, ja inspiraatiota pelillisiin ominaisuuksiin on ammennettu anteliaasti aiemmista osista. Kaikki toimii silti huomattavasti odotettua huonommin. Työkaluja ei voi enää parannella, joten esimerkiksi kasvien kastelusta paisuu maatilan laajetessa nälkävuoden mittainen projekti, eikä mahdollisia heiloja voi pitkän työpäivän päätteeksi enää liehitellä ylellisin lahjoin.
Hahmojen väliset suhteet – tai niiden puute – ovatkin ehkä uudistuneen Harvest Moonin hämmentävin piirre. The Lost Valley hylkää kauppoja ja sympaattisia sivuhenkilöitä pursuavat asutuskeskukset tyystin ja korvaa ne laaksossa satunnaisin väliajoin haahuilevilla hahmoilla. Keskeisimmät kaupankävijät ilmestyvät päähahmon etupihalle pönöttämään vain etukäteen sovittuina päivinä, eikä edes kahta repliikkiä toisteleviin naimaehdokkaisiin ehdi kiintyä nimeksikään. Peli-innostus laskee kuin virtuaalilehmän häntä, kun vain kerran viikossa laaksossa vierailevaa hahmoa joutuu odottelemaan toimettomana päiviä tarinassa edetäkseen.
Pelkistyksestään huolimatta The Lost Valley kokee kuitenkin tarpeelliseksi lisätä yhtälöön täysin päämäärättömän, Minecraft-tyyppisen maastonmuokkausmekaniikan. Palikkamaisemat raastavat idyllisiin maalaisnäkymiin tottuneiden pelaajien näköhermoja, eikä mutakuutioiden lapioiminen tuo peliin trendikkäiden mainoslauseiden ja mielivaltaisten, korkeuspohjaisten kasvubonusten ohella yhtään mitään. Huvittavaa kyllä, kolmiulotteista maastoaan markkinointimateriaalissaan hehkuttaneesta pelistä puuttuu myös täysin 3DS:n 3D-efekti.
Ammottavine puutteinensa Harvest Moon: The Lost Valley on suorastaan häiritsevä kokemus. Jokainen kuokanisku nostaa mielen perukoilta muistoja lapsuuden kauhutarinoista, joissa vaunuihin vauvojen paikoille ilmestyy ihmisnahkaan puettuja maahisia. Tämä ei ole Harvest Moon, vaan sen nimen taakse piiloutuva ilkeämielinen vaihdokas.
Kaikeksi onneksi Marvelous ei ole vielä luovuttanut alkuperäisen pelisarjan suhteen, vaan jatkaa sen kehittämistä ilman Harvest Moon -nimeä. Sarjan uusin osa, Story of Seasons, ei ole vielä rantautunut Eurooppaan, mutta vanhan tavaramerkin huolestuttavasta tulevaisuudesta huolimatta meillä on vielä toivoa.