Rakastuneet linnut
Mangatyylillä kuvitetut, selaimessa pyörivät deittisimulaatiopelit opettivat ainakin joskus viime vuosikymmenellä monelle nuorelle miehelle yhtä ja toista hyödyllistä naisen seksuaalisuudesta. Lajityyppi tuskin on sen kummemmin tuttu monellekaan täkäläiselle pelaajalle, mutta Japanissa se on iso juttu. Oikeammin pitäisi puhua kuvakertomuksista (visual novel), joiden eräs alalaji deittisimut ovat. Toiset niistä ovat enemmän, toiset vähemmän ”aikuismaisia” sisällöltään.
Alun perin kolme vuotta sitten julkaistua ja nyt hd-kasvojenkohotuksen saanutta Hatoful Boyfriendiä on usein pidetty genren parodiana. Pelin päähenkilö on teini-ikäinen tyttö, joka opiskelee toista vuotta maineikkaassa lukiossa nimeltä St. PigeoNation’s – opinahjonsa ainoana ihmisenä. Sulhasehdokkaat ovatkin kaikki erilaisia puhuvia lintuja. Parveen kuuluvat muun muassa kirjastossa kaiken aikansa viettävä vaitonainen synkistelijä sekä Ranskasta saapunut snobeileva aristokraattipulu.
Jahka tirppojen kanssa on heilasteltu tarpeeksi, höyhenpeitteen alta paljastuu kuitenkin yllättävän kekseliäs ja moniulotteinen sekä sopivalla tavalla absurdi tarina, ja itsensä deittailun painoarvo jää vähemmälle. Graafisempaa materiaalia kaipaavalle Hatoful Boyfriend tuottaa onneksi pettymyksen.
On hieman kyseenalaista, voiko Hatoful Boyfriendiä varsinaisesti pitää pelinä, sillä peleihin kai määritelmällisesti sisältyvää vuorovaikutusta kun on nimittäin tarjolla hyvin vähän. Kertomuksen etenemistä voi toki ohjailla esimerkiksi päättämällä, osallistuuko koulun urheilupäivänä maratoniin vaiko ensiaputiimiin, mutta loppujen lopuksi kyse on kuitenkin valinnasta muutaman ennalta käsikirjoitetun juonenkaaren välillä. Jos tarina kolahtaa, ainakin suurimman osan vaihtoehtoisista lopetuksista halunnee joka tapauksessa käydä vilkaisemassa.
En voikaan sanoa, että Hatoful Boyfriend olisi erityisen hyvä peli. Tarina on kyllä ihan kiinnostava, mutta muutama sana kerrallaan enterin läiskyessä etenevä virtuaalinen kuvakirja on melkoisen jäätävä formaatti sen kertomiseen. Jos Hatoful Boyfriend sitä paitsi edustaisi mitä tahansa muuta taidemuotoa kuin videopeliä, se saisi roppakaupalla sapiskaa kliseisistä hahmoista ja tönköstä dialogista.
Mikäli konsepti aiheuttaa vastaansanomatonta hykertelyä tai visual noveleihin tutustuminen kutkuttelee yleisemmällä tasolla, Hatoful Boyfriend saattaa silti hyvinkin olla kokeilemisen arvoinen. Pelin arvoa lajityypin pitkäaikaisemmille ystäville en valitettavasti pysty arvioimaan.
Arto Kekkonen