Hatred / Arvostelut / pelaaja.fi

Hatred

3.07.2015 // Kirjoittanut: Janne Pyykkönen
1
Hatred

Niinku tosi paha peli

Hatred on massamurharäiskintä, jossa saa ampua poliiseja ja viattomia ihmisiä. Oi voi, nyt täytyy pöyristyä! Mutta entä jos en vain jaksa? Entäpä jos Hatredin arvioisi sillä moraalista, kulttuurista, hyvästä ja pahasta vapaalla tavalla, jota netissä usein toivotaan? Saamanne pitää.

Hatred on tietenkin vain vuoden 1997 Postalin uusinta ja (ylläri!) tuotos, joka pöyristyttää vain täydellisellä keskinkertaisuudellaan. Ylhäältä kuvattu pitkätukkainen ja kaulapartainen nahkatakkijeppe juoksee ympäri kaupunkia ja ampuu kaikkia vastaantulijoita. Erottautumiskeinoja ovat maailman pahuutta korostava mustavalkoinen grafiikka ja teloitusnappi, jota painaessa tukkajumala viimeistelee maassa köhisevät uhrinsa puukolla, pyssyllä tai maiharilla. Nämä ovat (ylläri!) taukkeja valintoja puhtaasti pelimekaniikan kannalta.

Mustavalkoisuus ei tee tästä mitään Schindlerin listaa. Se vain varmistaa, että pelikuva näyttäytyy harmaana mössönä, josta saa tiirata silmät vetistäen, missä uhrit luuraavat. Teloittaminen ei taas ole mikään pelaajan sadistisen psyyken yönmustasta kurimuksesta ponnahtava valinta, vaan pelin vastine kerättäville parannuspaketeille. Parin ihmisen lopettaminen nostaa jopa seulaksi ammutun murhaajan taas täyteen vauhtiin. Koska tekijöiden on pakko muistuttaa, että tämä on kiellettyä hedelmää koko peli, pelihahmo selostaa joka surmaa tyyliin ”heikot sortuu elon tiellä, khihihii”. Ihme kyllä, jopa massamurhaajan puolesta voi tuntea myötähäpeää. Duke Nukem -parodialta kuulostava ääni ja viiden minuutin jälkeen turhan tutuiksi käyvät mietelauseet ärsyttävät korvaa ja tekevät koko teloituspuuhasta verenkarvasta pakkopullaa.

Asevalikoima on räiskintäpeliksi käpyinen, eikä pyssyissä ole juuri tehoa, vaan jopa syntyjä syviä mietiskelevä siviili imaisee useamman pistoolinluodin silmää räpäyttämättä. Eihän sellaisesta saa kukaan sairasta voimafantasiaa. Onnettoman tekoälyn ansiosta poliisit tulevat kohti kuin ampuvat zombit ja kuluttavat aikansa räiskien seiniä itsensä ja pelaajan välissä. Viattomat siviiliuhrit taas säntäilevät joko ympyrää tai seisovat välillä paikallaan kuin puutarhatontut – ehkäpä pelin paskuuden järkyttäminä.

Vieläkö pitäisi jatkaa? No, Hatred on hintaansa nähden lyhyt, mutta liian lähellä toimintaa kelluva kamera, rasittava teloitusmekaniikka ja uskomattoman harvat tallennuspisteet varmistavat, että samoja kohtia saa hinkata kyllästymiseen asti. Tehtävä saattaa katketa pelkästään siihen, että ihmiset kuolevat ammuttaessa, eikä kukaan ei jää maahan kitumaan. Moninpeliäkään ei ole. Grafiikka on toki pätevää, vaikka se vaatii ihmeen paljon konetehoa, ja murhaajan SS-rotsi viuhuu lennokkaasti juoksennellessa.

Ai mitä nyt, tekijät? Joko pitää lopettaa tämä ns. objektiivinen arviointi? Hyvä on.

Kouluampujan virallinen univormu on oiva keino myydä peliä, jota tuskin saisi muuten kaupaksi kovin montaa kappaletta. Hyvin kusetettu, puolalaiset. Kuinkahan monta 14-vuotiasta nihilistiä kiroaa tällä hetkellä päätöstä ostaa tekele, jonka piti näyttää närhen munat inhotuille kukkahatuille ja sosiaalisotureille? Nekin rahat olisi voinut käyttää Burzumin varhaistuotantoon tai Hotline Miamiin.

Pöyristyn siis. Säälistä. Voi äiti, miten paha peli!

3/10

Kehittäjä: 
Destructive Creations
Julkaisija: 
Destructive Creations
Peligenre: 
Räiskintä
Julkaisualustat: 
Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-18
Pegi-merkinnät: 
Kiroilu, Väkivalta

Kommentit

Käyttäjän Brutal1ty kuva
Brutal1ty
Lainaus

Mustavalkoisuus ei tee tästä mitään Schindlerin listaa. Se vain varmistaa, että pelikuva näyttäytyy harmaana mössönä, josta saa tiirata silmät vetistäen, missä uhrit luuraavat.

Käytä sitä Alt-näppäintä, laittaa punaisen outlinen ihmisten päälle.

Lainaus

Asevalikoima on räiskintäpeliksi käpyinen, eikä pyssyissä ole juuri tehoa, vaan jopa syntyjä syviä mietiskelevä siviili imaisee useamman pistoolinluodin silmää räpäyttämättä. Eihän sellaisesta saa kukaan sairasta voimafantasiaa.

Olen kyllä varma että siviili syö 2 pistoolin luotia normaalisti, joskus kolme ennen maahan kaatumista.

Lainaus

Onnettoman tekoälyn ansiosta poliisit tulevat kohti kuin ampuvat zombit ja kuluttavat aikansa räiskien seiniä itsensä ja pelaajan välissä.

Ikkunoista sisään ne poliisit kyllä ampuu, mutta olen vain kerran nähnyt poliisien ampuvan seinää, poliisilaitoksen yläkerrassa viime pelikerralla, 25 tunnin pelisession jälkeen jolloin mitään vastaavaa ei tullut vastaan. Lisäksi ainakin omassa pelissä ne poliisit kaartelee pelaajan ympärillä ja kävelee eteen ainoastaan tiukoissa sisätiloissa.

Lainaus

...uskomattoman harvat tallennuspisteet varmistavat, että samoja kohtia saa hinkata kyllästymiseen asti.

Pelissä ei ole tallennuspisteitä, en laske kenttien alkua. Pelissä ansaitaan jatkomahdollisuuksia tehtävään suorittamalla sivutehtäviä, en kutsuisi niitä tallennuspisteiksi. Lisäksi, jos peli on vaikea, laittamalla hahmon kyyryyn (Ctrl) hahmoon osuu vähemmän luoteja ja kun tän yhdistää oikealla hiirinäppäimellä tarkkuuammuntaan, puhumattakaan ahtaaseen käytävään linnotautumisesta 300-elokuvan hengessä, peli ei ole enää kovinkaan vaikea. (Extreme-vaikeustaso läpi)

Lainaus

Tehtävä saattaa katketa pelkästään siihen, että ihmiset kuolevat ammuttaessa, eikä kukaan ei jää maahan kitumaan.

Tuttu tunne, koetappa potkia ne siviilit maahan ja sitten teloittaa.

Jos yhtä asiaa arvostelija olisi voinut kritisoida niin se olisi lähes pelikelvoton ohjaintuki. Ihan tosi, 360-ohjain on pelikelvottoman epätarkka ampumiseen, näppis ja hiiri on välttämättömyys.

Hatredista on selvästi tullut arvostelijoiden lainsuojaton orja jota saa käyttää hyväkseen ja kohdella niin kaltoin kun haluaa, lipittäen viininlitkua toisella kädellä, pikkurilli pystyssä toisessa. Ei sinänsä kyllä yllätä, "taidettahan" te yritätte etsiä näistä tekeleistä ja kun tulee peli joka ei edes yritä olla sitä, se pilkataan hornan seitsemänteen syöveriin. Itse en peliltä odottanut muuta kun että saa ampua ihmisaastaa hautaan ja peli ei pettänyt noita odotuksia, vaan ylitti ne. Postal hyvillä grafiikoilla, sign me up!