Virtuaalista heroiinia
Digipelattavat keräilykorttipelit eivät ole mikään uusi juttu, sillä niitä on nähty lukemattomia aina Magic: The Gatheringin videopeliversiosta lähtien. Harva firma jaksaa silti panostaa peliensä viimeistelyyn niin paljon kuin Blizzard, joten sen näkemystä lajityypistä on odoteltu innokkaasti – eikä suotta, sillä Hearthstone on erinomainen peli.
Toisin kuin monet muut digitaaliset korttipelit, Hearthstone ei yritä mallintaa mitään olemassa olevaa peliä, vaan se on suunniteltu puhtaalta pöydältä toimimaan tietokone- ja tablettipelinä. Tämä näkyy monina sellaisina mekaniikkoina, jotka perinteisessä pelissä olisivat hankalia toteuttaa sekä toki myös yleisen sujuvana pelattavuutena.
Tarjolla on yhdeksän hahmoluokkaa, joista jokaisella on omat korttivalikoimansa – kaikilla on toki myös yhteisiä hirviökortteja – ja omat erikoiskykynsä, jotka saavat hahmoluokat tuntumaan tutuilta kaikille World of Warcraft -veteraaneille. Shamaani esimerkiksi pudottelee toteemeita, pappi parantaa haavoja ja niin edelleen.
Vaikka kunkin hahmoluokan sisällä riittää liikkumavaraa pelityyleistä puhuttaessa, kaikilla on silti omat tyylinsä ja jipponsa. Onneksi kaikkia voi pelata ristiin, joskin todennäköisesti jokainen löytää oman suosikkinsa ja pysyy sen parissa. Näin kävi minulle ja shamaanille, jolla olen pelaillut enemmän kuin muilla hahmoluokilla yhteensä.
Hearthstone on pinnallisesti simppeli peli, kuten Blizzardin peleillä on tapana, ja vieläpä se sarjansa ensimmäinen. Ei vuosien varrella kertyneitä lisäosia, ei mitään ylimääräistä, vain toimivaa pelattavuutta.
Pelin kortit on jaettu karkeasti kahteen kategoriaan: hirviöihin ja loitsuihin. Niitä lätkitään pöytään omalla vuorolla ja automaattisesti tasaista vauhtia kasvavien resurssipisteiden avulla. Korteilla on usein erikoisefektejä, jotka aktivoituvat esimerkiksi silloin, kun kortti tulee pöytään tai lähtee pöydästä. Näitä efektejä on mukava määrä, mutta ne ovat kaikki niin nasevasti suunniteltuja, että ne oppii muistamaan hetkessä, eikä tarvitse arvuutella, että mitäs hittoa tämä kortti nyt taas tekikään. Pari avainsanaa tai rivi tekstiä yleensä riittää.
Näiden eleganttien palikoiden avulla on onnistuttu rakentamaan ihailtava määrä syvyyttä, vaikka karkinkauniista ulkoasusta ja yksinkertaisuudesta voisikin päätellä, että kyseessä on täysi kasuaalipeli.
Yksinkertaisia efektejä kombottelemalla saa rakennettua jos jonkinlaisia tuhoisia yhdistelmiä, ja usein kannattaa yrittää rohkeasti ajatella hieman vapaammin ja luovemmin. Olen itsekin löytänyt monia todella toimivia taktiikoita, jotka ovat sitten lässähtäneet kuin pannukakku, kun joku on keksinyt vielä jotain luovempaa. Vaan ei haittaa. Sitten palataan taas muokkaamaan pakkaa ja miettimään, mitä kaikkea kivaa synergiaa sinne saisikaan rakennettua. Ja näin ne kymmenet pelitunnit ovat kulkeneet.
Toimivan peruspelattavuuden ympärille on rakennettu oikein kiva runko. Hearthstone on ilmaispelattava peli, mikä on monille aikamoinen kirosana. Älkää silti hätääntykö, sillä Hearthstone on sieltä parhaimmasta päästä: pärjätäkseen ei oikeasti tarvitse käyttää euroakaan.
Lisäkortteja tarjoavia boostereita voi toki ostella rahalla, mutta tarjolla on myös päivittäin vaihtuvia tehtäviä, kuten ”voita kaksi peliä shamaanilla tai maagilla”. Niistä jaetaan palkinnoksi avokätisesti kultaa, jolla saa myös lisäkortteja. Monet kovemmat pelaajat ovatkin haasteena koettaneet, miten hyvin he pärjäävät ilman penninkään sijoituksia, ja tuloksena on ollut monia pistetaulukoiden kärkisijoja.
Jos tämä ei riitä, tarjolla on myös hauska areenapelitila, jossa jokainen pelaaja kasaa pakkansa satunnaisista korteista ja katsoo sitten, kuinka monta voittoa saa ketjutettua, ennen kuin häviää kolmesti. Mitä paremmin pärjää, sitä kovemmat palkinnot saa.
Jos jotain huonoa pitäisi hakemalla hakea, niin Hearthstone on yhä korttipeli. Joskus siis vain häviää pelejä puhtaasti sen takia, että käteen ei tullut oikeita kortteja. Ja minkäs sille sitten teet? Turhauttavaa se on, mutta ei kohtalokasta.
Tarjolla on siis erinomaisen toimiva, hauska ja kiehtova pelikokemus, joka on Blizzardin tyyliin viimeisen päälle viimeistelty. Ja ilmaiseksi. Miten tätä muka voisi olla rakastamatta?