Heavenly Sword

Heavenly Swordissa rytmitetään perusmätkintää toimintapeleille epätyypilliseen tapaan kerrankin onnistuneella tarinankerronnalla.

2.10.2011 16:07

Kesä saattoi tulla Suomeen todella myöhässä, mutta ainakin se samalla käänsi PlayStation 3:n julkaisujen pahimman kuivan kauden odotuksen täyttämäksi mehusteluksi. Ensimmäisenä pahinta toiminnan puutetta ehtii leikkaamaan järein asein, ketterin liikkein ja Sonyn yksinoikeudella Heavenly Sword, Ninja Theoryn häikäisevän kaunis sekä tunteisiin vetoava toimintapeli. Ennakkotiedoista asti siitä on rummutettu todellista uuden sukupolven mallinukkea, mutta erittäin pitkä kehitysaika on ehtinyt jo jättää siihen jälkensä. Suurimmat odotukset peli kuitenkin lunastaa mennen tullen. Täydellinen se ei ole, vaan kysymys onkin siitä, miten paljon näyttävä toiminta onnistuu peittämään hiomattomia kulmia ja muita pieniä kauneusvirheitä.

Itsenäinen nainen

Tarina heittää pelaajan ohjastamaan Narikoa, nuorta naista, joka sukupuolensa vuoksi on joutunut oman klaaninsa syrjimäksi. Ennustus kun nimittäin kertoo nimenomaan miehestä, joka aikoinaan itse jumalan käyttämän miekan avulla tulee lunastamaan sitä suojelevien vapauden. Syntyperänsä ansiosta Narikon kohtalo kietoutuu miekkaan tavalla tai toisella, mutta sen kautta hänen pelätään tuovan vain murhetta ja kuolemaa. Kun vallanhimonsa sokaisema kuningas Bohan tappaa klaanilaiset ja vangitsee Narikon isän, sankaritar tarttuu taivaalliseen miekkaan, vaikka tietää sen vievän hänet päivä päivältä kohti varmaa kuolemaa.

Ennakoiden perusteella Heavenly Swordin kylkeen on liimattu sellaisia nimikkeitä kuin God of War ja Prince of Persia. Vaikka yhtäläisyyksiä toki molempiin suuntiin onkin löydettävissä, Ninja Theoryn peli seisoo kuitenkin tukevasti omilla jaloillaan. Esimerkiksi kolmeen jaettu taistelusysteemi tuo pelkkään näppäinten hakkaamiseen tarpeeksi ajatusta, jotta pahimmat yksinkertaiset ja itseään toistavat sudenkuopat vältetään. Nopeus, etäisyys ja voimakkuus sisältävät kaikki omat perus- ja erikoisliikkeensä, kun taas kaikkia kolmea saumattomasti ketjuttamalla Narikon saa tekemään uskomattoman ketteriä ja visuaalisesti näyttäviä liikesarjoja. Komboista puolestaan kertyy pisteitä, joita voi käyttää nimikkomiekan avulla tehtäviin superliikkeisiin. Taistelua pelissä todellakin on paljon, mutta hyvän systeeminsä ansiosta se pysyy suurimman osan ajasta mielenkiintoisena.

Ken miekkaan tarttuu…

Heavenly Swordissa rytmitetään perusmätkintää toimintapeleille epätyypilliseen tapaan kerrankin onnistuneella tarinankerronnalla. Varsinaiseen päätarinaan on saatu tarpeeksi syvyyttä sekä tunnelatausta, ja sitä kuljettavat välianimaatiot loistavat nekin ensiluokkaisella toteutuksellaan. Narikon miekanheiluttelua tasapainottaa myös toinen pelattava hahmo, Kai. Lähitaistelussa tämä kissamaisen ketterä naissoturi lähinnä turhauttaa heikkoudellaan, mutta varsinainen koukku onkin poimia viholliset varsijousella, ennen kuin ne pääsevät lyöntietäisyydelle. Pelaaja pääsee itse hienosäätämään nuolien lentorataa hidastuksen ja Sixaxis-ohjaimen liikkeentunnistuksen avulla. Hieno ja ennen kaikkea hauska kikka pätee myös kaikkiin muihin pelin ammuskeluihin ja aseiden viskelyihin. Pienenä yksityiskohtana maasta voi poimia kaikenlaista heittoaseeksi, jopa vihollisten ruumiita.

Hahmojen animointi on hoidettu niin ikään mallikkaasti liikekaappauksen avulla, ja pikselien takaa löytyy vieläpä ihan oikeita näyttelijöitä. Vaikka pelin kaikkia päähenkilöitä elävöittämään palkattiinkin kunnon ammattilaisia, show’n varastaa mennen tullen Klonkkunakin tunnetun Andy Serkisin kuningas Bohan. Vallanhimossa ja kostossa rypevä Bohan on eleitään sekä kasvonpiirteitään myöden elävänoloinen. Jos monen vuoden mittainen kehitystyö Heavenly Swordin parissa ei aina näykään pelin omaperäisyydessä, loistaa se kuitenkin lukemattomissa yksityiskohdissa ja hyvin mietityssä toteutuksessa.

…se miekkaan hukkuu

Heavenly Swordin tarinan on jaettu kuudeksi luvuksi, jotka puolestaan sisältävät useita lyhyitä pelattavia kenttiä. Valikoista pääsee koska tahansa pelaamaan uudelleen minkä tahansa jo läpipelaamansa osuuden – ja hiomalla suorituksiaan pelaaja palkitaankin pisteillä, jotka avaavat animaatioita, haastatteluja ja pelin luonnostaidetta. Pelin monia vahvuuksia silmällä pitäen onkin kovin sääli, että se on niin lyhyt. Taivaallisen miekan legendan pelaa viimeiseen suureen välienselvittelyyn asti kevyesti parissa illassa, eikä uudelleenpelaamisen arvo lisämateriaalista huolimatta ole kovinkaan kaksinen.

Varsinaisen seikkailun pituutta lisäämällä Ninja Theory olisi myös välttänyt pelinsä pahimman yksittäisen kompastuskiven, taistelujen silkan liiallisuuden. Näyttävyydestään ja sulavuudestaan huolimatta miekkailu käy puuduttavaksi viimeistään siinä vaiheessa, kun Nariko käy yksin viittäsataa sotilasta vastaan. Alun tykityksen jälkeen lahdattavaksi jää kuitenkin vähintään parisataa päällekäyvää rivimiestä, ja homma alkaa muistuttaa kiinnostavuudeltaan heinäpellon niittämistä. Myös muutama muu samanhenkinen kohta kielii siitä, että kestoa on haviteltu halvimmalla mahdollisella keinolla, panemalla pelaaja toistamaan itseään.

Vaikka Heavenly Sword ei kenties olekaan yhtä hyvässä tasapainossa kuin päähenkilönsä, se on kuitenkin kaikkien kehujen ja kokemisen arvoinen. Ja tällä kertaa monet hyvät ominaisuudet painavat vaa’assa tarpeeksi, että pelille antaa mielellään enemmänkin anteeksi – eikä näin hyvästä viihteestä todellakaan joka kuukausi pääse osalliseksi.

Ilmeikästä toimintaa

Ninja Theoryn Heavenly Swordista on toivottu draamavetoisen ja tunteisiin käyvän toiminnan vetonaulaa. Tekijätiimi käyttikin runsaasti aikaa ja resursseja nimenomaan hahmojen elävöittämiseen ja käsikirjoittamiseen. Tameem Antoniadeksen mukaan kaikki ei kilpisty välianimaatioihin, vaan idea on ennen kaikkea luoda illuusio tarinasta. Välianimaatiot merkitsevät hänelle vain keinoa pelin tahdittamiseen. Toinen huolenaihe oli liikekaappaustekniikka, jonka suhteen lopputulokset eivät aina ole olleet parhainta mahdollista viihdettä.

– Katsoimme Polar Expressin, ja se näytti hirveältä huipputeknologiasta ja hyvästä ohjaajasta huolimatta. Mietimme tiimin kesken, että jos elokuvat eivät siinä onnistu, miten ihmeessä se voisi toimia pelissä, Antoniades muistelee.

Heavenly Swordin ja sen hahmojen pelastus tuli tavallaan Klonkun muodossa, toisin sanoen Andy Serkis toi mukanaan kokemuksensa sekä osaamisensa – ja lopputulos todellakin puhuu puolestaan. Antoniadeksen mielestä ilman Serkisin panosta ja apua muidenkin näyttelijöiden ohjaamisessa viikon kestäneet kuvaukset olisivat varmasti epäonnistuneet. Kiitoksen onnistuneesta lopputuloksesta saavat myös PS3:n hulppeat vääntötehot, jotka mahdollistivat kaikelle toiminnalle ja suurille tunteilla niiden arvoiset puitteet.

– Kaikki tavoitteemme onnistuivat paremmin kuin uskalsimme edes toivoa. Jos teemme jatko-osan, puskemme varmasti paljon enemmän koodia PS3:een ja näin ylitämme odotuksemme uudelleen, kuittaa Antoniades tulevaisuuden suunnitelmat.

Vaihtopelaaja

Kirjoittanut [pelaaja_author:7]

Tällaista olen kokenut peleissä harvemmin

Välitän Narikosta, tuosta ihanalla brittiaksentilla puhuvasta surumielisestä ja kauniista punatukkaisesta soturista. Halusin tietää, mitä hänelle tapahtuu ja kuinka hän selviää taistelustaan Bohania vastaan. Etenkin loppupuolen pako Bohanin vankilasta, jossa Kain ja Narikon tiet kohtaavat, on hienosti rytmitetty.

Ninja Theoryn suurin saavutus on pelin äärimmäisen persoonallinen päähahmo, jonka tunteet välittyvät niin hienosti usein häikäisevissä välianimaatioissa sekä taistelukentällä. On hienoa kokea matka Narikon seurassa.

Taistelemista on todellakin hieman liikaa. Vihollismäärän takia taistelusta ei saa sellaista tyydytystä kuin God of Wareissa, joilla on paljon yhteistä Heavenly Swordin kanssa.

Pidin kovasti kaikenlaisten esineitten heittelemisestä ja ohjaamisesta Sixaxiksella. Tätäkin tosin joutuu harrastamaan liikaa, mutta olisin toivonut, että taisteluissa olisi hieman enemmän aikaa viskoa kamaa päin vastustajia. Nyt taistelut tapahtuvat niin tiiviillä alueilla ja useimmiten niin monen vihollisen kanssa, että juuri kun Nariko ehtii noukkia kurpitsan käsiinsä, joku on jo hänen kimpussaan – kurpitsaa ei ehdi heittää!

Kuvasuunnittelukin on komeaa ja jopa omaperäistä. Ympäristöjen yksityiskohtaisuus on hämmästyttävää. Kaukaisimmankin rakennuksen ja kallioseinän tekstuurit on tehty uskomattomalla huolella. Graafisesti peli on eittämättä upea osoitus siitä, mitä tulevaisuus pitää sisällään.

Heavenly Sword on mukiinmenevä peli, jonka karismaattinen päähahmo on hieno mimmi. Nariko saa toivottavasti toisenkin, tätä pidemmän pelin.

7/10
Lisää luettavaa